Kerron ystävilleni heidän olevan tärkeitä - reaktio yllättää
Olen ihminen, joka puhuu tunteistaan (elämä on liian lyhyt, joten hyvät asiat kannattaa sanoa vielä kun ehtii). Kun sanon ystävälleni hänen olevan minulle tärkeä tai sanon iloitsevani siitä, että tämän ystävän seurassa on kiva olla, reaktio on usein vaivaantunut. Mistä tämä vaivaantuminen johtuu? Eivätkö he koe minua ystäväksi, eivätkö osaa puhua tunteistaan jne...?
Olemme 25-30-vuotiaita, halaamme kyllä kun tapaamme.
Kommentit (8)
Sä kuvittelet teidän olevan ystäviä mut ystävät ei nää sua samoin...
Mulla sama vika :( keskustelut on tällasia:
-Oli tosi kiva nähdä tänään ja käydä kahvilla. :)
-Hmm/Joo.
Joo, suomiomuijat on paskarasisteja ja aina syypäitä kaikkeen, blaa blaa lässylää...
Milloin tämä positiivinen rasismi oikein loppuu?
Tuttu reaktio. Tosin pakko myöntää, että varmaan itsekin reagoisin samalla tavalla, vaikka tiedänkin sen olevan tökeröä. En vain osaa. Jotenkin tosi hankala osoittaa lämpöä ja välittämistä muuten kuin parisuhteessa. Miksihän me suomalaiset olemme tällaisia möllejä?
Ihmiset on todella huonoja ylipäätään ottamaan kehuja vastaan. Jos kehut toisen paitaa, niin vastauksena on hämmentynyttä muminaa "tää on vaan vanha rätti/maksoi kympin/kirpparilta". Miten vaikea on sanoa "Kiitos, mäkin tykkään tästä". Miksei siis ystävälle voi sanoa kauniisti takaisin, kun toinen kehuu tärkeäksi tai kiittää yhteisestä ajasta?
Tunteista puhuminen on monelle tosi vaikeeta. Mä en nää siinä mitään pahaa, jos ystävilleen kertoo et he on tärkeitä tai rakkaita. Oon vaan huomannu saman ku AP, ettei siihen osata suhtautua. Jos sanon ystävälleni et kiva kun ollaan ystäviä ni johan tulee hiljaista. :D
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi taitavat olla somaleja? Eihän tuossa ole sitten mitään kummallista.
Onko se näinpäin rasistista?
Kaverisi taitavat olla suomalaisia? Eihän tuossa ole sitten mitään kummallista.