iltasatu, olkaa hyvä!

Liikenteen äänet kuuluivat öisen kaupungin läpi. Ikkunassa ei ollut verhoja. Ne olivat unohtuneet entiseen asuntoon. Ei niitä tarvittu. Olento sammutti valot, jotta kukaan ei näkisi sisälle. Hän hiippaili istumaan ikkunalaudalle peitto harteillaan.
*
*
Öinen kaupunki oli kaunis ja levollinen. Niin monta kotia, joiden ikkunoissa kajastui himmeä valo verhojen takaa. Satoja tarinoita. Olento oli hieman mykistynyt siitä kaikesta. Hän ei koskaan lakannut ihmettelemästä elämän vivahteita. Tosin häneltä jäivät huomaamatta monet asiat. Ei kaikkea voinut nähdä. Liikenteen öinen melu kuulosti hänen korviinsa rauhoittavalta kohinalta. Asunto oli aika korkealla.
*
*
Olento joi hitaasti teetään. Muki lämmitti käsiä. Talo oli rakennettu 40-luvulta ja vetoisa. Villasukille oli usein käyttöä. Sillä hetkellä olento tunsi rauhallisuutta ja onnellisuutta. Kaikki oli hyvin. Hän ei muistanut, että huomenna täytyisi olla taas tehokas ja aikaansaava.
*
*
Olento hiippaili makuuhuoneeseen, kömpi peiton alle ja nukahti. Hän näki jännittäviä unia seikkailuista ja ulkomaanmatkoista. Siellä oli kesä.
*
*
Sen pituinen se! Hyvää yötä ja kauniita unia!