Minkä arvoinen?

Se että on monta kymmentä vuotta (toivottavasti ainakin) aikaa jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Se että on monta kymmentä vuotta (toivottavasti ainakin) aikaa jäljellä.

Jos kuolisit tänään, niin olisiko elämäsi sitten ollut täysin arvoton?

Miten nuo monta kymmentä vuotta tekisi siitä arvokkaan?

Tietenkin se on arvokas minulle itselleni koska se on ainoa elämä mikä mulla on. Isommasta näkökulmasta yksittäisen keskivertoihmisen elämä ei tietty pahemmin mitään merkitse.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin se on arvokas minulle itselleni koska se on ainoa elämä mikä mulla on. Isommasta näkökulmasta yksittäisen keskivertoihmisen elämä ei tietty pahemmin mitään merkitse.

Ja kun kuolet niin mitä siitä itsellesi arvokkaasta elämästäsi jää jäljelle?

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että on monta kymmentä vuotta (toivottavasti ainakin) aikaa jäljellä.

Jos kuolisit tänään, niin olisiko elämäsi sitten ollut täysin arvoton?

Miten nuo monta kymmentä vuotta tekisi siitä arvokkaan?

Ei se olisi ollut arvoton, mutta ei sillä olisi enää arvoa jos se päättyy. Aika tekee siitä arvokkaan sillä tavalla, että se avaa paljon mahdollisuuksia miten voin käyttää elämääni.

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin se on arvokas minulle itselleni koska se on ainoa elämä mikä mulla on. Isommasta näkökulmasta yksittäisen keskivertoihmisen elämä ei tietty pahemmin mitään merkitse.

Ja kun kuolet niin mitä siitä itsellesi arvokkaasta elämästäsi jää jäljelle?

No ei mitään. Siksi se minusta on arvokas juuri nyt koska kaikki loppuu kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että on monta kymmentä vuotta (toivottavasti ainakin) aikaa jäljellä.

Jos kuolisit tänään, niin olisiko elämäsi sitten ollut täysin arvoton?

Miten nuo monta kymmentä vuotta tekisi siitä arvokkaan?

Ei se olisi ollut arvoton, mutta ei sillä olisi enää arvoa jos se päättyy. Aika tekee siitä arvokkaan sillä tavalla, että se avaa paljon mahdollisuuksia miten voin käyttää elämääni.

Miten niin ei olisi? Jos ei sinusta jää hiuskarvaakaan jäljelle, niin sehän on silloin yhtä arvoton kuin yksi biohajoava koirankakkapussi?

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että on monta kymmentä vuotta (toivottavasti ainakin) aikaa jäljellä.

Jos kuolisit tänään, niin olisiko elämäsi sitten ollut täysin arvoton?

Miten nuo monta kymmentä vuotta tekisi siitä arvokkaan?

Ei se olisi ollut arvoton, mutta ei sillä olisi enää arvoa jos se päättyy. Aika tekee siitä arvokkaan sillä tavalla, että se avaa paljon mahdollisuuksia miten voin käyttää elämääni.

Miten niin ei olisi? Jos ei sinusta jää hiuskarvaakaan jäljelle, niin sehän on silloin yhtä arvoton kuin yksi biohajoava koirankakkapussi?

Kyllä minusta jää jäljelle vuorovaikutus mitä teen muihin ihmisiin ja omaisuus mitä kerkeän kerätä.

Vierailija kirjoitti:

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin se on arvokas minulle itselleni koska se on ainoa elämä mikä mulla on. Isommasta näkökulmasta yksittäisen keskivertoihmisen elämä ei tietty pahemmin mitään merkitse.

Ja kun kuolet niin mitä siitä itsellesi arvokkaasta elämästäsi jää jäljelle?

No ei mitään. Siksi se minusta on arvokas juuri nyt koska kaikki loppuu kuolemaan.

Etkö itse huomaa tuossa mitään ristiriitaista?

Hankit kokemuksia, hyviä muistoja ja nautintoja elämältä, mutta kuitenkin kaikki tuo on täysin arvotonta ja turhaa kun kuolet.

Jos kauppaisin sinulle maatuvia banaanin kuoria ostaisitko?

Elämän tarkoitus on - niin otaksun - löytää pelastus elämän aikana. Uskomme perusajatus on jumalallinen rakkaus, joka kestää iankaikkisesti. Miten se nyt menikään: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

Vierailija kirjoitti:

Elämän tarkoitus on - niin otaksun - löytää pelastus elämän aikana. Uskomme perusajatus on jumalallinen rakkaus, joka kestää iankaikkisesti. Miten se nyt menikään: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

Ja auttaa muita löytämään se siinä samalla.

Vierailija kirjoitti:

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että on monta kymmentä vuotta (toivottavasti ainakin) aikaa jäljellä.

Jos kuolisit tänään, niin olisiko elämäsi sitten ollut täysin arvoton?

Miten nuo monta kymmentä vuotta tekisi siitä arvokkaan?

Ei se olisi ollut arvoton, mutta ei sillä olisi enää arvoa jos se päättyy. Aika tekee siitä arvokkaan sillä tavalla, että se avaa paljon mahdollisuuksia miten voin käyttää elämääni.

Miten niin ei olisi? Jos ei sinusta jää hiuskarvaakaan jäljelle, niin sehän on silloin yhtä arvoton kuin yksi biohajoava koirankakkapussi?

Kyllä minusta jää jäljelle vuorovaikutus mitä teen muihin ihmisiin ja omaisuus mitä kerkeän kerätä.

Samanlailla ne vuorovaikutetut ihmisetkin kuolee ja muistotkin sinusta katoaa, harvat edes muistaa isoisoisäänsä pidemmälle enää edes kuolleiden sukulaisten nimiä.

Omaisuutesikin vaihtaa omistajaa kuoltuasi ja mukaasi et saa penniäkään.

Toki voit väittää mitä vain, mutta minun on vaikea hahmottaa sitä, että miten saat tuosta arvokkaan...

Ap ei nyt halua ymmärtää pointtia. Itse koen elämäni arvokkaaksi, en omista tai ole luonut mitään maailmaa mullistavaa. Kun kuolen, jälkeeni ei jää mitään muuta kuin mahdollisesti lapseni ja maallinen omaisuuteni. Silti koen, että juuri minun elämä on minulle arvokas.

Jos itse elämän eläminen ei ole apn mielestä arvokasta niin voisitko kertoa mitä ajat takaa aloituksellasi.

Itse arvostan elämääni siksi, että voin tehdä siitä niin ihmeellistä tai tasapaksua kuin itse haluan. Ap miksi et arvosta elämääsi?

Kuolema on vaan seuraava etappi, en pelkää kuolemaa mutta toivon vain ettei tarvitse kärsiä kuten isäni kärsi sairastuessaan eturauhas- ja luusyöpään, nopea kuolema olisi toiveeni. Ainoa mikä jäisi harmittamaan jos nyt heti kuolen on lapsenlapseni ikävä mutta sekin häipyisi ja kohta hän ei enää kyselisi mummusta. Jos jokin paikka on josta voi katsella elävien elämää niin se rauhoittaisi toki minua, minä itse menetin molemmat vanhempani muutaman vuoden välein, he olivat 69 vuotiaita molemmat kuollessaan. Olin tiukassa taloudellisessa tilanteessa silloin vuosi sitten ja pyysin mielessäni äitiä ja isääni auttamaan, meni tunti kun minulle kerrottiin, että olet voittanut tuhat euroa puhtaana käteen. Olin tunnetilassa silloin, jalkani alkoivat vatkata, menin herättämään mieheni heti ja siitä suosta pääsin sen tonnin avulla ylös. Kiitokset.

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että on monta kymmentä vuotta (toivottavasti ainakin) aikaa jäljellä.

Jos kuolisit tänään, niin olisiko elämäsi sitten ollut täysin arvoton?

Miten nuo monta kymmentä vuotta tekisi siitä arvokkaan?

Ei se olisi ollut arvoton, mutta ei sillä olisi enää arvoa jos se päättyy. Aika tekee siitä arvokkaan sillä tavalla, että se avaa paljon mahdollisuuksia miten voin käyttää elämääni.

Miten niin ei olisi? Jos ei sinusta jää hiuskarvaakaan jäljelle, niin sehän on silloin yhtä arvoton kuin yksi biohajoava koirankakkapussi?

Kyllä minusta jää jäljelle vuorovaikutus mitä teen muihin ihmisiin ja omaisuus mitä kerkeän kerätä.

Samanlailla ne vuorovaikutetut ihmisetkin kuolee ja muistotkin sinusta katoaa, harvat edes muistaa isoisoisäänsä pidemmälle enää edes kuolleiden sukulaisten nimiä.

Omaisuutesikin vaihtaa omistajaa kuoltuasi ja mukaasi et saa penniäkään.

Toki voit väittää mitä vain, mutta minun on vaikea hahmottaa sitä, että miten saat tuosta arvokkaan...

Mutta ne vuorovaikutetut ihmiset jatkaa vuorovaikutusta eteenpäin ja vaikutus paisuu kuin lumipallo joka pyörii alas lumista mäkeä. Lopulta yksi pieni ihminen voi saada aikaan valtavan muutoksen muiden kautta.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei nyt halua ymmärtää pointtia. Itse koen elämäni arvokkaaksi, en omista tai ole luonut mitään maailmaa mullistavaa. Kun kuolen, jälkeeni ei jää mitään muuta kuin mahdollisesti lapseni ja maallinen omaisuuteni. Silti koen, että juuri minun elämä on minulle arvokas.

Jos itse elämän eläminen ei ole apn mielestä arvokasta niin voisitko kertoa mitä ajat takaa aloituksellasi.

Niin siis, elämäsi on sinulle siis arvokas vaikka todellisuudessa se on yhtä arvokas kuin savu joka haihtuu ilmaan.

Mitään muuta pointtia tässä sinulla ei yksinkertaisesti vaan voi olla, jos loogisesti ajatellaan.

Muistakaa perhosensiipiefekti. Pakosti me jotain täällä tehdään, mikä vaikuttaa tulevaisuuteen.

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei nyt halua ymmärtää pointtia. Itse koen elämäni arvokkaaksi, en omista tai ole luonut mitään maailmaa mullistavaa. Kun kuolen, jälkeeni ei jää mitään muuta kuin mahdollisesti lapseni ja maallinen omaisuuteni. Silti koen, että juuri minun elämä on minulle arvokas.

Jos itse elämän eläminen ei ole apn mielestä arvokasta niin voisitko kertoa mitä ajat takaa aloituksellasi.

Niin siis, elämäsi on sinulle siis arvokas vaikka todellisuudessa se on yhtä arvokas kuin savu joka haihtuu ilmaan.

Mitään muuta pointtia tässä sinulla ei yksinkertaisesti vaan voi olla, jos loogisesti ajatellaan.

Joo on erittäin vaikea saada nimensä historian kirjoihin merkittävänä henkilönä, mutta kyllä voi vaikuttaa paljonkin asioihin. Voit vaikuttaa esim. äänestämällä, tai tukemalla jotain poliitikkoa ja täten tuoda esille suurta muutosta.

Kuunteles tämä:

Vierailija kirjoitti:

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvokas? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että on monta kymmentä vuotta (toivottavasti ainakin) aikaa jäljellä.

Jos kuolisit tänään, niin olisiko elämäsi sitten ollut täysin arvoton?

Miten nuo monta kymmentä vuotta tekisi siitä arvokkaan?

Ei se olisi ollut arvoton, mutta ei sillä olisi enää arvoa jos se päättyy. Aika tekee siitä arvokkaan sillä tavalla, että se avaa paljon mahdollisuuksia miten voin käyttää elämääni.

Miten niin ei olisi? Jos ei sinusta jää hiuskarvaakaan jäljelle, niin sehän on silloin yhtä arvoton kuin yksi biohajoava koirankakkapussi?

Kyllä minusta jää jäljelle vuorovaikutus mitä teen muihin ihmisiin ja omaisuus mitä kerkeän kerätä.

Samanlailla ne vuorovaikutetut ihmisetkin kuolee ja muistotkin sinusta katoaa, harvat edes muistaa isoisoisäänsä pidemmälle enää edes kuolleiden sukulaisten nimiä.

Omaisuutesikin vaihtaa omistajaa kuoltuasi ja mukaasi et saa penniäkään.

Toki voit väittää mitä vain, mutta minun on vaikea hahmottaa sitä, että miten saat tuosta arvokkaan...

Mutta ne vuorovaikutetut ihmiset jatkaa vuorovaikutusta eteenpäin ja vaikutus paisuu kuin lumipallo joka pyörii alas lumista mäkeä. Lopulta yksi pieni ihminen voi saada aikaan valtavan muutoksen muiden kautta.

Haluat siis jättää itsestäsi jonkun jäljen? Sekö tekee elämästäsi sitten arvokkaan? Kuitenkin nämä ihmiset haudataan aikanaan samaan multaan, kaikki muistot, merkit, jäljet, hajut, kuvat jne..jne.. sinusta ja lähimmäisistäsi katoaa loppujen lopullisesti.

Jos muuten nyt kuolisit niin mikä sellainen jälki sinusta olisi jäänyt, joka lähtisi paisumaan tällä kyseisellä tavalla?

Mitä jos ihmiset eivät oikeasti ajattele sinusta sitä mitä luulet, vaan sitä mitä pelkäät? Mutta he eivät vain kehtaa sanoa sitä suoraan?