Millainen ihminen on ammatiltaan siivooja?

Vierailija kirjoitti:

Tupakkia pitää polttaa jos siivoojaksi haluaa.

Ei pidä. Olen ollut alalla 16 vuotta, enkä ikinä ole polttanut.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi tyyppiä:

1. Keski-ikäinen, mahdollisesti hieman pulska nainen, joka on kova suustaan. Tietoa ei ole mistään mutta mielipiteitä senkin edestä

2. Nuorehko nainen, hieman ujon ja reppanan oloinen. Ei ole päässyt kouluihin tai sitten ei tiedä mitä haluaisi "isona" tehdä. Hiljainen ja ystävällinen

Ykkönen on töissä meillä. Yleistieto nolla ja kovasti on pätemässä asiasta kuin asiasta. Se "osaa" suveneeristi toimistotyöt ja myös keittiöhommatkin. Sen verran neuvoo, että toisinaan alkaa höyry nousemaan korvista, että jos nyt tänään saisit ne veskit pestyä kälätykseltäs.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi tyyppiä:

1. Keski-ikäinen, mahdollisesti hieman pulska nainen, joka on kova suustaan. Tietoa ei ole mistään mutta mielipiteitä senkin edestä

2. Nuorehko nainen, hieman ujon ja reppanan oloinen. Ei ole päässyt kouluihin tai sitten ei tiedä mitä haluaisi "isona" tehdä. Hiljainen ja ystävällinen

Jotain perää noissa on, olen tavannut etenkin ekaan tyyppiin sopivia muutamia meillä. Huomaa kyllä, että heidän kohdallaan kouluttamattomuus näkyy tietotasossa. Mutta sanousin että tämä on vähenevä tyyppi. Tilalle tulleet korkeasti koulutetut ulkomaalaiset ja nuorempi väki.

Vierailija kirjoitti:

Minun ensimmäinen ja asuntolainan maksanut ammattini oli laitoshuoltaja. Päädyin aikanaan lukion jälkeen ammattikouluun, sillä töihin oli päästävä ja omin ala oli vielä kateissa. Peruin saamani paikan ammattikorkeassa ja muutin rakkauden perässä toiselle paikkakunnalle.

Perustin siis perheen nuorena. Sittemmin puolisoni sairastui ja päätyi pitkien sairaslomakausien jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle, joten perheen elatus oli muutaman vuoden minun varassani. Aloitin yliopistossa 34-vuotiaana, tilanteen niin salliessa. Nyt olen gradua vaille valmis FM ja (edelleen) tavattoman kiitollinen siitä, että olen säilyttänyt pitkäaikaisen, (+kohtuudella palkatun ja mukavan) työpaikkani erilaisten vapaiden turvin, työllistymisnäkymät kouluttautumisen jälkeen ovat nimittäin kehnot. Yksi vaihtoehto olisi jatkaa tutkijaksi... Terkkuja vaan tutuille 😏

Olet aika tavalla samassa tilanteessa kuin minä. Myös meitä suomalaisia korkeasti koulutettuja siivoojia on.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi tyyppiä:

1. Keski-ikäinen, mahdollisesti hieman pulska nainen, joka on kova suustaan. Tietoa ei ole mistään mutta mielipiteitä senkin edestä

2. Nuorehko nainen, hieman ujon ja reppanan oloinen. Ei ole päässyt kouluihin tai sitten ei tiedä mitä haluaisi "isona" tehdä. Hiljainen ja ystävällinen

Aika kärjitettyä tämä, mut naurahdin koska itse olen nuori nainen siivoamassa, koska mietin vielä mitä elämältäni haluan, olen myös ujo, mutta ystävällinen. Sitten taas samassa kohteessa työskentelevä työkaverini on vanhempi rouva, joka on kuin tuo ekan kuvauksen henkilö :D mutta ei tietty kaikki siivoojat ole tollasia, et voi yleistää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tupakkia pitää polttaa jos siivoojaksi haluaa.

Ei meidän firmassa. Mutta useat kyllä polttaa. Ja tupakoivilla on "etuoikeus" käydä tupakkatauolla vaikka kesken työn. Mutta tupakoimattomilla ei sellaista oikeutta ole. Pitää vaan jatkaa töitä kun toinen röyhyttelee ulkona. Hieman ärsyttävää.

Tää mua ärsytti kanssa silloin kun mulla oli vielä kohde jota piti siivota kahdestaan työkaverin kanssa. Työkaveri jatkuvasti röyhyttelemässä kun itse raadoin niska limassa. ”No nää nyt on näitä tupakoitsijoiden etuja”. 🤬

Onneksi nykyään saan siivota kohdetta jossa saa olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on käynyt jo seitsemän vuotta sama kotisiivooja ja hän on todella mukava ikäiseni nainen. Nainen kävi meidän naapurissa ja siitä sain hänet napattua myös meille ja pois en päästä. Hän on hyvin asiallinen, iloinen, aikaansaava ja ehdottoman luotettava ihminen, jonka kanssa olen puhunut kaikesta maan ja taivaan välisistä asioista. Olen itse sairaseläkkeellä kotona ja odotan hänen käyntiään joka kerta. Ennen sairaseläkkeelle joutumistani siivoojamme saattoi auttaa poikaamme läksyjen teossa koulun jälkeen ja nyt hän on teinipojan yksi luottoaikuinen. Myös koiramme rakastaa häntä ja tuntee siivoojan auton äänen jo kaukaa.

Ihana! 💖 Olisipa itsekin yhtä tärkeä jollekin.

Mielestäni minä olen tavallinen ihminen vaikka olen "vain" laitoshuoltaja. Jos jotain syytä pitää keksiä miksi en ole menestyneempi, varmaan nämä: lievä ujous ja se etten jaksaisi työssä jossa pitää olla koko ajan sosiaalinen, sekä se ettei ole koskaan ollut mitään unelma-ammattia tai selkeää tavoitetta työn suhteen. 

Päädyin ikään kuin vahingossa siivoojaksi pienelle kansanopistolle. Alunperin olen floristi ja niitä hommia tein parikymmentä vuotta, jonka jälkeen perustin yrityksen harrastuksestani, mutta kyllästyin noin viiden vuoden jälkeen yrittäjyyden lisäksi myös tuppukylään, jossa asuin ja myin yrityksen. Muutin toiseen kaupunkiin ja ihan samassa pihapiirissä rivitalosta, jossa asun on tämä kansakoulu, jossa rehtorina äitini tuttu, jota kautta sitten sain tiedon, että tarvisivat uutta siivoojaa ja ajattelin, että voihan sitä jotakin tehdä, ettei työttömänä tarvitse olla. Tämä osoittautuikin mulle aika unelmatyöksi juuri nyt: olen luonnostaan aamuvirkku ja työt on ma-pe klo 6-14, jolloin jää loppupäivä aikaa puuhata omia ja viikonloput vapaata omille touhuille ja työ on itsenäistä, viihdyn yksikseni oikein hyvin :) Nyt olen viisikymppinen ja voi jopa olla, että jos en muualle keksi muuttaa niin olen siivoojana eläkkeelle saakka, niin hyvin viihdyn.

Olen ollut siivoojanakin, mutta en tällä hetkellä. Olen keittiöllä ja useimmissa yksinäisissä keittiökohteissa (esim. päiväkodit) siivooja on lähin työkaverini. Kaikki ovat ihan tavallisia ihmisiä. En osaa sen kummemmin kuvailla. 

Joku kuvaili tuossa aikaisemmin siivoojia ujoiksi reppanoiksi. Saatan itse olla ujo, mutta kukaan työkaverini ei kyllä ole samanlainen. Kaikki muut tuntemani ovat ihan normaaleja ihmisiä. En koskaan suunnitellut päätyväni tälle alalle, mutta näin kävi. Olin hyvä koulussa, sellainen kiltti "kympin tyttö" ja kiinnostunut opiskelusta, mutta jatko-opinnot jäivät väliin paniikkihäiriön takia. Nyt aikuisena taas tuntuu vaikealta lähteä enää mihinkään opiskelemaan. Ehkä sitten olen tuo täällä kuvailtu reppana. 

Mä diggaan meiän duunin siivoojasta, ihana nainen.

Duuni se on siinä missä joku muukin.

Entinen miespuolinen kaverini on koko elämänsä ajan toiminut siivoojana. Hän vaikutti todella älykkäältä ja viisaalta, koska harrastaa monipuolisesti lukee paljon ja on paljon sivistyneempi kuin yksikään tuntemani matalapalkaaisessa duunissa oleva. Hänessä olisi kaikki edellytykset päästä mihin tahansa yliopistoon ja ryhtyä lähes mihin tahansa parempaan ammattiin, mutta silti hän vain toitottaa siivoamisen olevan hänen unelma-ammattinsa :( 

Valitettavasti jouduin panemaan välit poikki hänen kanssa, koska en kestä katsoa kun hän jääräpäisesti tuhlaa elämäänsä johonkin, joka on kaukana unelma-ammatista. En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi alipalkattu ja raskas ammatti voi jollekin olla unelma.