Lue keskustelun säännöt.
Eräs työjuttu ahdistaa. Kehtaisinko hakea sairauslomaa?
15.01.2017 |
Aluksi on pakko sanoa, että olen todella tunnollinen ja ahkera työntekijä ja umpirehellinen ihminen. En ole koskaan saikuttanut syyttä, sairauksienkin takia vain pakon edessä kerran, pari parissa vuodessa. Kynnys saikun hakemiseen on suuri vaikka olisi pää kainalossa.
Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että näin sunnuntainakin oksettaa ajatus huomisesta ja eräästä tilaisuudesta, johon olen menossa tekemään asiaa x josta minulla ei ole kokemusta tai osaamista. Tuntuu, etten osaa ja epäonnistun täysin. Olen melkein lamaantunut ja asia on vaivannut jo viikkokausia. En ole kyennyt sanomaan töissä mitään. Mitä teen? Tekisi hirveästi mieli jäädä kotiin "sairastamaan" vaikken kyllä usko siihen pystyväni. Olen jopa yrittänyt tulla kipeäksi parin viikon ajan oleilemalla flunssaisten ihmisten kanssa, jolloin minulla olisi ihan oikea syy olla pois. Mutta ei. Auttakaa, miten mun pitäisi suhtautua? Pelkään huomista kuin ruttoa ja koko viikonloppu on mennyt ahdistuksen kourissa.
Kommentit (18)
Miksi työelämä on täynnä näitä minä en pysty,osaa, kykene, ahdistaa.......
Mikä yhteiskunta tekee meistä kykenemättömiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teet niin, mitä siitä seuraa? Luuletko, että voit vain unohtaa jutun ja olla tyytyväinen, että jätit työsi tekemättä? Kuten tuossa ylempänä oli, kyllä sinuun varmaan luotetaan, kun tehtävä on sinulle annettu. Ymmärrän kyllä sen, että ahdistaa, mutta kyllä sinun minun mielestäni kannattaa vain purra hammasta ja yrittää. Huomenna illalla juttu on ohitse joka tapauksessa, huomisessakaan ei ole yhtään enempää tunteja kuin muissakaan päivissä.
Minulla on siis samantapaisia kokemuksia ja olen kieltänyt itseäni lintsaamasta, vaikka kauheasti on tehnyt mieli. Yleensä olen pärjännyt ihan riittävän hyvin, jos joku on mennyt hieman pieleen, ei se ole ollut maailmanloppu. Olen myös alkanut uskaltaa pyytää apua.
Minäkin joudun tuollaisten tilanteiden eteen työssäni tuon tuosta. Pakko vaan mennä ja tehdä vaikka kuinka pelottais ja ahdistais. Mieti mitä tiedät asiat, käy ne läpi ja mitä et. Keskity siihen mitä osaat ja missä oot hyvä. Jos et tiedä jotain niin vastaat, että et tiedä mutta selvität asian.
Anna itsellesi lupa olla tietämätön ja osaamaton. Sitten kun olet tuon tilanteen huomenna luovinut läpi, osaat taas monta uutta asiaan. Ja kohtahan on taas perjantai!
Olet tiennyt asiasta jo viikkokausia. Miksi et ole sanonut esimiehellesi, ettet pysty ja halua? Esimiehenä arvostan enemmän ihmistä, joka reilusti kieltäytyy perustellusti tehtävästä kuin tällaista toimintaa, mitä nyt suunnittelet. Kai teiltä nyt joku muu olisi löytynyt tekemään homman?
Jos asia on sinulle outo ja uusi, niin miksi sinä jouduit sen tekemään? Meillä töissä ihmiset joutuu usein tuollaiseen tilanteeseen (johtuu alasta, jossa tulee koko ajan uutta), mutta jokainen osaa suhtautua asiaan. Minä tiedän, ettei alainen ole konkarin ja alainen tietää, että hän saattaa vähän epäonnistua tai sanoa jotain tyhmää, mutta kukaan ei tuomitse. Tärkeintä om se, ettei koskaan lähetä ketään yksin tällaiseen tilanteeseen.
Nyt on vähän liian myöhäistä enää toimia oikein sinun kohdalla. Jatkossa ota asia rohkeasti esille ja pyydä mukaan tukea. Fiksu esimies ei koskaan lähetä ketään tieten tahtoen mihinkään suden suuhun.
Tuo nyt on vähän samanlainen tilanne kuin "sairastua" juuri sinä päivänä kun koulussa on kokeet. Ehkä siitä sillä kerralla selviää, mutta edessä ne ovat joka tapauksessa sitten myöhemmin.
Ehkä sinäkin voisit nyt "sairastua" ja välttää sen ahdistavan tilanteen, mutta entäs sitten kun tulee seuraava? Aiotko "sairastua" joka kerta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jäisi pois: Kaikesta oppii ja kuka joutuisi hoitamaan tilaisuuden puolestasi lyhyellä varoitusajalla? Kyse on työtehtävästä, joten siitä sinulle maksetaan, että teet mitä täytyy! Jos ahdistus johtuu siitä, ettet ole valmistautunut, aloittaisin sen välittömästi, että huominen menisi niin hyvin, kuin voi mennä!
Kaikelle on joskus se "ensimmäinen kerta". Ei niistä saikuttamalla irti pääse. Hyvä, että stressaat nyt. Yleensä se tarkoittaa, että itse tilaisuudessa olet täysin tyyni. Nauti siitä adrenaliini ja endorfiinitripistä jonka koet tilaisuuden jälkeen. Jos meni mönkään niin toteat vain että paska reissu mutta ohi on.
Jos kyse esitelmästä, harjoittele esiintymistä miehen/kaverin kanssa vielä tänään ja pyydä, että keskeyttävät ja kysyvät kysymyksiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaisu: mene töihin ja PYYDÄ APUA. Entä sitten, jos et osaa? Monet muutkaan eivät osaa, mutta ei maailma siihen lopu.
Älä ole turhaan sairauslomalla.
Kiitos neuvoista. Itseni tuntien en vain voi tehdä mitään tuollaista. Saikuttaa syyttä siis. Tilanne on se, että homma on jotain ihan muuta kuin mitä normaalisti teen. Suostuin, kun kukaan muu ei pääse mutta mitään ennakkotietoja tai ohjeita en ole saanut. Tilanne on siis suden suu -henkinen. Olen minäkin monessa menossa ollut mukana mutta tämä on täysin outo ja tuntematon juttu. Töitä on ihan hirveästi muutenkin ja tämä on ns. ylimääräinen juttu mutta erittäin tärkeä yrityksellemme. En tiedä, miksi minut siihen haluttiin. En vain ole voinut valmistautua ja koska mulla on kiltin tytön syndrooma, en ole tohtinut pomolle mitään vikistä. Tiedän, omaa syytä mutta en varmasti ole ainoa, joka ei vain osaa sanoa ei. Ja nyt olen kusessa. Lisäksi homma muutti ihan muotoaan huomisen päivän ja sen päivän välillä kun minua tähän pyydettiin. Kasvoi ja paisui. Olen asian kanssa yksin, ei ole ketään muuta apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joudut puhumaan jossain tilaisuudessa, eikö niin?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos neuvoista. Itseni tuntien en vain voi tehdä mitään tuollaista. Saikuttaa syyttä siis. Tilanne on se, että homma on jotain ihan muuta kuin mitä normaalisti teen. Suostuin, kun kukaan muu ei pääse mutta mitään ennakkotietoja tai ohjeita en ole saanut. Tilanne on siis suden suu -henkinen. Olen minäkin monessa menossa ollut mukana mutta tämä on täysin outo ja tuntematon juttu. Töitä on ihan hirveästi muutenkin ja tämä on ns. ylimääräinen juttu mutta erittäin tärkeä yrityksellemme. En tiedä, miksi minut siihen haluttiin. En vain ole voinut valmistautua ja koska mulla on kiltin tytön syndrooma, en ole tohtinut pomolle mitään vikistä. Tiedän, omaa syytä mutta en varmasti ole ainoa, joka ei vain osaa sanoa ei. Ja nyt olen kusessa. Lisäksi homma muutti ihan muotoaan huomisen päivän ja sen päivän välillä kun minua tähän pyydettiin. Kasvoi ja paisui. Olen asian kanssa yksin, ei ole ketään muuta apuna.
Pystyisitkö avaamaan asiaa yhtään enempää sen osalta, että mitä joudut tekemään, joku täällä voisi ehkä osata antaa sulle jotain konkreettisia neuvoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystypäin ja hymyillen suden suuhun. Otat ylös kysymykset johon et osaa vastata ja luoaat palata jälkikäteen. Tsemppiä!
Kysyt apua, niin takuuvarmasti joku osaa auttaa. Jos ei pomo, niin ehkä joku ulkopuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työntekijänä sulla on velvollisuus sanoa, jos et ole pätevä tekemään jotain hommaa. Kun olet sanonut asiasta, vastuu siirtyy esimiehelle. Hän joko pistää jonkun muun tekemään sen tai laittaa jonkun opettamaan asian sinulle. Ei sen vaikeampaa.
No, minä en psyykettäni työn takia ihan hajottaisi ja noin sanon vaikka olen itsekin ns kiltti tyttl joka vihaa kaikkea eripuraa ja yrittää tehdä kaiken kaikille niin ettei kukaan saisi moitteen aihetta. Sairasta kyllä.
Tilanteessasi on se asia puolellasi ettei sinua ilm ole lainkaan uuteen asiaan perehdytetty? Ihmettelen mikä firma niin toimii...rajansa silläkin mihin suostuu "kerran se vain kirpaisee, teet sen nyt ja sillä sipuli"-hengellä. Väärin! Työnantajallakin on vastuunsa ja velvollisuutensa, toki hänkin tietää että ei kuulu sinun osaaamis tms repertuaariin tuo?
Ei pidä uhrata itseään liikaa, eikä heittäytyä marttyyriksi.
Minä todnäk hakisin sairauslomaa, reagoin fyysisestikin tuollaisessa tilanteessa=ripuli.
Sairas on tämä yht.kunta ja työelämä.
No sinuna yrittäisin mennä ja tehdä mutta jos et vaan pysty niin et. Olen itse joutunut tilanteisiin jossa ahdistus ja paniikkioireet kasvoivat niin suuriksi, että olivat fyysisiä ( käsien holtiton tärinä, pyörtyminen jne.). En voi enää tehdä alani työtä, eikä tässä mitkään hengitysharjoitukset tms.auttaneet, ainoastaan rauhoittavat. Työn laadun vuoksi ne taas olivat no no. Mihin päädytkin, älä soimaa itseäsi jälkeen päin.
Olen itse joutunut tuollaiseen tilanteeseen täysin yllättäen. Niistä on vain pakko selvitä, eikä niitä kukaan hirveästi muistele jälkeenpäin.
Yleensä tällaisissa tilanteissa on ollut aina yksi asiantuntija paikalla, jolta on voinut sitten kysyä tarvittaessa neuvoa. Esim.pidät puhetta, ja joku kysyy sinulta yhtäkkiä jotain vaikeaa, johon et tiedä vastausta. Yrität ensin selittää yleisellä tasolla, ja sitten otat tämän työntekijän avuksi tyyliin "Ja Pekka, mitenkäs tämä on meidän yrityksessä toteutettu?"
Jos joudut taas esittelemään yritystä ihan yksin asiakkaille ja puhumaan asiasta, josta et tiedä mitään, niin kannattaa vaan rehellisesti sanoa, että otan kysymyksen ylös, ja selvitän vastauksen myöhemmin ja ilmoitan sen. Ja myöskin ilmoitat, etkä unohda asiaa. Yleensä tilaisuuksien alussa esitellään itsensä, ja voit oman nimesi ja tittelisi lisäksi kertoa tarkemmin mitä yrityksessä teet. Kyllä minä olen ainakin kuuntelijana arvostanut sitä, että puhuja on rehellisesti kertonut, että on esim.firman ostopuolella töissä, ja myynnistä on vain rajallinen kokemus. Sen sijaan, että yrittäisi näytellä, että tietää kaiken asiasta, josta ei tiedä mitään. Näytteleliminen paljastuu hyvin nopeasti.
Ootko jutellu pomolle/työkavereille? Olisiko homman voinut hoitaa joku muu tai yhdessä kanssasi? Jos homman antaja epäilisi kykyjäsi, sinulle ei sitä olisi annettu. Olisiko mahdollista saada joku kaveriksi tilanteeseen?