Lue keskustelun säännöt.
Purin työsopimuksen koeajalla, nyt vähän kaduttaa
08.01.2017 |
En jäänyt työttömäksi, mutta luovuin kuitenkin vakituisesta työsuhteesta paljon epävarmemman ratkaisun takia. Työttömäksi en siis tietysti olisi jäänyt.
Keskeinen syy päätökseeni oli se, että todella pienessä firmassa yksi päätösvaltaisista henkilöistä kohteli minua aivan kammottavasti. En tiedä miksi, osaksi ilmeisesti ihan koska se oli vain hänen persoonallisuutensa esimieheni mukaan, joten ei vaikuttanut siltä että tilanne olisi voinut muuttua.
Kommunikaatio tai työnjako ei muutenkaan toiminut, joten jouduin ikäviin tilanteisiin joissa en saanut mitään tietoja - kysymisistä huolimatta - siitä, mitä asiakkaalle oli luvattu mutta minut silti vastuutettiin tekemään hommat, vaikka en edes tiennyt mitä piti tehdä. Jos ja kun asiakas ei sitten ollut tyytyväinen, sain syytökset päälleni.
Ennen joulua kun tein päätöksen, se vaikutti hyvältä ja olin siihen tyytyväinen. Mutta nyt vähän pelottaa ja kaduttaa sillä olihan se ihana tunne kun tuli säännöllinen hyvä palkka ja oli osa yhteisöä (nyt epävarmempi ja yksinäisempi kuvio). Samalla koen, että epäonnistuin kun kuvio ei toiminut. Olin kuitenkin aloittanut siellä tosi innoissani ja iloissani syksyllä.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kultaa muistot. Sä teit oikein, ei täällä kenelläkään oo enää oikeesti vakituista paikkaa. Mulla oli ainaki ihan yhtä epävarma olo vakkarina ku määräaikasena sopimuksen loppupuolella. Hyvin on aina löytyny uutta työtä tai jatkoa edellisessä jos vaan haluaa :)
Pidemmän päälle olisit kenties voinut siellä tosi huonosti sen mulkkutyökaverin tähden. Nyt, kun aikaa on kulunut hiukan, olet unohtanut miten huonosti voit siellä.
Koko elämänsä voi elää jossitellen. Minusta se ei ole hedelmällinen tapa elää.
Vierailija kirjoitti:
Miksei jatkanut vanhaan ketjuusi?
En löytänyt sitä enää. Mutta joo, sama tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni säännöllinen palkka ei ole mitenkään verrannollinen mielenterveyden kanssa. Lähdit koska koit täysin epäoikeudenmukaista, asiatonta käytöstä. Kauan olisit vielä kestänyt olla sylkykuppina? Puoli vuotta, vuoden, kaksi vuotta?
Tuo kuulostaa työpaikkakiusaamiselta ja netti on pullollaan ihmisten kokemuksia huonosta kohtelusta työpaikalla. Yllättävän pitkään sinnitellään työpaikkakiusattuina ja toisaalta kyllä ymmärrän miksi. Varsinkin perheellisen on mietittävä tarkkaan millä sen perheen elättää jatkossakin, joten yritetään valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta se siedettävämpi ja sinnitellään siellä työpaikalla. Usein se vaan päättyy jonkinlaiseen loppuunpalamiseen ja masennukseen.
Tarpeeksi väsyneenä ja loppuunajettuna ei myöskään näe vaihtoehtoja, eikä ole enää jaksamista hakea uutta työtä. Kaikki energia menee työssä selviämiseen niin kauan kuin pää vain mitenkään pysyy kasassa. Sitten kun ei enää pysy, niin edessä on pahimmillaan kuukausien sairasloma.
Kirjoita itsellesi ylös miten sinua kohdeltiin ja mitä tunsit ennen kuin teit lähtöpäätöksen. Kun mietit olisiko pitänyt palkan takia jaksaa, niin lue kirjoituksesi ja palaa niihin tunteisiin taas. Jos sekään ei auta, niin sitten voi netistä lukea niiden kokemuksia, jotka viimeiseen asti yrittivät mennä läpi harmaan kiven. Varmasti teit aivan oikean ratkaisun, mutta ihmismieli on vaan kummallinen ja kun aikaa alkaa kulua, niin se samalla muistiot alkavat jotenkin haalistua ja muuttua. Eihän se niin kamalaa ollutkaan tms. Kyllä se ihan varmasti oli, kun näin sivullisenkin silmiin tuo kertomasi näyttää kamalalta. Pärjäät ihan varmasti nyt paremmin, ainakin henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni säännöllinen palkka ei ole mitenkään verrannollinen mielenterveyden kanssa. Lähdit koska koit täysin epäoikeudenmukaista, asiatonta käytöstä. Kauan olisit vielä kestänyt olla sylkykuppina? Puoli vuotta, vuoden, kaksi vuotta?
Tuo kuulostaa työpaikkakiusaamiselta ja netti on pullollaan ihmisten kokemuksia huonosta kohtelusta työpaikalla. Yllättävän pitkään sinnitellään työpaikkakiusattuina ja toisaalta kyllä ymmärrän miksi. Varsinkin perheellisen on mietittävä tarkkaan millä sen perheen elättää jatkossakin, joten yritetään valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta se siedettävämpi ja sinnitellään siellä työpaikalla. Usein se vaan päättyy jonkinlaiseen loppuunpalamiseen ja masennukseen.
Tarpeeksi väsyneenä ja loppuunajettuna ei myöskään näe vaihtoehtoja, eikä ole enää jaksamista hakea uutta työtä. Kaikki energia menee työssä selviämiseen niin kauan kuin pää vain mitenkään pysyy kasassa. Sitten kun ei enää pysy, niin edessä on pahimmillaan kuukausien sairasloma.
Kirjoita itsellesi ylös miten sinua kohdeltiin ja mitä tunsit ennen kuin teit lähtöpäätöksen. Kun mietit olisiko pitänyt palkan takia jaksaa, niin lue kirjoituksesi ja palaa niihin tunteisiin taas. Jos sekään ei auta, niin sitten voi netistä lukea niiden kokemuksia, jotka viimeiseen asti yrittivät mennä läpi harmaan kiven. Varmasti teit aivan oikean ratkaisun, mutta ihmismieli on vaan kummallinen ja kun aikaa alkaa kulua, niin se samalla muistiot alkavat jotenkin haalistua ja muuttua. Eihän se niin kamalaa ollutkaan tms. Kyllä se ihan varmasti oli, kun näin sivullisenkin silmiin tuo kertomasi näyttää kamalalta. Pärjäät ihan varmasti nyt paremmin, ainakin henkisesti.
Kiitos tästä!!! Kiitos paljon myös muille kommentoijille!!!
Eli pohdin: teinköhän tosi tyhmän ratkaisun?