Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka kärsivät ystävyyssuhteiden yksipuolisuudesta?
14.01.2017 |
Minulla on vain muutama kaveri/ystävä, toiseen kaupunkiin muuttoni myötä välit ovat viilenneet entisestään. Ikävintä on näiden ystävyyssuhteiden yksipuolisuus. Jos en itse ota yhteyttä, voi mennä viikkokausia tai kuukausia, että ystävä ottaa yhteyttä. Viesteihini vastataan lyhyesti, jos muistetaan. Muistan ystäviä synttäreinä ja jouluisin korteilla, muttei minua muisteta. Kylään mennessäni vien syötävää, herkkuja tms tuliaisina. Tapaamiset järjestetään aina minun aloitteestani ja minun täytyy matkustaa ystävien luo, jos haluan nähdä. Muutin uudelle paikkakunnalle kaksi vuotta sitten ja ystäväni eivät ole käyneet luonani koskaan. Olemme lapsettomia, joten perhe-elämän kiireistä ei ole kyse. Ymmärrän, että välillä on työ/opiskelukiireitä, mutta jos aikaa ei löydy kahteen vuoteen on se mielestäni aika pitkä aika.
Olen yrittänyt työstää asiaa: nykyinen kotipaikkakuntani on pieni eikä ikäisiäni ystäviä ole löytynyt. Töistä olen onneksi saanut yhden vanhemman ystävän, jonka kanssa on tasavertaista yhteydenpitoa. Kun olen yrittänyt puhua nykyisten ystävieni kanssa yksinäisyyden tunteestani ja siitä, etteivät ystävät käy kylässä, minuun suhtaudutaan tylysti ja sanotaan, että sellaista se elämä vaan on. Eräskin ystävä totesi "ettei sitä vaan tajua, vaikka tapaamiset venähtäisi", toinen sanoi "kuinka työviikon jälkeen ei viikonloppuna jakaa lähteä kahden tunnin päähän kylään viikonlopuksi".
Koen nämä ystävyyssuhteet vaikeina, joko vaihtoehtona on tällainen yksipuolisuus tai yksin jättäytyminen. Miten te muut olette toimineet yksipuolisten ystävyyssuhteiden kanssa?
Joku kuitenkin tulee sanomaan, että olen vain ikävä ihminen, jonka seurassa ihmiset eivät viihdy. Olen melko sosiaalinen, ystävällinen ja sosiaalisessa työssäni pidetty, joten koen olevani ihan tavallinen, peruskiva ihminen. :)
N26
Kommentit (37)
Jotain vikaa sussa täytyy olla, jos toiset ei pidä yhteyttä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ystävät liittyy kulloiseenkin elämäntilanteeseen, opiskelukavereita yhdistää sama opinahjo, työkavereita sama työpaikka. Kun noita yhdistäviä asioita ei enää ole, putoaa ystävyydeltä monen mielestä pohja pois. Harva ystävyyssuhde säilyy läpi elämän, vaikka ihmiset kuinka muuta väittäisivät.
Allekirjoitan tämän täysin. Vuosien varrella on ollut vaikka kuinka paljon kivoja työkavereita, opiskelukavereita ja hoitovapaa/leikkipuisto -kavereita ja näistä suurin osa on jäänyt matkan varrelle.
Onneksi on muutama läpi elämän kantanut ystävyyssuhde.
Sä oot sitten niitä onnekkaita jotka voi valita ystävänsä, kun niitä riittää niin paljon, ettei haittaa vaikka osa jäisi matkan varrelle.
Eihän tuosta ollut kyse. Edellinenhän puhui taakse jääneistä kavereista ja mainitsi erikseen, että onneksi muutama ystävyyssuhde on kantanut läpi elämän. Lapsuudessa oli omat kaverit, kouluvuosina omat, opiskeluaikana omat, eri työpaikoissa omat jne. Ei niitä kaikkia kaveriporukoita voi koko elämäänsä pitää mukanaan. Kotiäitivuosina on kavereina muita kotiäitejä, joiden kanssa tuli vietettyä paljonkin aikaa, mutta tilanne aina muuttui, kun joku heistä muutti pois tai palasi takaisin työelämään. Lopulta palasi itsekin töihin ja leikkipuistoissa ja hiekkalaatikoiden reunalla istuivat taas muut äidit. Työpaikalta lähti toiset työntekijät perhevapaille tai vaihtoivat työpaikkaa. Ystävyyssuhteet ovat pysyvämpiä kuin kaverisuhteet, mutta ei aikuinen ihminen hirveän monen ihmisen kanssa voi olla ystävä, jos haluaa ystävyyteen panostaakin. Kaverisuhteet ovat ihan erilaisia kuin ystävyyssuhteet.
Mistä te, joilla on paljon ystäviä, olette niitä saaneet? Mulla on vaan 2 ystävää ja niiden kanssa oon kun ei oo muita vaihtoehtoja
Vierailija kirjoitti:
Mistä te, joilla on paljon ystäviä, olette niitä saaneet? Mulla on vaan 2 ystävää ja niiden kanssa oon kun ei oo muita vaihtoehtoja
Tarkoitatko nyt ystäviä vai kavereita? Mulla ei ole kuin 4 ystävää, mutta kavereita on kymmeniä.
Tuttua. Eikä niillä silti niin paljoa muita ystäviä ole. Kai ne vaan on väsyneitä. Sitä ei kukaan vaan myönnä. Työ, kauppa, koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet syntynyt väärään maahan. suomalaiset viihtyy omissa oloissaan ja jaksaa sitä ystävää, jolta saa eniten hyötyä. varsinkin kun pariudutaan, niin ystävät saa jäädä. tulee kyllä hyväksi käytetty olo.
mutta kehotan etsimään uusia kavereita, jos vain mahdollista uusien aktiviteettien kautta. nuo vanhat ystävyydet, jotka yksipuolisia , niin saat vaan hakata seinään päätäsi. he ottavat hyödyt irti, mutta ei kyllä omaloitteisesti pidä yhteyttä.unohda ne.
Näillä alapeukuttajilla on varmaan täydelliset ystävyyssuhteet ja ystävissä ei oo ikinä mitään kritisoitavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tämä mene vähän saman kategorian alle kuin seksin määrä parisuhteessa, toinen on aina aktiivisempi osapuoli kuin toinen. Ehkä ystävillesi riittää vähempikin näkeminen ja yhteydenpito? Ei kaikkia kiinnosta olla viikoittain yhteyksissä ystäviinsä.
Suosittelen hankkimaan uusia ystäviä, jotka arvostaa sua sellaisena kuin olet. Oikeat ystävät haluaa olla sun kanssa tekemisissä ja arvostaa ystävyyttäsi (sama tietty toisinpäin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti sanontaa "hädässä ystävä tunnetaan". Jos sulle tulisi joku hätä, kuinka moni noista sun ystävistä oikeasti auttaisi sua? Tarjoaisivatko vaikka katon pääsi päälle viikonlopuksi, jos sellainen hätä olisi?
Itse ainakin vaistoan sen, jos minuun ollaan yhteydessä vain kun ei ole mitään muutakaan. Tai ei sitä oikeastaan ole edes tarvinnut vaistota, kun aletaan puhua siitä kuinka kukaan ei nykypäivänä enää ehdi näkemään ja sitten otettu minuun yhteyttä.
Mielestäni yksipuoliset ystävyyssuhteet eivät ole ystävyyssuhteita. Ystävyyteen kuuluu, että molemmat haluavat olla tekemisissä ja ovat kiinnostuneita toistensa asioista.
Ihan kokemuksesta tiedän niin, jos näiden ystävien kanssa haluat vielä olla tekemisissä. Niin rakentavaa olisi keskustella kuinka kiva olisi nähdä enemmän ym. Eikä niin, että aletaan syyllistämän kuinka ei ehditä enää näkemään.
Voi olla että kaikilla on omat kiireensä ja se vapaa-aika halutaan käyttää oman perheen ja niiden lähimpien ystävien kesken. Voi myös olla, että näillä ystävillä on raskas elämäntilanne tällä hetkellä mutta et ole kuitenkaan niin läheinen ette sinun kanssa siitä haluttaisiin puhua. Sitten on vedottu näihin kiireisiin. Joskus vaan valitettavasti ei niin läheiset ystävyysuhteet katkeavat, varsinkin jos ystävyys on vain toisen varassa. Ei kannata jäädä roikkumaan tällaisiin suhteisiin. Se on löysässä hirressä olemista itselle ja taas ahdistavaa toiselle.
Voit jutustella mukavia ja pyytää kylään mutta älä painosta. Jos sinuun ei kuitenkaan olla yhteydessä. Niin mene eteenpäin. Yritä tutustua uusiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävät on niitä, joihin voi ottaa yhteyttä vaikka vuoden jälkeen ja juttu jatkuu juuri siitä mihin jäi.
Työelämä ja lapsiperhe on vaan sellainen yhdistelmä, että ei kaikkeen enää veny.
Vierailija kirjoitti:
Vähän offtopic, mutta usein näillä "en pidä yhteyttä"-ihmisillä on tosi paljon ystäviä ja tuttavia, mikä on toisaalta aika kumma juttu.
"En pidä yhteyttä" -ihminen ei läheskään aina ole ihminen, joka ei haluaisi pitää yhteyttä muihin. Monesti on kyse vain siitä, että heidän ei tarvitse. Ystävä tai tuttava ehtii ottaa yhteyttä ensin. Ja mitä suurempi ihmissuhdeverkosto, sitä enemmän mukaan mahtuu ihmisiä, joille on täysin yhdentekevää, kumpi ottaa yhteyttä. Olen havainnut tuntemistani suurperheissä kasvaneista, että ei heille ole merkitystä, kuka otti yhteyttä ja milloin viimeksi. Kunhan joku ottaa ja yhdessä on taas mukavaa. En ole itse suurperheestä, mutta muutama ystäväni on ja joskus tuntuu, että koko heidän touhunsa on aika kaaosmaista eikä pikkuasioista niuhoteta.
Mua voidaan ehkä pitää tuollaisena "en ota yhteyttä" -ihmisenä, koska hyvin usein käy niin, että kun töissä päätän illalla laittaa jollekin ystävälleni viestiä, että lähdettäiskö viikonloppuna leffaan, niin tältä ystävältä ehtii tulla tekstari jo ennenkuin pääsen töistä. Mä en myöskään tykkää tehdä ohareita enkä perua sovittuja juttuja viimetipassa kuin aivan pakottavista syistä. Mulla on niin epäsäännöllinen työ, että en enää nykyisin halua luvata kenellekään mitään, jos en voi olla 110% varma, ettei mulle tule mitään työestettä. Mikään ei ole niin kurjaa kuin soittaa toiselle ja sanoa: "sori, en mä pääsekään". Varsinkin, jos tietää, että toinen on odottanut tapaamista kovasti tai mahdollisesti hankkinut jo lapsenvahdin sovitun tapaamisen vuoksi. Joten kun mä jotain ystäväni kanssa sovin, niin se pitää. Tai sitten ystäväni joutuu tulemaan mua sairaalaan katsomaan. En sitten tiedä, miten paljon tuo lupausten pitäminen vaikuttaa siihen, että mulla on hyviä ystäviä sekä paljon kavereita ja tuttavia. Onhan sekin mahdollista, että jollekin muut kaverit tekevät ohareita tai peruvat viimetingassa tapaamisia ja mä olen se, joka ei tee. Ehkä heitä ei sen vuoksi haittaa, vaikka ovatkin yhteydenpidossa aktiivisempi osapuoli, En tiedä. Enkä minäkään aina ole heille se ykköskaveri vaan mieluummin lähtisivät jonkun toisen kaverinsa kanssa jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mitään paikkaa mistä tälläset +25-35-vuotiaat vois löytää kavereita? Täälläkin moni kuulostanut mukavilta tyypeiltä! Itse olin useamman vuoden muualla opiskelemassa ja töissä, kunnes palasin taksisin. Pari hyvää kaveriq jäi niille paikkakunnille, matkustamme toistemme luo silloin tällöin ja pidämme yhteyttä
Kotipuolessa suurinosa kavereista on vakiintuneet,hankkineet lapsia ja muutaman "uuden" sinkkukaverin kanssa nähtiin useammin, kunnes tajusin hankkivan vain hyötyä hyväntahtoisuudestani..
Miehen löytyminenhän helpottaisi paljon, mutta kyllä pari naispuoleista aitoa ystävää olisi parhautta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän offtopic, mutta usein näillä "en pidä yhteyttä"-ihmisillä on tosi paljon ystäviä ja tuttavia, mikä on toisaalta aika kumma juttu.
"En pidä yhteyttä" -ihminen ei läheskään aina ole ihminen, joka ei haluaisi pitää yhteyttä muihin. Monesti on kyse vain siitä, että heidän ei tarvitse. Ystävä tai tuttava ehtii ottaa yhteyttä ensin. Ja mitä suurempi ihmissuhdeverkosto, sitä enemmän mukaan mahtuu ihmisiä, joille on täysin yhdentekevää, kumpi ottaa yhteyttä. Olen havainnut tuntemistani suurperheissä kasvaneista, että ei heille ole merkitystä, kuka otti yhteyttä ja milloin viimeksi. Kunhan joku ottaa ja yhdessä on taas mukavaa. En ole itse suurperheestä, mutta muutama ystäväni on ja joskus tuntuu, että koko heidän touhunsa on aika kaaosmaista eikä pikkuasioista niuhoteta.
Mua voidaan ehkä pitää tuollaisena "en ota yhteyttä" -ihmisenä, koska hyvin usein käy niin, että kun töissä päätän illalla laittaa jollekin ystävälleni viestiä, että lähdettäiskö viikonloppuna leffaan, niin tältä ystävältä ehtii tulla tekstari jo ennenkuin pääsen töistä. Mä en myöskään tykkää tehdä ohareita enkä perua sovittuja juttuja viimetipassa kuin aivan pakottavista syistä. Mulla on niin epäsäännöllinen työ, että en enää nykyisin halua luvata kenellekään mitään, jos en voi olla 110% varma, ettei mulle tule mitään työestettä. Mikään ei ole niin kurjaa kuin soittaa toiselle ja sanoa: "sori, en mä pääsekään". Varsinkin, jos tietää, että toinen on odottanut tapaamista kovasti tai mahdollisesti hankkinut jo lapsenvahdin sovitun tapaamisen vuoksi. Joten kun mä jotain ystäväni kanssa sovin, niin se pitää. Tai sitten ystäväni joutuu tulemaan mua sairaalaan katsomaan. En sitten tiedä, miten paljon tuo lupausten pitäminen vaikuttaa siihen, että mulla on hyviä ystäviä sekä paljon kavereita ja tuttavia. Onhan sekin mahdollista, että jollekin muut kaverit tekevät ohareita tai peruvat viimetingassa tapaamisia ja mä olen se, joka ei tee. Ehkä heitä ei sen vuoksi haittaa, vaikka ovatkin yhteydenpidossa aktiivisempi osapuoli, En tiedä. Enkä minäkään aina ole heille se ykköskaveri vaan mieluummin lähtisivät jonkun toisen kaverinsa kanssa jonnekin.
Tähän vielä lisään, että näillä paljon ystäviä ja tuttavia omaavilla on usein asenne. ettei ihmissuhteet ole mikään kilpailu, jossa olisi tavoitteena päästä kultamitali kaulassa palkintopalllille. Heille itselleenkin on yhdentekevää, ovatko he juuri tietyn sovitun tapaamisen kohdalla toiselle ykkös-, kakkos- vai kolmosvaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään paikkaa mistä tälläset +25-35-vuotiaat vois löytää kavereita? Täälläkin moni kuulostanut mukavilta tyypeiltä! Itse olin useamman vuoden muualla opiskelemassa ja töissä, kunnes palasin taksisin. Pari hyvää kaveriq jäi niille paikkakunnille, matkustamme toistemme luo silloin tällöin ja pidämme yhteyttä
Kotipuolessa suurinosa kavereista on vakiintuneet,hankkineet lapsia ja muutaman "uuden" sinkkukaverin kanssa nähtiin useammin, kunnes tajusin hankkivan vain hyötyä hyväntahtoisuudestani..Miehen löytyminenhän helpottaisi paljon, mutta kyllä pari naispuoleista aitoa ystävää olisi parhautta!
Tää ois voinu olla mun kirjoittama :)
sun pitää vaan valita jatkatko nykyisessä tilanteessa vai etsitkö uusia kavereita lähempää nykyistä asuinpaikkaas