Huh, mikä appi.
Miehen vanhempien mökillä lähdin hakemaan kaupasta perunasipulisekoitusta. Appiukko kuuli, että lähden kauppaan, niin heti tivaamaan, että minkä takia. Anoppi kertoi, että perunoita hakemaan, johon appi, että meillähän on tulla kellarissa perunoita. No joo joo, mutta kun pitää olla niitä sellaisia perunoita. Ja appi, että ei ne meidän perunat mitään pilaantuneita ole. Ja anoppi yritti selittää. Mä totesin vaan, että en ala kuorimaan ja viipaloimaan ja pilkkomaan, että haen pakastealtaasta perunat. Mies kertoi myöhemmin, että appi oli mun mentyä autoon sanonut anopille, että he lähtevät tästä nyt sitten samoin tein kotiin. Kun ei miniälle perunat kelvanneet. Anoppi oli jotenkin saanut apen jäämään syömään, mutta kovin oli niukkaa appiukon ruokailut eikä kahvia enää ruoan päälle odotellut.
Kommentit (7)
Mitenkä se raasu olisi voinut tajuta, kun ei ole eläissään joutunut kuorimaan ja pilkkomaan.
Huh, että on laiskaa jengiä. Mä luulin, että meillä ollaa ruoanlaiton suhteen laiskoja, kun joskus kaupasta ostetaan valmisteita. Mutta että tollain vartavasten, vaikka kaapissa olis.
Mutta oikeastiko appiukolla on oikeus vetää hillittömät kiukut siitä, että hänen tahtomattaa mä lähdin käymään kaupassa? Olisin tosiaan keittänyt perunoita kermaperunoiden sijasta, jos olisin tiennyt, että potut ovat jollekin elämääkin suurempi kysymys. Mies heitti mulle illalla saunassa " suuresta pottusodasta" . Mä luulin, että hän vain liioitteli. Seuraavana päivänä sitten kysyi, että mistä se oikein oli saanut alkunsa, kun isänsä oli siltä istumalta meinannut lähteä koko mökiltä pois. Mä sain siis vasta seuraavana päivänä tietää, että oli ottanut yhdet perunat noin raskaasti. -ap-
Paitsi, että se olisi lähtenyt. Olisi suutuksissaan mennyt autoon ja mun äiti ois kipittänyt perässä kiltisti surullisena.
Voin kuvitella koko episodin silmissäni.
ja pilkkonut perunat, kuin lahtenyt mokilta asti niita hakemaan?