Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka kärsivät ystävyyssuhteiden yksipuolisuudesta?
14.01.2017 |
Minulla on vain muutama kaveri/ystävä, toiseen kaupunkiin muuttoni myötä välit ovat viilenneet entisestään. Ikävintä on näiden ystävyyssuhteiden yksipuolisuus. Jos en itse ota yhteyttä, voi mennä viikkokausia tai kuukausia, että ystävä ottaa yhteyttä. Viesteihini vastataan lyhyesti, jos muistetaan. Muistan ystäviä synttäreinä ja jouluisin korteilla, muttei minua muisteta. Kylään mennessäni vien syötävää, herkkuja tms tuliaisina. Tapaamiset järjestetään aina minun aloitteestani ja minun täytyy matkustaa ystävien luo, jos haluan nähdä. Muutin uudelle paikkakunnalle kaksi vuotta sitten ja ystäväni eivät ole käyneet luonani koskaan. Olemme lapsettomia, joten perhe-elämän kiireistä ei ole kyse. Ymmärrän, että välillä on työ/opiskelukiireitä, mutta jos aikaa ei löydy kahteen vuoteen on se mielestäni aika pitkä aika.
Olen yrittänyt työstää asiaa: nykyinen kotipaikkakuntani on pieni eikä ikäisiäni ystäviä ole löytynyt. Töistä olen onneksi saanut yhden vanhemman ystävän, jonka kanssa on tasavertaista yhteydenpitoa. Kun olen yrittänyt puhua nykyisten ystävieni kanssa yksinäisyyden tunteestani ja siitä, etteivät ystävät käy kylässä, minuun suhtaudutaan tylysti ja sanotaan, että sellaista se elämä vaan on. Eräskin ystävä totesi "ettei sitä vaan tajua, vaikka tapaamiset venähtäisi", toinen sanoi "kuinka työviikon jälkeen ei viikonloppuna jakaa lähteä kahden tunnin päähän kylään viikonlopuksi".
Koen nämä ystävyyssuhteet vaikeina, joko vaihtoehtona on tällainen yksipuolisuus tai yksin jättäytyminen. Miten te muut olette toimineet yksipuolisten ystävyyssuhteiden kanssa?
Joku kuitenkin tulee sanomaan, että olen vain ikävä ihminen, jonka seurassa ihmiset eivät viihdy. Olen melko sosiaalinen, ystävällinen ja sosiaalisessa työssäni pidetty, joten koen olevani ihan tavallinen, peruskiva ihminen. :)
N26
Kommentit (37)
Mulla on samoja kokemuksia ja olen tullut siihen tulokseen että suurin osa naisista on vaan tosi pinnallisia ystävyyssuhteissa. Se tarkoittaa sitä että ollaan ystäviä niin kauan kuin siitä on ktselle hyötyä esim koulussa tai työympäristössä, mutta sitten kun tämä hyöty loppuu ja löytyy vaikka uudet ystävät toisesta paikkaa niin ei vanhoja enää muistella paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet itse valinnut muuttaa pois, joten yhteyden pitäminen on sinun vastuullasi. Etsisit nykyisestä kotikaupungistasi uusia kavereita valittamisen sijaan.
Monet ystävät liittyy kulloiseenkin elämäntilanteeseen, opiskelukavereita yhdistää sama opinahjo, työkavereita sama työpaikka. Kun noita yhdistäviä asioita ei enää ole, putoaa ystävyydeltä monen mielestä pohja pois. Harva ystävyyssuhde säilyy läpi elämän, vaikka ihmiset kuinka muuta väittäisivät.
Miks kutsut ystäviksesi ihmisiä, jotka eivät koskaan käy luonasi eivätkä pidä sinuun oma-aloitteisesti yhteyttä?
Joku syy noilla ihmisillä on siihen, että ystävyys on yksipuolista. Oletko roikkuvaa tai muuten ärsyttävää tyyppiä, joka puhuu vain omista asioistaan? Onko ystäväsi kiireisiä eikä aikaa vain riitä sinulle? Oletko ystävillesi vaan joku kaukaisempi B-luokan kaveri ja itse kuvittelet enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän offtopic, mutta usein näillä "en pidä yhteyttä"-ihmisillä on tosi paljon ystäviä ja tuttavia, mikä on toisaalta aika kumma juttu.
Tutulta kuulostaa, toi eka viesti ois voinu olla mun kirjottama vaik en muuttanut ookaan. Valmistumisen jälkeen kaverit hajaantu töihin/jatko-opintoihin, osa muutti jne. Vuosia oltiin tiiviisti tekemisissä myös vapaa-ajalla ja nyt voi mennä kuukausiakin ettei nähdä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin kiinnostais, onko joku joskus luopunut näistä yksipuolisista ihmissuhteista? Mitä kävi?
Ap, mitä saat noista ystävyyssuhteistasi? Toki tajuan, ettei kukaan ihan yksinkään haluaisi olla, mutta onko tuollaisissa ystävyyssuhteissa roikkuminen järkevää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama vika täällä. Seuraava kuvaa hyvin mun ystävyyssuhteita: Sovin tapaamisen kaukana asuvan ystäväni kanssa joulukuun alkuun, emme olleet kuukausiin tavanneet. Matkustin 350 km päähän tapaamaan tätä ystävää, joka peruikin tapaamisen pari tuntia ennen tapaamista (halusi jäädä avomiehensä kainaloon viettämään koti-iltaa). No, ärsyynnyin tuosta perumisesta, sillä olin jo ehtinyt matkustaa tuohon kaupunkiin (sairastuminen tai muu hyvä syy olisi ollut ok, mutta eikö sitä koti-iltaa voi avopuolison kanssa viettää joku toinenkin ilta) enkä ottanut kaveriin tuon jälkeen yhteyttä. 1,5 kk myöhemmin tämä ystävä otti yhteyttä lähettämällä kirjeen. 5 sivua hän kuvaili omaa elämäänsä, jouluaan, uutta vuottaan ja ikäviä vanhempiaan, ei kysynyt kuulumisiani ollenkaan. Kirjeen loppuun sentään kirjoitti "sori ku peruin tapaamisen, yritän olla muuttamatta suunnitelmia enää". Kaksi päivää kirjeen saapumisesta tekstasi, tuliko kirje perille ja milloin ehdin vastaamaan siihen. En tiedä, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. :D
Vierailija kirjoitti:
Monet ystävät liittyy kulloiseenkin elämäntilanteeseen, opiskelukavereita yhdistää sama opinahjo, työkavereita sama työpaikka. Kun noita yhdistäviä asioita ei enää ole, putoaa ystävyydeltä monen mielestä pohja pois. Harva ystävyyssuhde säilyy läpi elämän, vaikka ihmiset kuinka muuta väittäisivät.
Allekirjoitan tämän täysin. Vuosien varrella on ollut vaikka kuinka paljon kivoja työkavereita, opiskelukavereita ja hoitovapaa/leikkipuisto -kavereita ja näistä suurin osa on jäänyt matkan varrelle.
Onneksi on muutama läpi elämän kantanut ystävyyssuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna kun arvaan, nää ystävät ottaa suhun yhteyttä korkeintaan silloin kun ovat jotain vailla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ystävät liittyy kulloiseenkin elämäntilanteeseen, opiskelukavereita yhdistää sama opinahjo, työkavereita sama työpaikka. Kun noita yhdistäviä asioita ei enää ole, putoaa ystävyydeltä monen mielestä pohja pois. Harva ystävyyssuhde säilyy läpi elämän, vaikka ihmiset kuinka muuta väittäisivät.
Allekirjoitan tämän täysin. Vuosien varrella on ollut vaikka kuinka paljon kivoja työkavereita, opiskelukavereita ja hoitovapaa/leikkipuisto -kavereita ja näistä suurin osa on jäänyt matkan varrelle.
Onneksi on muutama läpi elämän kantanut ystävyyssuhde.
Sä oot sitten niitä onnekkaita jotka voi valita ystävänsä, kun niitä riittää niin paljon, ettei haittaa vaikka osa jäisi matkan varrelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parin tunnin matka on oikeasti liikaa. Jos sinä olet muuttanut pois, niin helpointa on, että käyt siellä, missä muut vielä asuvat. En itse odottanut mitään säännöllisiä vierailuja tuolla välimatkalla minun suuntaani, kerran vuodessa riitti.
Hmmm... olet itse päättänyt muuttaa kahden tunnin ajomaahan päähän ystävistäsi. Jos ystäväsi haluaisi esim lauantaina aamupäivällä piipahtaa luoksesi kahville ja olla takaisin puoliltapäivin, niin mikäli kahvitteluun varaisi tunnin aikaa, pitäisi ystäväsi lähteä kotoa klo 7, hän olisi luonasi klo 9 ja lähtisi ajamaan takaisin klo 10 ollakseen taas kotona klo 12. Ymmärrät varmaan, että tuossa on huikea ero verrattuna siihen, kun asuit vielä lähempänä.
Noin muuten, niin useimmat ihmiset jatkavat elämäänsä, vaikka joku läheinen kauemmas lähteekin. Tulee uusia kavereita ja ystäviä, joiden kanssa tehdään asioita. Yhteydenpito on tiiviimpää niiden kanssa, joita tapaa useammin. Päivät ja viikot menevät yllättävän nopeasti, varsinkin viikonloput. Luonasi käymiseen pitää oikeastaan varata koko päivä, koska harva viitsii istua neljää tuntia autossa tunnin kahvittelun takia.
Kurjaahan tuo on, mutta sun on hyvä etsiä uusia ystäviä lähempää nykyistä asuinpaikkaasi. Omassa harkinnassasi on, jatkatko yhteydenpitoa vanhoihin ystäviisi vai et.
Jos keskivertoihmisellä on vaikka 5 ystävää, missä välissä hän ehtii kaikkia näkemään? 5 päivää viikosta menee töissä 8-16, sitten on harrastukset, mahdollisesti puoliso ja lapset. Jos 5 ystävän kanssa kahvittelisi 2 tuntia viikossa (jokaista näkisi erikseen), tulisi siitä jo 10 tuntia per viikko. Ei aikuiset ehdi samalla tavalla näkemään paljon kuin teinit.
Syitä voi olla monia. Saatat olla esimerkiksi tylsä tai rasittava.
Tällä palstalla ihmiset on kyllä ilkeitä. Mä oisin iloinen, jos mulla olisi aloittajan kaltaisia kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Sama vika täällä. Seuraava kuvaa hyvin mun ystävyyssuhteita: Sovin tapaamisen kaukana asuvan ystäväni kanssa joulukuun alkuun, emme olleet kuukausiin tavanneet. Matkustin 350 km päähän tapaamaan tätä ystävää, joka peruikin tapaamisen pari tuntia ennen tapaamista (halusi jäädä avomiehensä kainaloon viettämään koti-iltaa). No, ärsyynnyin tuosta perumisesta, sillä olin jo ehtinyt matkustaa tuohon kaupunkiin (sairastuminen tai muu hyvä syy olisi ollut ok, mutta eikö sitä koti-iltaa voi avopuolison kanssa viettää joku toinenkin ilta) enkä ottanut kaveriin tuon jälkeen yhteyttä. 1,5 kk myöhemmin tämä ystävä otti yhteyttä lähettämällä kirjeen. 5 sivua hän kuvaili omaa elämäänsä, jouluaan, uutta vuottaan ja ikäviä vanhempiaan, ei kysynyt kuulumisiani ollenkaan. Kirjeen loppuun sentään kirjoitti "sori ku peruin tapaamisen, yritän olla muuttamatta suunnitelmia enää". Kaksi päivää kirjeen saapumisesta tekstasi, tuliko kirje perille ja milloin ehdin vastaamaan siihen. En tiedä, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. :D
"Ihana" ystävä sulla.
Yrität liikaa ystävyyssuhteissasi. Epätoivon haistaa ja se karkottaa ihmiset.