Lue keskustelun säännöt.
Milloin sinut on "huijattu" ostamaan?
19.01.2017 |
Eli tavalla tai toisella olet käyttänyt rahaasi tuotteeseen tai palveluun, joka oli sinulle täysin turha tai toimimaton, koska tuotteen myyjä/mainosteksti houkutteli sinua erityisen paljon.
Itse olin 18-vuotias kun kävin Helsingissä (olin asunut koko ikäni pikkupaikkakunnalla, sittemmin olen muuttanut isommalle). Kauppakeskuksen käytävällä oli jokin kosmetiikkakoju, josta nainen pysäytti minut. En ollut koskaan aiemmin ollut ollut tekemisissä tuollaisten kojujen kanssa.
Nainen esitteli lähes 100 euroa maksavaa pikkupurkkia hiusöljyä. No en tosiaankaan aikonut käyttää satasta hiusöljyyn. Nainen jatkoi myyntipuhettaan ja yhtäkkiä kehui ripsiäni ja muuta ulkonäköäni. Minulla ei ollut kovin hyvä itsetunto tai kummoiset ripset, kehut upposivat kuin sulaan voihin. Minulle tuli hyvä mieli ja tunsin syyllisyyttä, kun en aikonut ostaa. Joten lopulta ostin sen hiusöljyn (en sentään maksanut täyttä hintaa).
Hiusöljy oli ihan okei, muttei välttämättä hintansa väärti tai ehdottoman tarpeellinen. Olin pitkään iloinen ripsikehusta, vasta myöhemmin tajusin että taisi olla pelkkää höpöhöpöä myyjältä :D
Nykyään kierrän nuo kojut kaukaa ja jos joku myyjä missä tahansa puljussa puhuu pötyä, totean oman mielipiteeni suoraan.
Kommentit (18)
Minua ei ole tuolla lailla "huijattu" ostamaan vaan on painostettu ostamaan.
Teiniaikaan 90-luvulla (olin 8. tai 9. luokalla) olin kaupungilla ja siellä joku mies myi ständillään silmälasien pesunestettä pienissä pulloissa. Satuin kävelemään ohi ja mies tietysti äkkäsi minut silmälasipään ja pysäytti. Alkoi hirveä tuputus ja koska en vielä siihen aikaan osannut sanoa ei, koitin jotenkin kiemurrella tilanteesta pois. Vaan miespä ei luovuttanut ja painosti todella vahvasti minua ostamaan putelin. Sinne meni viimeiset rahani, 35-40 mk, joka oli minulle iso raha etenkin kun en saanut edes viikkorahaa. Lisäksi tuo neste oli ihan paskaa, ei putsannut laseja kunnolla.
Täysin moraalitonta käytöstä myyjältä painostaa lapsi ostamaan. Olin niin babyface, että varmasti ei mennyt mieheltä ohi, että lapselle hän tässä tyrkyttää tuotteitaan.
Nykyään kun osaan sanoa topakasti ei, kajautan "EI KIITOS!" joka kerta kun joku edes aikoo lähestyä minua myyntiaikeissa. Feissarit saa saman kohtelun, samoin kuin kaikki muutkin kerjääjät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mainostekstit ei minua pääse huijaamaan. Sen sijaan kampaaja joka tuputtaa värjäyksen jälkeen "Saanko laittaa sulle tätä ainetta ja tällasen kampauksen vielä" ikään kuin se kuuluisi hintaan mutta näkyykin kuitissa, on mielestäni huijausta.
Minä koin tulleen huijatuksi, kun ovelle tuli nainen, joka kertoi tekevänsä jotain tutkimusta/tilastoa alueelle syntyneistä lapsista. Kyse oli jostain vauvakirjasta, johon kerättiin lapsien kuvia ja se kirja olisi maksanut ihan älyttömästi. Ei missään vaiheessa sanonut, että on myymässä jotain ja että osallistuminen on vapaaehtoista. Otti ylös nimet ja syntymäajat ja kuvankin pyysi kaivamaan. Sitten kaiken jälkeen sanoi, että kirja maksaa muuten noin 200 euroa (tai jotain siihen suuntaan, en muista tarkasti) ja etumaksu pitäisi maksaa nyt heti. Sanoin, ettei minulla ole rahaa ja olin todella hölmistynyt. Pyysin pankkisiirtoa ja muita yhteystietoja ja todella vastahakoisesti antoi sellaiset. Koskaan en sitä maksanut ja lähetin hänen antamaansa sähköpostiosoitteeseen viestin, että en ole mitään kirjaa tilaamassa. Tuli kyllä tosi tyhmä olo tämän jälkeen, kun ihan tosissani luulin, että oli kyse jostain virallisesta tutkimuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei numero 5. Mä osallistuin aikoinaan tuohon kirja hommaan. Maksoin etumaksua 5€. Pari vuotta sitten kirja tuli postissa ja loppulasku mukana. Oon varmaa joskus 2004 antanut tiedot kirjaan. Kirja on oikeestaan ihan kiva. 2001 syntyneelle kirjaa ei ole tullut... saa nähdä tuleeko ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä mieheni että äitini on puhelimitse huijattu tilaamaan vitamiinivalmisteita, kun puhelinmyyjä teeskenteli tekevänsä jotain tutkimusta vitamiinien käytöstä. Molempien puolesta palautin tuotteet ja ilmoitin lähettäjälle, että vien asian kuluttaja-asiamiehelle, jos vielä tyrkyttää pillereitään muistihäiriöiselle vanhukselle (äidilleni siis - mies on vasta keski-ikäinen, mutta sellaista hajamielinen professori -tyyppiä).
Ärsyttää niin paljon feissarit ja kaikenlaiset kojumyyjät kauppakeskuksissa! Jos edes aloittasivat että "hei, oisko hetki aikaa", ni voin luontevasti sanoa "ei kiitos". Mutta kun aloittavat "mikä liittymä sulla on, oletko kiinostunut ihmisoikeuksista, kuka teillä vastaa perheen sähköasioista", niin tuntuu ihan pöllöltä vastata että EI KIITOS! No mutta, vastaan silti, ei pienintäkään hinkua jäädä jutusteleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo "kiinnostaako ihmisoikeudet" on pahin kysymys, koska siihen juuri on ikävä vastata "ei kiitos".
Mun peruslitania puhelinmyyjille on:
"Saan töiden kautta ilmaiseksi kaikki kiinnostavat lehdet (mikä on muuten totta, toisessa iltapäivälehdet, toisessa saan selata naistelehdet ym.) ja puhelimen maksaa työnantaja (tämäkin totta)." Vielä kun keksis sen verran valhetta, että kuka hoitaa sähkölaskun. Ehkä mielikuvitusmieheni?
Tästä aikaa jo noin 10 vuotta. Olin vielä nuori ja naivi kun puhelinmyyjä sai minut ostamaan seiska-lehden sanomalla että olen voittanut kilpailussa ja saan palkinnoksi seiskan ennenkuulumattomaan tarjoushintaan. En muistanut viimeaikoina osallistuneeni kilpailuihin eikä seiskakaan mikään suosikkilehteni ollut, mutta olin niin haltioissani siitä että olen kerrankin voittanut jotain ja myyjäkin oli hyvin sinnikäs, ja tilasin lehden. Seuraavana päivänä postin mukana tuli mainos jossa tarjottiin seiskaa halvemmalla kuin tuo minun "palkintoni".
Tuolloin päätin etten koskaan enää osta puhelimessa mitään, en vaikka tarjottaisiin sellaista mitä tarvitsen. Haluan lukea ehdot ja tarjoukset omin silmin ja vertailla sekä harkita ilman huijaamista ja painostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikivanhanhalla "huono englanti" -tempulla, tämä tapahtui tosin markka-aikaan.
Ihastelin katukauppiaan korvakoruja ja kysyin hintaa. "Fiftmmm". Tarkistin "FifTEEN?" Jees jees.
Voitte arvata, että kun korut olivat vaihtaneet omistajaa, hinta oli pompannut siihen FifTYYN.
Yleensä ottaen ei ole nykyäänkään varaa jäädä huijattavaksi, mutta yhden kerran tein yritykseen ostoksen, ostin nitojan. Ihan kelpo nitoja ja sen ominaisuuksia käsiteltiin pitkän aikaa. Koukku olikin siinä, että ne niitit, joita sitten ohimennen lisättiin paketin verran tilaukseen, maksoivat sataviiskymppiä (ja nyt puhutaan euroista jo).
Kerran sain lahjakortin kosmetologille ja ajattelin että mulla on varaa ostaa joku tuote sitten omalla rahalla. Purin kieltäni, kun olin hintaa katsomatta suostunut lunastamaan 75euron purnukan. STNA.
Musta tuli Greenpeacen kk-lahjoittaja kun en keksinyt mitään nokkelaa vastausta "kiinnostaako ympäristöasiat" -avaukseen. Normaalisti painan päättäväisesti ja kiireisen näköisenä äkkiä ohi, mutta tuolla kertaa olin lapsen kanssa liikkeellä hitaasti jäätelöä maistellen, helppo saalis. Vähin äänin poistin Greenpeacen verkkomaksuista yhden kk jälkeen. Oispa edelleen vaan lipaskerääjiä kaupungilla, sitten voisin lahjoitella aina hilut pois ilman että täytyy mennä jonkun järjestön kanssa naimisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää niin paljon feissarit ja kaikenlaiset kojumyyjät kauppakeskuksissa! Jos edes aloittasivat että "hei, oisko hetki aikaa", ni voin luontevasti sanoa "ei kiitos". Mutta kun aloittavat "mikä liittymä sulla on, oletko kiinostunut ihmisoikeuksista, kuka teillä vastaa perheen sähköasioista", niin tuntuu ihan pöllöltä vastata että EI KIITOS! No mutta, vastaan silti, ei pienintäkään hinkua jäädä jutusteleen.
Tuo "Kiinnostaako ihmisoikeudet?" on oikeasti niin nolon läpinäkyvä manipulointiyritys keskustelunaluksi että itse vastaan välillä ihan pokkana "Ei kiinnosta".
Yleensä toki "Ei kiitos" riittää :D
Meinasin röyhistellä, että minuahan ei huijata eikä painosteta ostamaan, mutta onhan mulla tämä feikkilaukku.
Olin Kiinassa ja ajauduin siellä sellaiseen ostoshelvettiin, missä kaupiteltiin mm kaikenmaailman merkkilaukkuja. Olin ajatellut, että ostaisin reissulta laukun, mutta ajattelin löytää jonkun kivannäköisen ihan ilman mitään merkkiä.
Löysinkin mieleiseni ja lähdin tekemään kauppaa. Myyjä pyysi siitä n.1000e ja minähän tingin. Myyjätyttö parkui, että hänen pomonsa tappaa hänet, hän kuolee nälkään, saa potkut (tai toisessa järjestyksessä). Ja sitten se rapsutti siitä laukusta sen logoa peittäneen tarran pois ja kehui että on ihan aito (kuten kaikki muukin, tietysti).
Maksoin siitä väskystä lopulta n. 60e, mikä on tuplasti enemmän kuin mitä olen ikinä mistään muusta käsilaukusta maksanut. Toisaalta, se esitys oli niin hieno että ehkä se myyjätyttö ansaitsi palkkansa.
Hmm, no minulle myytiin Elisa Viihde huijaamalla. Tai siis, ihan normaalisti soittivat, vastasin ja juteltiin. Myyjä ihan selvällä suomen kielellä kertoi minulle, että Elisa Viihteeseen kuuluu myös Netflix, eli siis tämä viihdepalvelu tulisi maksamaan minulle vain kympin enemmän kuin mitä normaalisti maksan, koska voisin irtisanoa oman netflix-tilin ja maksaa vain tästä viihdepalvelusta. No, eihän se nyt niin mennyt, vaan boksin kautta pystyy katsomaan netflixiä, jos vain on se tili itsellä olemassa.
Onneksi hieman äkäinen puhelu Elisalle poiki muutaman ilmaisen kuukauden ja määräaikaisen sopimuksen purkamisen, eli sain sitten itse irtisanoa kun huvitti.
Vierailija kirjoitti:
Tuo "kiinnostaako ihmisoikeudet" on pahin kysymys, koska siihen juuri on ikävä vastata "ei kiitos".
Mun peruslitania puhelinmyyjille on:
"Saan töiden kautta ilmaiseksi kaikki kiinnostavat lehdet (mikä on muuten totta, toisessa iltapäivälehdet, toisessa saan selata naistelehdet ym.) ja puhelimen maksaa työnantaja (tämäkin totta)." Vielä kun keksis sen verran valhetta, että kuka hoitaa sähkölaskun. Ehkä mielikuvitusmieheni?
En kyllä tajua sun kaltaisia selittelijöitä. Mitä helvettiä se kuuluu kenellekkään myyjälle miten hoidat asiasi ja mitä luet? Turhaa ajan ja syljen tuhlausta selitellä myyjille omia valintojaan, ei kuulu niille! Minä keskeytän litanjan ja sanon " EI KIITOS". Jä joko lyön luurin korvaan tail ähden kävelemään, riippuen tilanteesta.
Olen aika "jäykkäliikkeinen". Kohteliaasti voin kuunnella esittelyä, mutta ostpäätöksiin asti tarvitaan enemmän aikaa.