Lue keskustelun säännöt.
Nyt huomasin, miksi olen katkaissut välit lähes kaikkiin ystäviini
16.01.2017 |
En jaksa väitellä tai olla eri mieltä kenenkään kanssa vapaa-ajalla. Saan töissä ihan tarpeeksi setviä asioita ja taistella mielipideviidakossa. En kaipaa samaa vapaa-ajalla pätkääkään. Ymmärrän kyllä, että kaikesta ei voi olla samaa mieltä ja tätä ei tarvitse ottaa mitenkään henk.koht ystävien kanssa seurustellessa, mutta silti tästä on tullut rasite.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Oot av:n mode?
En, mutta naisvaltaisessa työpaikassa kyllä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän liittyy ehkä hieman paradoksaalisestikin se, että parempia ystäviä ovat vähemmän aikaa tunnetut, koska silloin vielä tietynlainen vieraskoreus on päällä ja ei vängätä turhista.
Olen myös tietoisesti kaventanut ystäväpiiriäni. Elämä on kuluttavaa muutenkin, en jaksa muiden draamaa, enkä vastata tungetteleviin kysymyksiin. Jätän turhat tyypit ulkopuolelle, ei huvita pitää yhteyttä. Näin on hyvä olla ja mieli pysyy tasapainossa.
Saman tehnyt, työttömänä nyt, enkä jaksa kuunnella yhtään enää sitä syyllistystä ja pätemistä, kun neuvotaan itsestäänselvyyksillä työllistymisessä jne. Ja saanut olla myös ilmaisena, yksipuolisena psykologina aivan liian monelle ja aivan liian monta vuotta.
Sama. Ei vaan jaksa sitä juonittelua tietyntyyppisiltä naisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vaan kävi niin, että kun jätin kaikki ne rasittavat tyypit, huomaan nyt olevani ihan yksin.
Ei kiva. En silti haluaisi olla näiden "ystävien" seurassakaan.
Kunpa löytyisi vielä se mieskaveri. En muita tarvisikaan.
Tulen muutaman ihmisen mieleen vain silloin, kun tarvitaan kuuntelijaa, heidän asioiden loputonta puimista tai jos heillä on muuta avauduttavaa. He eivät koskaan soita kysyäkseen, että mitä minulle kuuluu. Aina ei jaksa, enkä enää itse ota heihin yhteyttä. En meinaa jaksaa pitkiä monologeja työpäivän päälle. Ihmissuhteisiin kuuluu mielestäni vastavuoroisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kävi myös niin, että kun hankalat, oman mielenterveyteni jatkuvasti vaarantavat ihmiset jätin sivuun niin eipä oikein ketään ystävistä jäänytkään jäljelle..pari vain.
Nämä pari ovat sellaisia jotka eivät oikein itse pidä yhteyttä, minä saan aina tehdä aloitteen tapaamisiin...ehkä he pitävät minua rasittavana?
Harmittaa, että monen ystävän, vaikka kuinka pitkäaikaisen ja rakkaan, kanssa ei vain pysty elämään rinnakkaiseloa. Kovin kauaa ei jaksa esim. sitä kun toisella on aina jokin kamala ongelma ja/tai draama menossa jota sitten vatvotaan koko tapaamisaika, ja monet tapaamiset putkeen tällä tavalla. Omia kuulumisia ei välttämättä edes kysytä. Ystävyyden yksipuolisuus on yleisin syy lopettaa se tyystin, jos toinen haluaa vain hyödyntää minua omiin tarkoituksiinsa koko ajan, eikä aikaa löydy rennolle yyhdessäololle ja yhteisten suunnitelmien tekemiselle ollenkaan, miksi haluaisin sellaisen ihmisen elämääni?
Ja lisäys että kiire ja arjen hektisyys ei ole mikään syy jättää ystävää täysin huomiotta..joku whatsapp-viesti jossa kysyy ystävän kuulumisia on jo hyvä ensiapu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla on monesti inhottava tapa kilpailla, piikitellä ja nokitella. Se ei mun mielestä kuulu aitoon ystävyyteen ja tuollaisia ihmisiä en vaan elämääni halua. Sanokaa reppanaksi aivan sama. :)
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on monesti inhottava tapa kilpailla, piikitellä ja nokitella. Se ei mun mielestä kuulu aitoon ystävyyteen ja tuollaisia ihmisiä en vaan elämääni halua. Sanokaa reppanaksi aivan sama. :)
Miehillä samat tavat. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M34 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on monesti inhottava tapa kilpailla, piikitellä ja nokitella. Se ei mun mielestä kuulu aitoon ystävyyteen ja tuollaisia ihmisiä en vaan elämääni halua. Sanokaa reppanaksi aivan sama. :)
Miehillä samat tavat. Kokemusta on.
Miehillä myös kilpailuhenkisyys puskee usein läpi voimalla.
Oot av:n mode?