Asiallinen kysymys tasa-arvosta, onko se oikeasti hyvä asia?

Ensinnäkin, en ole luonteeltani ilkeä tai empatiakyvytön ihminen, oikeastaan päinvastoin. Olen kuitenkin alkanut vastustamaan tasa-arvoa ihanteena. Tuntuu, että tasa-arvo on päämääränä jopa vaarallinen.

Tietysti se on houkutteleva ajatus älykkäälle ja empaattiselle ihmiselle, mutta siinä sen ongelma juuri onkin. Se on niin houkutteleva päämäärä, että tasa-arvoilijat ovat valmiita käyttämään jopa väkivaltaa sen toteutumiseksi. Samalla se tekee niistä, jotka eivät sitä kannata/siihen usko, automaattisesti vihollisia. Ehkä tasa-arvon houkutus piilee osittain siinäkin, että ihminen haluaa luontaisesti selkeyttä omaan maailmaansa ja selkeästi määritelty vihollinen tuo sitä kaivattua järjestystä. Elämme oikeastaan aika kummallisia aikoja, sillä empatiasta ja myötätunnosta on tehty ase, ja sitä asetta heiluttavat tasa-arvon kannattajat.