Lue keskustelun säännöt.
köyhien vanhempien aikuinen lapsi
20.01.2017 |
Onko muita jotka ovat omiin muuttaessa alkaneet havaita miksi lapsuuden kodissa oli niin köyhää ja ankeata? Minä esim huomaan että kotona vanhemmilla meni hirveästi rahaa tupakkaan. Vanhemmat täyttivät Kelan hakemuksia ja odottivat että leipä tippuu taivaasta. Sen sijaan että vanhemmat olisivat tukeneet meitä lapsia esimerkiksi harrastuksiin menemiseen, vanhempani valittivat köyhyyttä eivätkä edes ottaneet selvää ilmaisista vaihtoehdoista. Puhuivat vain rikkaiden penikoista jotka tekee sitä ja tätä. Silloin kun vanhemmat ostivat jotain,ostivat aina halvinta tai käytettyä jonka sai jo kohta korvata uudemmalla tai sitten asiat jätettiin rempalleen ja rikkiolevaksi että nuhjuus vain korostui. Talo oli vetoinen ja huono niin että sähköä kului hukkalämmitykseen paljon. Ja esim pakastetta ei koskaan sulatettu, nytkin kun käyn äitini luona niin näen sen miten hirveän paljon sähköä kuluu turhaan kun pakaste on jääkerroksen peitossa, kaikki sähkölaitteet päällä. Ikäänkuin vanhempani olisivat jo lapsena uhriutuneet siihen asenteeseen että he ovat raukkoja.
Kommentit (13)
Kuulostaa lapsuuden kaverini perheeltä... kaverini on nyt keski-ikäisenä ihan kuin äitinsä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on pakastin, se laite. Pakaste on pakastettu ruoka.
,
Niin. Sossun pitäisi järjestää vakkariasiakkaille pakollinen arjenhallintakurssi, jossa kartotettaisiin harrastusasioita, opeteltaisiin käyttämään tori.fi, valmistamaan edullista ja terveellistä kotiruokaa, seuraamaan omaa taloutta ja muutenkin aktivoitumaan. Uskon, että tämäntyyppinen toiminta vähentäisi päihde-ja mielenterveysongelmia ja heijastuisi köyhien perheiden lapsiin. Ehkä kierre katkeaisi.
Joo mäkin nään nyt aikuisena miks porukat on rikkaita. Ne tekee vaan niin paljon sijotuksia ni kyllähän siinä rikastuu! En tajuu miks ei ne köyhät tee samaa..
Tosin sitä en näe että mistä ne on saanu sen alkupääoman ja tuurin siihen että ensimmäiset sijoitukset meni hyvin eikä mennyt ekat rahat hukkaan...
Minä myös perheestä, jossa rahaa meni haaskuuseen ja aikuisten huveihin & extempore-keksintöihin. Esim. ryypätä piti kaikki vapaa-ajat, käydä vähän väliä risteilemässä tai muilla matkoilla, välillä ulkomaillakin. Jos me lapset olimme mukana, niin meihin ei silloinkaan "tuhlattu" eikä meillä ollut matkarahaa, joten emme voineet tehdä mitään emmekä ostaa tuliaisia tai saaneet käydä elämyksissä. Koko ajan oli lomillakin surullisen "niukka ja köyhä" olo.
Vanhemmat ostelivat välillä aivan överikalliita ruokia arkenakin - saati sitten pyhiksi... Ja paljon! Toisaalta, ruokaa oli siltikin enimmäkseen ja yleisimmin arkena vähän ja sitä säännösteltiin varsinkin meiltä lapsilta. Meille ei esim. ostettu maitokaakaoita, ei yleensä muroja, hyvin harvoin karkkeja ym. herkkujakaan. Äidin leipoma pullakin oli kuivaa känttyä, jota lapsi ei pitänyt minään "herkkuna"... :/
Kumma oli, ettei meille lapsille ollut varaa maksaa mitään kunnon harrastuksia, vaikka vanhemmat olivat ihan keskiluokkaisia ja mukamas "sivistyneitä" ihmisiä. Ei niihin harrastuksiin tosin olisi oikein päässytkään, koska niihin olisi tarvinnut kyytejä, ja kyydit taas olivat "kortilla" vanhempien ryypätessä vapaa-aikansa. Meillä lapsilla ei ollut myöskään koskaan kunnolla taskurahaa, saati mitään säännöllistä viikkorahaa. Pienten armopalojen, pikkuhilujen varassa oltiin.
Emme saaneet merkkivaatteita, eikä vaatteita muutenkaan ollut kovin paljoa. Veli sai serkuilta joskus jotain käytettyä myös, minä puolestani (sisko!) jouduin käyttämään joskus myös veljen pieneksi käyneitä vaatteita. Alennuksesta ostettiin joskus uutta - sitten kun ne merkit ja tyylit olivat jo auttamattomasti vanhentuneita ja noloja. Saatettiin ostaa jotain pois muodista mennytt ja sitten muka "tuunata" sitä muodikkaammaksi. Mikä yleensä oli vain yhä nolompaa (siihen aikaan ei tuunailu ja yksilöllisyys ollut senkään vertaa trendikästä kuin nykyään). Toisaalta, äidillä oli tapana olla erittäin ylpeä ja hän oli mielestään tarkka siitä, että hänen lapsensa kulkevat aina hyvissä, muodikkaissa ja ajanmukaisissa vaatteissa, ettei sitten vaan kiusata... WTF?!
Loppuun ja risoiksi piti kaikki aina käyttää, koska vanhemmat olivat kokeneet sodanjälkeiset, hirveän tiukat ajat. Eivät muka raaskineet tuhlailla vieläkään ja halusivat opettaa meillekin, ettei pidä tuhlailla mitatta ja määrättä... (WTF: miksi sitten kaikki se oma äärituhlailu ja pröystäily?! :O :/ )
Tämän kotoa lapsena saadun kohtelun ja mallin mukaan koen varmaankin alitajuisesti, että en ole minkään arvoinen, en ansaitse mitään. Siksi myös alitajuisesti tulen aina tuhonneeksi kaikki hyvin alkaneet jutut elämssäni niin, että lopulta taas romahdan pohjalle ja olen köyhä ja mitätön, arvoton. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän monta tuttua ja kaveria, joilla uhriutuminen ja passiivisuus on jo geeneissä. Kaikki on aina huonosti eikä mitään mahdollisuuksia nähdä. Eikä koskaan edes yritetä mitään, mikä voisi auttaa köyhyyden vähentämisessä tai oikeasti jopa rikastumisessa. Olla möllötetään vaan siinä surkeudessaan ja ollaan katkeria. Ja näin ollaan itseasiassa itse syyllisiä köyhyyden kierteeseen.
Kannattaa muistaa, että köyhyys ihan oikeasti syö ihmistä. Jos on vuosia elänyt ankeudessa, niin krooninen masentuminen ja voimattomuus aiheuttaa kaikkea tuollaista.
Mielellään näkisin ehdotuksia, miten näitä ihmisiä voisi auttaa pääsemään ulos tuosta tilasta kuin että täysissä voimissa oleva ihminen (vielä heidän lapsensa) menee arvostelemaan vanhempiaan nokka pystyssä.
Minä olen köyhien, mutta toimeliaiden vanhempien lapsi. Ja kyllä se vei heidät aika äärirajoille välillä, ihme etteivät pimahtaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltaja äidin ainoa lapsi täällä!
Äitini kärsi mielenterveyden ongelmista jo kun olin lapsi. Köyhyyttä, yksinäisyyttä ja synkkyyttä. Koko peruskoulun ajan minulla oli aina rumat ja pienet vaatteet, alusvaatteita varastin kaupasta lisää kun vanhat oli jo niin rikki ja pieniä. Ei äitiäni kiinnostanut, enkä enää viitsinyt pyytää oikean kokoisia vaatteita, koska sain siitä vain syyllisen olon.
Ruokaa oli, mutta se oli yksipuolista ja huonolaatuista. Vaikka olin koulun jälkeen yksin kotona iltaan asti, ei kaapissa ollut juuri mitään syötävää. Tai saattoi olla esim kuivaa ruisleipää, mutta ei edes margariinia siihen päälle, eikä IKINÄ ollut mitään leikkelettä tms. Margariinista sai olla iloinen. Karkkipäiviä ei ollut, makean nälkään saatoin juoda siirappia purkista tai syödä sokeria. Uhriutuminen oli jo silloin suurta äidiltäni.
Rupesin sitten itse tienaamaan hyvin nopeasti käyttörahani, siivosin sukulaisten asuntoja 15vuotiaasta lähtien. Nyt opiskelen yliopistossa, ja lainaan äidilleni viikoittain rahaa, kun hän on meillä nähnyt miten hyvin ihminen voi syödä, ja pukeutua.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että köyhyys ihan oikeasti syö ihmistä. Jos on vuosia elänyt ankeudessa, niin krooninen masentuminen ja voimattomuus aiheuttaa kaikkea tuollaista.
Mielellään näkisin ehdotuksia, miten näitä ihmisiä voisi auttaa pääsemään ulos tuosta tilasta kuin että täysissä voimissa oleva ihminen (vielä heidän lapsensa) menee arvostelemaan vanhempiaan nokka pystyssä.
Minä olen köyhien, mutta toimeliaiden vanhempien lapsi. Ja kyllä se vei heidät aika äärirajoille välillä, ihme etteivät pimahtaneet.
Kiva, että palstalta läytyy järki-ihmisiäkin, kiitos siitä.
Olen itsekin köyhästä kodista, tosin lapsuudessani ja kasvuympäristössäni suurin osa oli melko köyhiä.
Vanhempani olivat kuitenkin sivistyneitä, vaikka eivät olleet kouluja käyneet. He olivat sivistäneet ja sivistivät jatkuvasti itseään omaehtoisesti. Lukeminen oli koko perheen harrrastus, tietopuolinen kirjallisuus muiden mukana. Yhteiskunnallisista asioista oli erinomainen tietämys, äänestäminen koettiin oikeutena. Nämä asiat periytyivät vahvasti meille lapsille.
Vapaa-aika oli pyhitetty perheelle. Teimme retkiä julkisilla kulkuvälineillä ns. halpoihin kohteisiin. Mm. museot ja arkkitehtuuri tulivat näin tutuiksi ja samalla saimme tiedollista pääomaa. Mukaan pakkasimme eväät, koska ruokailu ravintolassa olisi tullut liian kalliiksi.
Myös luontoon vanhempani tutustuttivat meidät. Metsäretket, hiihtoretket talvella. Marjoja poimittiin ja sienetkin tulivat tutuiksi. Yhdessä ollessamme keskustelimme paljon erilaisista asioista.
Olen näin jälkikäteen miettinyt, mistä vanhempani ammensivat tuon energiansa. Keskusteltuani heidän kanssaan asiasta he kertoivat, että näkivät selvästi, että silloin oli meillä lapsilla mahdollisuus ns. sosiaaliseen nousuun , jos meidät saatiin kiinostumaan opsikelusta ja tiedonhankinnasta. Meidän tuleva elämämme vaikutti paremmalta ja enemmän mahdollisuuksia sisältävältä kuin heidän. Näin kävikin.
Tänä päivänä tilanne on täysin erilainen. Tulevaisuus sisältää enemmän uhkakuvia kuin mahdollisuuksia.
Tilastollisesti sosiaalinen nousu on pysähtynyt, mitä on ikävä kyllä edesauttanut myös hallitusten toimenpiteet. Tuloerot ovat selvästi suuremmat kuin minun lapsuudessani.
Ymmärrän hyvin, että tämän päivän köyhyys masentaa.
Oma osansa on medialla, lähinnä telkkarilla, joka tekee kaikensa tyhmentääkseen kansaa. Aivotonta heikkolaatuista viihdettä toinen toisensa perään. Sohvasta telkkarin äärellä on tehty kutsuva - voi edes hetken elää jonkun muun elämää. Tuhoisat seuraukset yhteiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en oikein usko tuohon "köyhyys syö ihmistä" -höpotykseen. Itse ajattelen, että ihminen on jo alunperin laiskansorttinen ja ajattelee, että herrat ne porskuttaa ja mitä meidän köyhien kannattaa mitää tehdä. Ovat aloitekyvyttömiä jo olemassa ja siitä seurauksena huono elämä. Näitä on nähty omassa lähipiirissäkin. Tuo laiskuus ja aöoitekyvyttömyys näkyy sitten kodissakin ettei pidetä kotia siistinä eikä huolleta paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Itse en oikein usko tuohon "köyhyys syö ihmistä" -höpotykseen. Itse ajattelen, että ihminen on jo alunperin laiskansorttinen ja ajattelee, että herrat ne porskuttaa ja mitä meidän köyhien kannattaa mitää tehdä. Ovat aloitekyvyttömiä jo olemassa ja siitä seurauksena huono elämä. Näitä on nähty omassa lähipiirissäkin. Tuo laiskuus ja aöoitekyvyttömyys näkyy sitten kodissakin ettei pidetä kotia siistinä eikä huolleta paikkoja.
Ei se sinun uskomisesta kiinni olekaan. Ihan näkyy aivokuvissa nämä muutokset köyhien aivoissa. Ei se ole ollut pitkään aikaan mikään erityinen kiistelyn aihe, ainakaan ihmisille jotka jaksavat ja osaavat ottaa asioista selvää.
Monesti unohtuu, että köyhällä pahin tilanne on se, että ollaan oltu köyhiä monta vuotta; vaatteet on parsittu viiteen kertaan, kaikki varastot kulutettu loppuun ja sitten tulee se joku, joka kaataa koko höskän; joku isompi asia hajoaa tai sairastuu pahasti. Tällaiseen elämään yhdistettynä se, että mitään toivoa paremmasta ei ole. Koko elämä tulee olemaan hautaan asti kituutusta. Voipi olla, että itseänikään ei paljoa pakastimen sulatus siinä vaiheessa painaisi, ja jos tupakka on ainut asia, jolla saa jotain nautintoa niin vaikeaa sitä on lopettaa.
En puolustele huonoja toimintatapoja, mutta mulla ei ole mitään uskoa näiden asioiden muuttumiseen, ennen kuin tunnustetaan ne tosiasiat ongelmien takana. Se että haukkuu jotakuta laiskaksi ei muuta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en oikein usko tuohon "köyhyys syö ihmistä" -höpotykseen. Itse ajattelen, että ihminen on jo alunperin laiskansorttinen ja ajattelee, että herrat ne porskuttaa ja mitä meidän köyhien kannattaa mitää tehdä. Ovat aloitekyvyttömiä jo olemassa ja siitä seurauksena huono elämä. Näitä on nähty omassa lähipiirissäkin. Tuo laiskuus ja aöoitekyvyttömyys näkyy sitten kodissakin ettei pidetä kotia siistinä eikä huolleta paikkoja.
Varmasti noin on joidenkin kohdalla, mutta en lähde asiaa yleistämään, koska aihetta on paljon tutkittukin ja kaikki tutkimukset osoittavat, että köyhyydestä on sekä psyykkisiä että fyysisiä seurauksia.
Köyhyyden syitä ovat työttömyys, pieni eläke, lapsiperheellisyys, yksin asuminen, asumisen kalleus, pitkäaikaissairaus jne.
Köyhyyden yhteydessä puhutaan usein syrjäytymisestä, millä tarkoitetaan prosessia, jossa ihmisiä työnne-
tään yhteiskunnan marginaaliin ilman yhtäläisiä mahdollisuuksia ja resursseja osallistua sen toimintaan.
Englanniksi käytetään termiä social exclusion (sosiaalinen ulossulkeminen) ja tästä syystä suomeksikin
parempi termi syrjäytymiselle olisi syrjäyttäminen.
Käsitteet eroavat myös siinä, kuka katsotaan aktiiviseksi toimijaksi: syrjäytyykö henkilö omilla valinnoillaan (syrjäytyminen) vai työntääkö yhteiskunta tiettyjä ryhmiä marginaaliin (syrjäyttäminen).
Köyhyys asettaa rajoja ihmisen sosiaaliselle osallistumiselle, kuluttaa voimavaroja, luo epävarmuutta,
ahdistusta ja stressiä selviytymisestä nyt ja tulevaisuudessa.
Pitkäaikaisesta köyhyydestä johtuva eriarvoisuuden ja yksinäisyyden tunne altistaa helposti mielenterveyden ongelmille tai fyysiselle sairastumiselle, samoin päihteiden käytölle.
”THL:n aiempi tutkimus on osoittanut, että pikkulapsiperheiden köyhyys on vaarallisinta, sillä se heijastuu kaikkein useimmin vielä aikuisiälläkin. Siksi on huolestuttavaa, että köyhyys on nyt kasvanut juuri pienten lasten perheissä", toteaa tutkimuspäällikkö Minna Salmi.
Ylisukupolvinen köyhyys on palannut keskuuteemme.
Se on pakastin, se laite. Pakaste on pakastettu ruoka.