Kummia ei kiinnosta

Meillä oli yli innokas kummi ehdokas, kävi rippikoulutkin ja kaikki että pääsee kummiksi, kok oarskauden ajan soitteli ja kyseli. Tuli sairaalaan jne jne. Mutta sitten kun kummiksi pääsi, niin eipä tuota ole enää näkynyt eikä kuulunut. Pari kertaa vuodessa sille iskee joku morkkis kännissä ja sillon soittoa ja viestiä pukkaa, ja selityksiä siitä kuin paska kummi on. Monta kertaa on sovittu aika että tulee, muttei ole tullut eikä vaivautunut edes perumaan.

En tee mitään, olkoon, mutta en kyllä ala lapselle siitä ihmisestä mitään selittämäänkään.

Onneksi toiset kummit ovat sitäkin tunnollisempia, jaksavat aina muistaa ja tulla katsomaan. Ja on aivan ihana nähdä, kuinka lapsi ja kummit ovat toisistaan niin vilpittömästi iloisia ja onnelisia. Asutaan muutenkin parin sadan metrin päässä toisistamme, joten nähdään usein.

Vierailija kirjoitti:

En tee mitään, olkoon, mutta en kyllä ala lapselle siitä ihmisestä mitään selittämäänkään.

Onneksi toiset kummit ovat sitäkin tunnollisempia, jaksavat aina muistaa ja tulla katsomaan. Ja on aivan ihana nähdä, kuinka lapsi ja kummit ovat toisistaan niin vilpittömästi iloisia ja onnelisia. Asutaan muutenkin parin sadan metrin päässä toisistamme, joten nähdään usein.

Kiitos kokemuksen jakamisesta.

Meilläkin on menty siihen, että kummista ei puhuta lapselle. Käytännössähän kummi ei juurikaan ole lapsen elämässä. Harmittaa vain, että suostuimme ottamaan tarjouksen vastaan ja saimmekin kummin, jota ei kiinnosta.

Kiva, että teillä on muunlaisiakin kummeja :) Meilläkin toinen kummi pitää yhteyttä lapseen :)

ap

Meidän esikoisen kummi näki pojan ristiäisissä ja sitten kävi kerran katsomassa kun lapsi parivuotias. Sittemmin ei ole lasta nähnyt. Poika kohta rippikouluiässä!

Lapsi jo iässä, jossa pystyy sisäistämään kristillisen kasvatuksen?

Vierailija kirjoitti:

Meidän esikoisen kummi näki pojan ristiäisissä ja sitten kävi kerran katsomassa kun lapsi parivuotias. Sittemmin ei ole lasta nähnyt. Poika kohta rippikouluiässä!

Näyttää meilläkin menevän näin. Harmi.

ap

Ketä te oikein valitsette kummeiksi, jos ei lasta tapaa? Omassa tuttavapiirissä kummit ovat pitkäaikaisia ystäviä tai sukulaisia, jotka tapaisivat lasta ilman kummiuttakin.

Itselläni harmittaa, kun kummilapset asuvat niin kaukana, että suhde jää väkisinkin etäiseksi yrittämisestä huolimatta.

Mä olen huono kummi. Kummilapseni on serkkuni (enoni lapsi) ja minua pyydettiin tehtävää kun olin 17v.

Asutaan eri puolella suomea, ja mä en vain osaa. Olen opiskelija, ja ei mulla ole resursseja matkustaa kuutta tuntia junalla häntä tapaamaan. Mitä me edes tehtäisiin, kun en edellä mainituista syistä juurikaan tunne?

Tämä huono kummitäti näkee kummilastaan noin 2-3krt vuodessa ja ainoat muistamiset ovat joulu- ja synttärilahja.

Lapsi ei tiedä hänestä, jos ei asiaa tuoda vanhempien osalta esiin. Kannattaisi unohtaa koko kummi ja elää elämäänsä. Mun mielestä turha nostaa numeroa. Meillä kummit on samanlaisia vieraita kuin muutkin, heitä ei erityisemmin nosteta mitenkään. Lapset kyllä tietävät kumminsa, mutta eivät odota heiltä mitään erityistä, koska emme ole pitäneetmeteliä asiasta. Toisen lapsen 1 kummi ei pidä yhteyttä ja lapsi ei edes tunne häntä kuin nimeltä, muttei siitä mitään numeroa ole tehty. En kiellä, etteiköolisi harmittanut, kun huomasin, etteikummia enää kiinnosta nähdä lasta (meitä), mutta realistisesti hyväksyin asian. Minkäs teet, näin elämässä joskus menee ja tiet erkanee.

Minä olen kummi, mutta koen olevani "pakkokummi". En pidä lapsista erityisesti eikä minulla lapsia ole. En myöskään kuulu kirkkoon, eikä se kummilapsikaan vaan tämä on tällainen sopimukseen perustuva "ateistikummius". En ymmärrä koko jutun funktiota, ihan kuin olisin vain lahjojen antamista varten, kun ei tässä edes sitä uskonnollista perinnettä ole. Ja en kehdannut kieltäytyä, kun kummiksi pyydettiin, vaikka en oikeastaan halunnut. En edes ole kovin läheinen ystävä lapsen vanhempien kanssa, eli yhteydenpito olisi tuota lapsen lahjomista, ja se tuntuu lähinnä rahankeruulta (ovat paljon varakkaampia kuin minä).