Mulle pitäs laatia terveellinen ja tyydyttäviä päivärutiini/aikataulu.

Jotenkin sen jälkeen kun pääsin täyspäiväisiin töihin 5v sitten, omat rutiinit on muodostunut oudoiksi ja suoranainen älykkyys on laskenut. En oo enää kartalla mitään :o. Sairastin 3-4v sitten taas masennuksen (toisen kerran) ja vaikka oonkin parantunut jo toista vuotta sitten, persoona on jotenkin muuttunut, elämänhalu ja uteliaisuus toisia kohtaan aika vähäinen ja elämä on jotenkin yhtä selviämistä arjesta jota ei oikeastaan edes oo. Saisikohan joillakin tiukilla rytmityksillä elämän taas soljumaan ja millaisiakohan niiden pitäs olla?

Millanen mun päivä nykyään vuodesta toiseen on?

Mä herään klo 8. Pukeudun, syön aamiaista ja luen työ ja henk.koht s.postin sekä vauvapalstan uusimmat. Lööpit Hesarista, Iltiksestä ja MVlehdestä. Raahaudun töihin klo 10-11 aikaan. Teen töitä koneella ja koska laihdutan, raahaudun kahvihuoneeseen lounaalle yksin noin klo 13. Syön lukien puhelimen näytöltä lehtiä. Yleensä jotakin kevyttä kuten Brangelien ero tai uusimmat tukkatrendit. Kun kello on 18-19 lähden kotiin ja syön Netflixin ääressä. Katson sarjoja nonstoppina klo 24 kunnes raahaudun sänkyyn katsomaan uusimmat lehtien otsikot ja nukahdan noin klo 01 aamuyöstä. Kello 8 taas alkaa alusta. Viikonloppu sujuu suunnilleen samalla tavalla, paitsi että katson koko päivän Netflixiä. Saatan pyöräyttää pari koneellista pyykkiä ja pyyhkästä lattiat. Ystäviä nään näköjään noin 4 kertaa vuodessa. Perhettä 2-3. Miehen vanhemmat asuu lähellä, mutta heitä nään ehkä samat 4 kertaa vuodessa. Mies antaa mun noudattaa rutiiniani kun se takaa sille vapauden tehdä omia hommia. Parisuhde ei muutenkaan tunnu millekään. Kukaan ei sano mitään kivaa toiselle. Hän jopa on ruvennut ajattelemaan puolestani kommunikoimatta mulle. Sammuttaa valot vaikka luen kirjaa esim. Ottaa puhelimeni laturista ettei se vaan unohdu seinään mutta paha vaan on sen just 10 min sitten laittanut seinään. Mulla alkaa oikeasti sosiaaliset taidotkin kärsiä -minulla joka oon ennen ollut yltiösosiaalinen ja ihmisten pitämä. Nykyään kukaan ei hakeudu seuraan tai viihdy seurassani -en osaa enää oikein seurustellekaan. Pitkään elin niin että jututin toisia ja olin kiinnostunut heidän elämästään. Sitten tuli omia huolia, huomasin ettei kukaan kysy multa koskaan mitään, lopetin omatkin kyselyt ja yksin jäin...

Äh, nyt muuttui lässytykseksi. Jokatapauksessa, mulla on mielikuva siitä millainen täyspainoinen elämä olis ja se ei ole tämä nykyinen elämäni. Mitä mun kannattaa av.raadin mielestä tehdä?

Ai niin, mä harrastan kyl yhtä asiaa, musiikkia ja erään instrumentin soittoa. Tänä vuonna lopetin kaikki harrastukset paitsi musiikin, myös liikunnan, koska stressasin niin paljon työn ja harrasteiden aikataulujen yhteensovittamisesta. Viimevuosi oli rankka.

Keittiöpsykologit go on...