Lue keskustelun säännöt.
Kaikkien äidiksi tulleiden kaverieni asenne lapsen kasvatukseen on kääntynyt päälaelleen
19.01.2017 |
Lapsettomana vedettiin niin tiukkaa linjaa ja närkästyttiin tälläkin palstalla milloin mistäkin niin että piti linkkiä laittaa omiin raivareihin ja ylpeillä kuinka oli pannut turvan tukkoon av-mammoilta.
Taaperon kanssa sitten millään ei olekaan mitään väliä, kasvatus on milloin supertiukkaa milloin olematonta eli epäjohdonmukaista silloin kun sitä on. Jos lapsia on enemmän, aina se nuorimmainen elää kaikkein eniten kuin pellossa.
Ainoa, mikä on yhteistä entisen elämän kanssa on se, että muiden penskat on ärsyttäviä ja huonosti kasvatettuja. Silloinkin kun ne on jätetty kasvattamatta ihan samalla lailla samoissa asioissa kuin omat lapset.
Ei ainakaan kannusta tekemään lapsia, jos lapsenteko ja hormonit ja muu paska tyhmistää ihmisen väistämättä tällä tavoin.
Kommentit (6)
Mun 5v veti eilen kaupassa megaraivarit kun en ostanut haluamaansa pyörää (joka oli aivan liian iso ja tytölle on pyörä syksyllä ostettu joten en todellakaan ostanut eilen uutta :)). Lapsettomana kun näin tuollaisia raivareita niin pidin vanhempia täysin epäkelpoisina vanhempina ja lasta hulluksi. Mutta niin se elämä vaan muuttuu ja eilen olin yks viilipytty tytön raivotessa ja tiesin ettei mun tyttö hullu ole enkä minä epäkelpo vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on kun kokemus karttuu.
Vuoden ikäisen kanssa olen jo huomannut, että ei se aina mene kuin on suunnitellut. Ennen pojan syntymää minäkin olin sitä mieltä, että ei tuttia, ei telkkaria, vain sormiruokaa, vain kirjoja ja puuleluja, pysytään aina samalla linjalla kasvatuksessa... Todellisuudessa välillä ollaan oltu niin väsyneitä, että on annettu tuttia, katsottu telkkaria, syötetty siististi soseita...
Unikoulun aikaan osattiin onneksi pysyä linjassa vaikka se vaikeaa olikin. Yöllä uupuneena oli rankkaa vain silitellä itkevää lasta tunnin välein, kun tiesi että maidolla hiljenisi heti. Onneksi pysyimme päätöksessä ja unikoulu toimi.
Etukäteen on helppo asettaa itselleen, ja varsinkin muille, vaatimuksia, kun ei oikeasti tiedä asiasta kuin pintaraapaisun. Toivon itseltäni jämäkkyyttä ja pitkää pinnaa tulevan uhmaikäisen kanssa. Mutta haluan myös antaa itselleni anteeksi sen, että en aina yllä omiin vaatimuksiini.
Linkittääkö ihmiset oikeesti omia kommentteja av:lla? Luulin, että kaikki tekee tätä puoliksi salaa.
"Tiedät sitten kun saat omia lapsia". Lienee tuttu kommentti?
Kyllä se on muuttanut ainakin minua, että on todennut ettei se lapsi ole mikään eläin tai nukke, josta saa sellaisen kuin haluaa. Lapsen täytyy saada pitää persoonansa ja lapsen täytyy saada olla rauhassa. Jos jatkuvasti on kasvattamassa ja muovaamassa lapsesta jotain, saa olla valittamassa ja ojentamassa jatkuvasti. Lapset on lapsia, ne tekee asiat lapsen tavalla. Ennenvanhaan tämä karsittiin pois, nykyään ei onneksi enää niin paljon.
Toisaalta vanhempien jatkuva kiire, lapset hoidossa paljon, yletön harrastaminen, jottei lapsen kanssa tarvi ja kerkeä tutustua ja edes kasvattaa sen ihmeemmin..