Miten päästä yli hylätyksi tulemisen kokemuksesta?

meinasin jo ehdottaa terapiaa mut ootkin siel jo

Mulla sama. Terapia ei edes auta..

Tutulta kuulostaa. Olen ajatellut ihmissuhteista vetäytymistä, kun toisten kanssa oleminen on minulle niin vaikeaa. Otan raskaasti itseeni sen, jos ystäväni unohtaa minut esimerkiksi alettuaan seurustella. Koen, ettei seurani enää kiinnosta ja olen huono ihminen (vaikka oikeasti seurustelu saattaa saada ystävän unohtamaan muun elämän).

Mulle raskasta on, kun ystävien, parisuhteen tms. pysyvyydestä ei oo mitään takeita. Koska tahansa toinen voi lähteä kävelee.

Ihan kuin minä, saman ikäinenkin. Joskus tämä ongelma väistyy vähän, mutta aina se palaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle raskasta on, kun ystävien, parisuhteen tms. pysyvyydestä ei oo mitään takeita. Koska tahansa toinen voi lähteä kävelee.

Niinpä ja siksi pidän itseäni jo valmiiksi etäällä toisista. Oikeastaan varmaan lähes kymmenen vuoden ajan olen ollut se joka itse etäyttää itsensä suhteistaan, vaikkei kukaan muu ollut hylkäämässä. En vain uskalla jotenkin luottaa enää ja antautua siihen ihmissuhteeseen kunnolla. Tai no, olen näiden kymmenen vuoden aikana yrittänyt kai kerran ja tuli niin pahasti turpaan etten tiedä milloin uskallan seuraavan kerran.

Mä olen erkaannuttanut itseni muista. Kun ei ole ketään hylkäämässä, ei tarvitse pelätä hylätyksi tulemista. Tuntuu toki pahalta olla yksin, mutta vielä pahempaa olisi pettyä uudestaan.

Terapiassa pitää tehdä töitä, ei se muuten auta. Käsitelkää ne asiat vaikka pahaa tekisikin, ajoittainen paha olo  kuuluu asiaan.