Kun lapsi syö huonosti.

Minkä ikäinen ja mitä se huonosti syöminen teillä tarkoittaa? Riiteleminen on minusta huono vaihtoehto aina, mutta vaikuttaa vähän onko lapsi 8 vai 1 v.

Lapsi 4 v.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi 4 v.

Tuossa iässä se syöminen saattaa vaihdella paljonkin. Meidän just 5 täyttänyt syö välillä kun hevonen, välillä eläis muroilla.. riippuu pitkälti kasvupyrähdyksistä.

Lisäksi alkanut nyt ekan kerran elämässään nirsoilemaan joitain ruokia, aikaisemmin melkein mikä vaan mennyt. 

Antamalla lapselle tilaa syödä omaan tahtiinsa. Ei tehdä asiasta numeroa.

Minulla kaksi. Ja esikoinen on aina ollut pieniruokainen. Syntyessään täysiaikaisena oli vain 2,7k (eli ei maistunut mahassakaan sapuska) ja nyt 6,5v on n.120cm/19kg. Hyvin hoikka, mutta terve.

Aikaa oli stressata ja kokeilla kaikkea, mutta pieniruokainen on edelleen. Ja hyvin tarkka ruuan koostumuksesta (niin kuin minäkin; inhoamme jugurtteja joissa on paloja, lihaa jossa on jänteitä, teollista sontaa kuten hampurilaiset jne). Kun kakkonen syntyi, niin hän oli heti toista maata. Tyytyväisenä syö mitä vain; tullut isäänsä kai.

Meillä syödään ihan siis perussapuskaa; leipää, mannapuuroa (molempien lasten suosikki, oma inhokkini) ja pottumuussia. Pähkinöitä, croissantteja, hedelmiä, lihaa, kalaa, kanaa. Meillä ei ole ongelmana se, etteikö maistelisi ja söisi ruokaa vaan se, että annosmäärät on pieniä.

Ja tälle pieniruokaiselle töppään aina lisävoisilmän esim. muussiin. Ja jälkkäriä saa kun oikea ruoka on syöty.

Nyt poika siis pian menossa kouluun ja edellisen vuoden aikana on annoskoko kyllä kasvanut aiempaan verrattuna mukavasti.

Omat vinkit on se, että tehdään sellaista ruokaa, mikä maistuu (meillä suosikkeja uunilohi, kalakeitto, spagetti, kermainen kanakastike, makaronilaatikko, kotitekoinen pitsa, nakkikastike, kananmunat jne). En sitten tiedä, jos ongelma on se, että maistuu vain kaikki eines/hese/sokerimättö.

Parasta on antaa lapsen menetellä oman ruokahalunsa ja nälkänsä mukaan, ja luottaa siihen että täysien patojen äärelle ei ole kukaan terve lapsi nääntynyt.

Tietysti omia hermoja voi säästää sillä että yrittää annostella niin ettei mene hirveästi hyvää ruokaa roskiin. Myös lapsen allergiatilanne kannattaa selvittää jos varoo selvästi tiettyjä ruokia tai valittaa mahakipuja jne.

Pakottamalla ja riitelemällä antaa ruoalle sellaisia negatiivisia merkityksiä joita siihen ei kuulu liittää.

Oman ruokahalun ja nälän tunnistaminen ja niiden mukaan menetteleminen on paljon tärkeämpi taito terveeseen loppuelämään kuin esimerkiksi vanhempien orjallinen totteleminen.

Tee parempaa ruokaa.