Lue keskustelun säännöt.
Lyhyen ihmisen arjen haasteita
08.01.2017 |
Ystäväni yllätti minut tänään kiipeämästä keittiön työtasolle seisomaan, aikomuksenani ottaa yläkaapista kakkukupu ylijääneelle kakulle. Ei kuulemma ole aikoihin nähnyt mitään niin erikoista kuin minut seisoskelemassa lieden ja tiskialtaan välissä :D
Tästä inspiroituneena, lyhyet ihmiset (ainakin alle sen 160 cm), jakakaahan kokemuksianne arjen haasteista ja nikseistä niiden päihittämiseen. Kaikki pussailusta auton ajamiseen kun ei mene meillä aina ihan niinkuin keskipituisilla :)
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Klassikko on päälle pärähtävä palovaroitin ja konstit yltää sammuttamaan se. Miehen ei tarvitse kuin käsi ojentaa...
Olen joskus iskenyt huutavan palovaroittimen harjanvarrella mäsäksi kun en yltänyt siihen tuoliltakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yllä kaupassa ylimmälle hyllylle ja palovaroitin sammuu kättä pidemmällä. Ainiin ja en saa verhoja laitettua edes vaikka olisi kuinka korkea penkkiä alla. Hauskinta on että oon just sen 160cm ja voisi luulla ettei tässä pituudessa ongelmia ole.
Melkoisen haastavaa on kaupoissa ottaa jotain sellaisten pakastealtaiden päällä olevilta hyllyiltä jotain. Tai jotain sieltä pakastealtaan perältä.
Lyhyt ei yletä edes alaspäin :) Olin kaupassa pakastealtaan edessä tarkoituksena ostaa seitä. Ne paketit olivat niin syvällä siellä altaassa, etten ylettänyt. Rohkaisin sitten mieleni ja pyysin apua toiselta asiakkaalta (hieman häpeillen)
Vierailija kirjoitti:
Klassikko on päälle pärähtävä palovaroitin ja konstit yltää sammuttamaan se. Miehen ei tarvitse kuin käsi ojentaa...
Ai että, tästä muistuukin mieleeni, että kerran kävin suihkussa ovi auki ja tietysti vesihöyry laukaisin palovaroittimen. Onneksi meillä tehtiin juuri silloin remonttia ja kunnon rakennustikkaat oli valmiudessa huoneen nurkassa. Hyvät ja korkeat olikin, sen huomasivat varmasti naapuritkin, kun ilta-aikaan ikkunasta kajasti alaston 154 senttinen naisen ruumis tavoittelemassa palovaroitinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupan pakasteosaston ylähyllyt! Useamman kerran olen joutunut pakastepatongilla huitomaan haluamani tuotteen alas, jos pidempiä ihmisiä ei ole ollut lähimailla auttamassa. Pituutta 159 cm.
Kaupoissa on sellaisia pyöreitä penkkekä joita sanotaan norsunjaloiksi. Voi niitä asiakaskin käyttää. Ja sitten niitä ongelmia.
Auton pedaaleille yltyminen.
Pitkiä hameita ei viitti käyttää.
Kaikista vessan peileistä ei näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Klassikko on päälle pärähtävä palovaroitin ja konstit yltää sammuttamaan se. Miehen ei tarvitse kuin käsi ojentaa...
Olen joskus iskenyt huutavan palovaroittimen harjanvarrella mäsäksi kun en yltänyt siihen tuoliltakaan.
Kiitos vinkistä!
150cm sulka päässä
Autoa ei todellakaan osteta merkin, värin tai muun pikkuseikan perusteella, vaan tärkein kriteeri on, että näkee ulos eikä polvet osu kojelautaan. Toisaalta jalkojen on ylettävä polkimille. Lisämausteensa asiaan tuo se, jos joku toinenkin käyttää samaa autoa. Perhesovun säilymiseksi on suositeltavaa hankkia istuinsäädöt automaattisesti muistava auto, ellei sitten halua kuunnella pidemmän osapuolen mutinaa siitä, kuinka taas sai sulloa itseään puoli tuntia ratin ja penkin väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt arjen haaste, mutta kokeilin joskus kovassa muodissa olleita ylipolvensaappaita. Ylettyivät sitten ihan haaroihin asti.
Vierailija kirjoitti:
Melkoisen haastavaa on kaupoissa ottaa jotain sellaisten pakastealtaiden päällä olevilta hyllyiltä jotain. Tai jotain sieltä pakastealtaan perältä.
Tämän takia S-ryhmän kaupat ovat boikotissa joten muutkin ruokatavarat meidän perheeseen ostetaan muualta. Menetys ässälle tonneja vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
152cm täällä hei.
Yksi suurimmista on se, että vanhoilla autoilla ei voi ajaa, siis niissä missä penkki ei nouse ylöspäin. Kun se sitten nousee niin ajoasento on niin, että rintakehä on ratissa. Turvatyyny tappaisi minut, koska se laukeaisi suoraan keuhkoihin täydellä voimalla, koska rintakehä on lähes ratissa kiinni, kun muuten ei ylety. Toinen on auton tuulilasin raappaus, saan siitä kuskin puolelta ja apukuskin puolelta, mutta en keskeltä nousematta konepellille. En ylety baaritiskille kunnolla ilman korkoja, tämä kirvoittaa usein ääliökommentteja miehiltä jotka ilkkuvat siinä vieressä.
Kaupoissa pitää aina etsiä se jakkara tai nöyrtyä pyytämään apua pidemmältä.
Pankkiautomaatit ovat jotkut niin korkeita, että pitää kikottaa varpaillaan eikä siltikään yllä kunnolla.
Vaateostoksilla mikään ei istu selästä, ei takit eikä puserot. Koska minulla on sellainen räystäsperse vaikka olenkin ihan pienikokoinen muuten, puserot jäävät aina väärään kohtaan takapuolta ja kävellessä paidan helma hinautuu pakaroiden vauhdittamana kohti ristiselkää.
Hihat ovat aina liian pitkiä kaikissa takeissa. On mahdotonta näyttää huolitellulta, koska kaikki vaatteet ovat epäistuvia.
Konserteissa on turha käydä, sillä siellä ei näe mitään paitsi eturivissä, johon yleensä ei pääse edes tunkeutumalla. Viimeksi koitin yhtä lempiartistia päästä katsomaan eturiviin, niin kaksi lihavaa ja 170cm pitkää naista tekivät läskimuurin, etten pääsisi ohitse. Kun pyysin nätisti, että saanko seisoa heidän edessään koska he näkevät kyllä ylitseni (olin tennareissa ja he siis ainakin sen 20cm pidempiä) niin toinen otti tukastani kiinni, ja tuuppasi minut taaksepäin. No, itkin siinä tietysti ja näytin entistäkin säälittävämmältä.
Haaveilen pitkästä miehestä, joka pitäisi konserteissa olkapäillään. :D En ole painava, joten ei olisi mahdoton ajatus. :D
Yksi suuri ongelma on myös uskottavuudessa, eli minua ei oteta vakavasti. Ihmiset luulevat koko ajan, että olen jotenkin reppana ja säälittävä, koska en ylety mihinkään. Ei se sinällään hetkauta, mutta kun esimerkiksi olen tosi vihainen, se koetaan herttaiseksi .. sellaiseksi hyttysen ininäksi. :(
Olen haaveillut, että olisinpa 175cm pitkä, niin olisin uskottava eikä kukaan veetuilisi.. :P
13 lisää vielä, että yksi ärsyttävimmistä on se, etten voi harrastaa moottoripyöräilyä, sille en ole löytänyt vielä vehjettä, mikä olisi kokoiselleni sopiva ja siten turvallinen. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Baarijakkarat, se samperin pirulaiset. Koita siinä sitten viehkosti hilata itseäsi sellaisen päälle kun vastapuolella pöytää istuu kuuma ensitreffikumppani. Teistä en tiedä, mutta itse muistutan niiden päälle kavutessani lähinnä superpalloa.
Tuulilasin pystyy raappaamaan vain reunoilta, loput pitää odotella. Kaupoissa ei yllä ylähyllyille eikä syvien ostoskärryjen tai pakastealtaiden pohjalle. Jalat ei yllä normaalituolissa tai bussissa maahan (vaikuttaa tohon uskottavuuteen), kotona joutuu olemaan jakkaroita aina käden ulottuvilla. Vaatteet liian suuria hartioista, hihat ja selkä pitkiä, maksimekoissa taskut polvien kohdalla.
Palovaroittimesta sängyn päältä vaihdoin patterin keskellä yötä rakentamalla sängyn päälle yöpöydästä ja keittiönjakkarasta huteran viritelmän, jolla sit keikuin.
Mutta en vaihtaisi kehoani mihinkään:)
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt arjen haaste, mutta kokeilin joskus kovassa muodissa olleita ylipolvensaappaita. Ylettyivät sitten ihan haaroihin asti.
Ai kauhee, miks mulle tuli mieleen saapasjalkakissa..
Lyhyenä annan neuvon muille lyhyille: hankkikaa A-tikkaat. Noi teidän viritelmät on vaarallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt arjen haaste, mutta kokeilin joskus kovassa muodissa olleita ylipolvensaappaita. Ylettyivät sitten ihan haaroihin asti.
Ai kauhee, miks mulle tuli mieleen saapasjalkakissa..
Pussy in boots :D
No joka kerta synnytyksessä saanut jännittää mahtuuko lapsi syntymään vai ei. Joka kerta seurattu lapsen painoarvosta ja tehty synnytystapa -arvio. Viimeksi kun lapseni syntyi painoi 3200 g niin synnytyslääkäri sanoi, että yhtään isompi ei olisi sitten mahtunutkaan tulemaan.
Klassikko on päälle pärähtävä palovaroitin ja konstit yltää sammuttamaan se. Miehen ei tarvitse kuin käsi ojentaa...