Millainen ihminen on ammatiltaan siivooja?
Nyt siis puhe on ammatista eikä työstä jota tekee esim. välivuonna, opintojen ohella tai siksi kun ei saa koulutustaan vastaavaa työtä. Onko ammattisiivoojat enimmäkseen ihan tavallisia ihmisiä, joita nyt vaan kiinnostaa siivoustyö, vai päädytäänkö alalle siksi kun kyvyt ei riitä paljon muuhunkaan?
Kommentit (53)
Enemmäkseen on ihan tavallisia ihmisiä. Minä ainakin omasta mielestäni. Mulla ei koskaan ollut mitään selkeää unelma-ammattia tai sellaista asiaa jota olisin ehdottomasti halunnut opiskella. Kouluttauduin laitoshuoltajaksi koska ammatin sai nopeasti ja varma työpaikka odotti. Tykkään myös siivoamisesta. Kaupungilla siivoojan palkka on mielestäni ihan ok, sillä elää. Ei tälläkään alalla ihan tyhmä ja hidas pärjää koska kiire on ja omaa työtä pitää pystyä suunnittelemaan muuttuvien tilanteiden mukaan.
Tunnen useamman: Serkkuni, ainakin kolme ystävää/kaveria, pari lapseni kaverin äitiä... jne...
Tiedän, että ainakin pari heistä ei ole opiskelijatyyppiä, eivät tykkää käydä kouluja. Sitten on esim. jo teininä lapsia saanut suurperheellinen jne. Kyllä he siivousalasta tykkäävät, töitä sillä alalla löytyy, liikunta tulee siinä sivussa ja työmatkat on usein lyhyitä. Osalla on työajassa mukavasti joustoa, mikä sopii hyvin perheellisille. Työ on sellaista, että työpäivän jälkeen voit sulkea työpaikan oven ja keskittyä vapaa-aikaasi.
Juuri taas yksi lähipiiristä opiskelee siivousalaa. On aiemmin ollut muulla alalla, mutta päätti hakeutua mieluummin siivoojaksi. Kuulemma oli ollut koulutukseen paljon hakijoita ja vain murto-osa hakijoista otettu sisään tähän "siivoojakouluun".
Nämä siivoustyötä työkseen tekevät ovat enimmäkseen tosi mukavia ihmisiä, mun tuntemat siis. Reippaita, sosiaalisia, aitoja ja avoimia ja eivät vedä mitään roolia tms. Ystävällisiäkin ja muut hyvin huomioon ottavia, perhekeskeisiä...
Tupakkia pitää polttaa jos siivoojaksi haluaa.
Kaksi tyyppiä:
1. Keski-ikäinen, mahdollisesti hieman pulska nainen, joka on kova suustaan. Tietoa ei ole mistään mutta mielipiteitä senkin edestä
2. Nuorehko nainen, hieman ujon ja reppanan oloinen. Ei ole päässyt kouluihin tai sitten ei tiedä mitä haluaisi "isona" tehdä. Hiljainen ja ystävällinen
Minun ensimmäinen ja asuntolainan maksanut ammattini oli laitoshuoltaja. Päädyin aikanaan lukion jälkeen ammattikouluun, sillä töihin oli päästävä ja omin ala oli vielä kateissa. Peruin saamani paikan ammattikorkeassa ja muutin rakkauden perässä toiselle paikkakunnalle.
Perustin siis perheen nuorena. Sittemmin puolisoni sairastui ja päätyi pitkien sairaslomakausien jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle, joten perheen elatus oli muutaman vuoden minun varassani. Aloitin yliopistossa 34-vuotiaana, tilanteen niin salliessa. Nyt olen gradua vaille valmis FM ja (edelleen) tavattoman kiitollinen siitä, että olen säilyttänyt pitkäaikaisen, (+kohtuudella palkatun ja mukavan) työpaikkani erilaisten vapaiden turvin, työllistymisnäkymät kouluttautumisen jälkeen ovat nimittäin kehnot. Yksi vaihtoehto olisi jatkaa tutkijaksi... Terkkuja vaan tutuille 😏
Mun sisko on laitosapulainen. Ollut samassa paikassa yli kolmekymmentä vuotta. Tienaa ihan hyvin. Ei pärjännyt aikanaan koulussa ja opiskeli alle vuoden koulutuksella laitosapulaiseksi.
Meidän isossa organisaatiossa ihanimmat naiset on nimenomaan siivoojia.
Yksi upea nainen hymyilee ja moikkaa ja tuo iloa työntekoon. Viime viikolla vaihdoimme muutaman lauseen
Yhteen olin aikanaan vähän pihkassq mutta paljastui että oli raskaana joten se siitä.
Loppupeleissä olen realisti ja tiedän että 40 muutakin miestå tykkää hänestä joten turha miettiä.
Mutta niin kuten sanottu pidän siivoojia samassa arvossaan kuin ketä tahansa.
Terv, sinkkumies 28 ja ei siivooja
Teen yrittäjänä mm. kotisiivouksia ja tällä yhden naisen yritykselläni menee todella mainiosti. Kouluttauduin tälle alalle kun nuorin lapseni oli kolme vuotias ja kaksi vanhempaa lasta olivat alakoululaisia. Ennen sitä olin vuosia it-alan firmassa töissä ja asuimme myös ulkomailla vuosia. Mieheni tätä alaa minulle ehdotti ja kahdeksan vuoden kotiäitiyden jälkeen pistin firman pyörimään ja se lähti heti tekemään hyvää tulosta.
Olen ihan tavallinen ihmisten kanssa hyvin toimeentuleva iloinen ja ystävällinen nainen, joka ei osaa istua kädet ristissä, vaan minulla on aina muutama rauta tulessa. Asiakassuhteeni tuntuvat olevan ikuisia ja olen asiakkailleni enemmän ystävä kuin työntekijä. Siivoaminen on mukavaa, näkyvää ja koska senioriasiakkaita on usein kotona, niin työ on myös monipuolista. Pukeudun aina siististi ja huolehdin itsestäni muutenkin. Työpäivän aikana askeleita saattaa tulla helposti yli 12 000 ja tätä työtä ei kovin huonokuntoinen voi tehdäkään, joten myös oma kuntoni on hyvä.
Tunnen monia vastaavanlaista firmaa pitäviä 35-55 vuotiaita naisia ja he ovat samanlaisia tekeviä ihmisiä kuin minäkin. Kaikki ovat kouluttautuneet aikuisena täysin eri alalta tälle alalle ja kaikki ovat alaan hyvin tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tyyppiä:
1. Keski-ikäinen, mahdollisesti hieman pulska nainen, joka on kova suustaan. Tietoa ei ole mistään mutta mielipiteitä senkin edestä
2. Nuorehko nainen, hieman ujon ja reppanan oloinen. Ei ole päässyt kouluihin tai sitten ei tiedä mitä haluaisi "isona" tehdä. Hiljainen ja ystävällinen
Ja muutama miespuolinen somali
Ahkera ja reipas. Iloinen. Ihailen kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Teen yrittäjänä mm. kotisiivouksia ja tällä yhden naisen yritykselläni menee todella mainiosti. Kouluttauduin tälle alalle kun nuorin lapseni oli kolme vuotias ja kaksi vanhempaa lasta olivat alakoululaisia. Ennen sitä olin vuosia it-alan firmassa töissä ja asuimme myös ulkomailla vuosia. Mieheni tätä alaa minulle ehdotti ja kahdeksan vuoden kotiäitiyden jälkeen pistin firman pyörimään ja se lähti heti tekemään hyvää tulosta.
Olen ihan tavallinen ihmisten kanssa hyvin toimeentuleva iloinen ja ystävällinen nainen, joka ei osaa istua kädet ristissä, vaan minulla on aina muutama rauta tulessa. Asiakassuhteeni tuntuvat olevan ikuisia ja olen asiakkailleni enemmän ystävä kuin työntekijä. Siivoaminen on mukavaa, näkyvää ja koska senioriasiakkaita on usein kotona, niin työ on myös monipuolista. Pukeudun aina siististi ja huolehdin itsestäni muutenkin. Työpäivän aikana askeleita saattaa tulla helposti yli 12 000 ja tätä työtä ei kovin huonokuntoinen voi tehdäkään, joten myös oma kuntoni on hyvä.
Tunnen monia vastaavanlaista firmaa pitäviä 35-55 vuotiaita naisia ja he ovat samanlaisia tekeviä ihmisiä kuin minäkin. Kaikki ovat kouluttautuneet aikuisena täysin eri alalta tälle alalle ja kaikki ovat alaan hyvin tyytyväisiä.
Tällaisia laadukkaita, hyvää työtä tekeviä ja luotettavia yrityksiä on jopa vaikeaa löytää tarpeeksi asiakkaan näkökulmasta.
Etsin parille tutulle uutta siivoajaa vähän aikaa sitten ja sieltä hyvistä paikoista tarjottiin jopa "ei oota", eli että ei pystynyt ottamaan uusia asiakkaita. Etsinnässä kun oli tosiaan hyvin, huolellisesti ja osaavasti tekevä firma joka oli laadukas ja luotettava. Hinnalla ei ollut edes väliä.
Tunnen entisen siivoojan joka nautti työstään koska sai tosi pitkälle päättää itse milloin työnsä tekee. Hän siis siivosi liiketiloja sulkemisajan jälkeen ja sääntönä oli vain että paikat pitää olla puhtaita aamulla kun ovet avataan. Hän sai siis päättää että meneeko heti 9 illalla siivoamaan vai vasta 2 yöllä.
Hän myös kertoi pitävänsä siitä kun saa työskennellä rauhassa eikä ole pakko kommunikoida kenenkään kanssa vaan saa rauhassa tehdä omat hommat.
Ainoa miinus oli se ettei hänen selkä kestänyt tuossa työssä. Hänellä on muutama välilevynpullistuma jotka paheni siivoushommissa.
-Hyvä henkinen ja fyysinen kunto
-Iloinen ja sana valmis
-Tasapainoinen ja puolensa pitävä
Minä olin vuosia vaativalla alalla, mutta en jaksanut jatkuvaa työperäistä stressiä enää, joten vaihdoin siivoushommiin. Nyt työelämä on helppoa ja joustavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun ensimmäinen ja asuntolainan maksanut ammattini oli laitoshuoltaja. Päädyin aikanaan lukion jälkeen ammattikouluun, sillä töihin oli päästävä ja omin ala oli vielä kateissa. Peruin saamani paikan ammattikorkeassa ja muutin rakkauden perässä toiselle paikkakunnalle.
Perustin siis perheen nuorena. Sittemmin puolisoni sairastui ja päätyi pitkien sairaslomakausien jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle, joten perheen elatus oli muutaman vuoden minun varassani. Aloitin yliopistossa 34-vuotiaana, tilanteen niin salliessa. Nyt olen gradua vaille valmis FM ja (edelleen) tavattoman kiitollinen siitä, että olen säilyttänyt pitkäaikaisen, (+kohtuudella palkatun ja mukavan) työpaikkani erilaisten vapaiden turvin, työllistymisnäkymät kouluttautumisen jälkeen ovat nimittäin kehnot. Yksi vaihtoehto olisi jatkaa tutkijaksi... Terkkuja vaan tutuille 😏
Hieno elämäntarina. Mutta nyt sä sekoitit ap:n (ja muutaman muun) konseptit aivan täysin.
Kun oli tarkoitus julistaa, ettei siivoojan päässä liiku kuin pesuaineluettelo. Tupakkaakin pitäisi polttaa! Ei pidä sivistyneen palstaälykön stereotypiatunkiota mennä möyhimään!
Mitä itse olen kokenut, niin on vanhempaa väkeä, jotka ovat tehneet ikänsä siivoustyötä, eivät aina omaksu uusia menetelmiä ja voi tulla hankaluuksia nuorempien työntekijöiden kanssa, joilla kenties koulutuskin alalle.
Nuoremmissa on usein myös sellaisia, jotka eivät ole saaneet oman alan töitä jostain syystä, voi olla esim. ulkomailta muuttanut ja kielitaito ei riitä niihin koulutusta vastaaviin töihin.
Mielestäni ihmisillä on paljon ennakkoluuloja siivoojia kohtaan. Tuntuu, että ihmiset pitää jotenkin ihan eri arvoisena ja jotenkin "luuserina", ja että kaikki siivoojat inhoaisivat työtään ja haluaisivat päästä jotenkin mahdollisimman helpolla ja fuskata aina kun mahdollista.
Työskentelin joitakin vuosia siivoojana ja aina ihmisten asenne oli se, että etsi nyt hyvä tyttö jotain muuta työtä. Lisäksi jotenkin ärsytti se, että usein siivooja on joku persoonaton tyyppi, jolla ei ole edes nimeä. Vaikka olin ollut pidempään jossain kohteessa töissä, olin vain "se siivooja". Kaikki eivät viitsineet edes tervehtiä. Lisäksi jotkut tuntui ajattelevan, että siivoojaan on hyvä purkaa omaa vitutusta.
Itse nautin kyllä työstäni, tein aina niin hyvin kun pystyin aikataulun puitteissa ja oli kiva kun joskus oli niitäkin jotka arvosti sitä. Fyysisen työn vuoksi paino pysyi kurissa ja saattoi syödä herkkujakin. Omalta osaltani siis tykkäsin työstä, mutta muiden ihmisten asenne jotenkin latisti vähän fiilistä.
Itse olen aina kohtelias ja ystävällinen esimerkiksi työpaikalla siivoojille. Mielestäni kun he tavallaan tekevät vaativampaa työtä kuin itse, joten kunnioitan heitä suuresti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ensimmäinen ja asuntolainan maksanut ammattini oli laitoshuoltaja. Päädyin aikanaan lukion jälkeen ammattikouluun, sillä töihin oli päästävä ja omin ala oli vielä kateissa. Peruin saamani paikan ammattikorkeassa ja muutin rakkauden perässä toiselle paikkakunnalle.
Perustin siis perheen nuorena. Sittemmin puolisoni sairastui ja päätyi pitkien sairaslomakausien jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle, joten perheen elatus oli muutaman vuoden minun varassani. Aloitin yliopistossa 34-vuotiaana, tilanteen niin salliessa. Nyt olen gradua vaille valmis FM ja (edelleen) tavattoman kiitollinen siitä, että olen säilyttänyt pitkäaikaisen, (+kohtuudella palkatun ja mukavan) työpaikkani erilaisten vapaiden turvin, työllistymisnäkymät kouluttautumisen jälkeen ovat nimittäin kehnot. Yksi vaihtoehto olisi jatkaa tutkijaksi... Terkkuja vaan tutuille 😏
Hieno elämäntarina. Mutta nyt sä sekoitit ap:n (ja muutaman muun) konseptit aivan täysin.
Kun oli tarkoitus julistaa, ettei siivoojan päässä liiku kuin pesuaineluettelo. Tupakkaakin pitäisi polttaa! Ei pidä sivistyneen palstaälykön stereotypiatunkiota mennä möyhimään!
No...En ole pahoillani, jos niin on. Hiiteen stereotypiat. Tuo on kyllä totta, että työelämässä on törmännyt jos jonkinlaisiin ennakkoasenteisiin ("Mitä? Osaatko lukea ja kirjoittaa?"), vaikka ne ovatkin jääneet selkeästi vähemmälle viime vuosina, kun työllisyystilanne on muillakin aloilla se, mikä se nyt sattuu olemaan.
Viimeksi töissä ollessani perehdytin kaksi puhdistuspalvelualan opiskelijaa. Toinen oli taustaltaan insinööri ja toinen teoreettista filosofiaa pääaineenaan lukenut. Työurani aikana olen törmännyt kollegoissa myös entisiin ompelijoihin sekä elektroniikkateollisudessa ja media-alalla aiemmin toimineisiin...jostain syystä työvoimapoliittinen koulutus tällä seudulla tekee kaikista joko lähihoitaja tai laitoshuoltajia. - Yliopistossa lähimmät opiskelutoverini ovat aiemmassa elämässään olleet kotiäiti, lähihoitaja ja matkatoimistovirkailija. Ammatteja ja alanvaihtajaia on monenlaisia, eikä kummastakaan voi päätellä juuri mitään. Mutta tämähän on tietty siivoojan mielipide. 😉 -ed.
Mulla on kaksi tuttua siivoojaa. Toisella oli oma yritys n.25 vuotta. Sitten lopettivat kannattamattomana ja meni siivoomaan.
On innokas siivoamaan.
Toinen hoiti pitkään lapsia kotona ja myös vieraita lapsia. Oli sitten Vikström vuodet ennen eläkettä siivoamassa.
Kummallakin on iso perhe, viihtyvät kotona, ottavat vieraat aina lämpimästi vastaan ja saavat viihtymään.