Ahmimishäiriöisen elämä on yhtä helvettiä

Ala käymään lenkillä niin olo paranee. Ei se pskaa syömällä parane.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta tuo lässytys ja mene lenkille. Turha rypeä missään itsesäälissä, v*ttuako ravaat kaupassa ostamassa herkkuja!? Jos ei muuta, niin varaa aika hoitoon!! Et saa täällä mitään aikaan, vätys saatana!

Olen jo hoidossa, olen ollut jo muutaman vuoden, mutta ei se tunnu kauheasti auttavan. Tiedätkö millainen psykiatrisen avohoidon tila on nyky-Suomessa? Jos et niin voin kertoa, että resurssit ovat aika vähissä. Muutenkin syömishäiriöiden hoito on aikalailla alkutekijöissään...

Niin, sitä itsekin mietin, että mikä saa ihmisen käyttäytymään näin. Eihän tässä olekaan järkeä. Ei alkuunkaan.

Terapia auttaa parhaiten. Kärsin teini-iässä bulimiasta, mikä kehittyi hiljalleen BED iksi. Minulla on pari kikkaa jota käytän aina itse kun meinaan sortua ahmimaan. Ei ne tietenkään aina auta, mutta itse olen kokenut ne hyödyllisiksi. Pääpiirteet niissä on ymmärtää miten häiriintynyttä käytöstä ahmiminen on.

1. Aina jos rupeaa tekemään mieli koitan miettiä miksi haluan syödä. Onko minulla nälkä

2. Vertaan ahmimismielitekoja alkoholiin. Onko normaalia että minulle tulee kaamea himo ahmia ruokaa enkä pysty lopettamaan jos ahmin. Jos himoitsisin alkoholia samalla tavoin olisin varmaan vieroituksessa

3. Pyrin olemaan ihmisten ilmoilla tai jonkun ystävän kanssa (en ikinä ahmi ihmisten edessä vain yksinollessani)

4. Suunnittelen ruokailut ennakkoon. Järjestelmällisyys auttaa itselläni ehkäisemään ahmimista

5.Yritän olla vähän kotona ns. Tekemättä yhtään mitään. Ahmimista ilmenee itselläni yleensä kun olen yksin kotona, tylsistynyt ja katson telkkaria yms. Olen aloittanut useamman uuden harrastuksen ja se on vähentänyt ahmimistani paljon.

Et tiedä ahmimisesta mitään.minä syön tuollaisen setin päivässä.

Täällä toinen. Mulla on lottovoittona BED:in lisäksi alkoholiongelma. Käytännössä aina kun ahmimiskausi iskee, ahmin ruoan lisäksi alkoholia. 

Torstai-iltana upposi:

- 8 isoa tölkkiä kaljaa

- Scanburgerin iso kebab-ateria

- 6 kpl paketti Puffet-jäätelöitä

- 4 pyöreää leipäjuustokiekkoa

- pussillinen Taffel-suolapähkinöitä (iso pussi

- TV-mix karkkipussi

- 3 energiajuomaa

- epämääräinen määrä leipää voilla ja juustolla

Sitten on taas kausia, jolloin en ahmi enkä juo, ja ne kaudet voi kestää viikkoja. Mutta koskaan ei tiedä koska ahmimispaholainen iskee ja sitten taas voimattomana katsellaan päältä miten ruokaa ja juomaa menee...

Minulla on ahmimishäiriö ja se paheni aina kun yritin laihduttaa. Mässäilin ja aina piti aloittaa uusi elämä aina huomenna tai seuraavana maanantaina, siihen asti piti tietenkin syödä kaikkea niin paljon kuin mahdollista josta seurasi huono olo. Tällaisen ahmimiskauden jälkeen päätin lopettaa laihduttamisen vähäksi aikaa ja sitten laihduinkin, aluksi en huomannut edes laihtumista. Minulla oli fyysisesti niin huono olo että en jaksanut ahmimista ja sen vuoksi keskityin säännölliseen syömiseen. Alussa en oitänyt ahmimisen laukaisevia ruokia (trigger foods) kotona mutta nyt voin toimia vapaammin. Jouluna tuli ahmittua konvehteja ja herkkuja parina päivänä mutta sitten aloitin säännöllisen syömisen ja paino putosi kolme kiloa (siis lihoin hieman joulun alla). Yritän kiinnittää huomion annoskokoihin ja syödä hedelmiä ja vihanneksia. Syön välipalakeksejä ja proteiinipatukoita päivittäin koska miellän ne terveellisemmiksi ja syön ne makeanhimoon. Pyrin syömään herkut kodin ulkopuolella tai ostan pikku karkkipussin (mahd.pieni 80 grammaa esim) tai sipsipussin (n. 30 grammaa)jos mieli tekee. Saatan syödä pari palaa suklaata tai 2-3 konvehtia kahvin kanssa (lisäksi voisi syödä hedelmän mutta yleensä ei mukana). Juo aterioiden lisäksi vettä ja vihreää teetä, auttavat pitämään nälkää ja parantavat aineenvaihduntaa. Voin käydä hampurilaisella jos haluan, lihavana en kehdannut mennä hampurilaispaikkoihon nyt käyn useinkin. Tilaan salaatin tai tavallisen hampurilaisaterian sokerittoman juoman kanssa. Tortilla-ateriasta (Hese) saa terveellisemmän vaihtamalla ranskalaiset porkkanoihin tai salaattiin (tosin on yllättävänkin rasvainen ateria mutta voi sellaisenkin syödä välillä.

Vierailija kirjoitti:

Terapia auttaa parhaiten. Kärsin teini-iässä bulimiasta, mikä kehittyi hiljalleen BED iksi. Minulla on pari kikkaa jota käytän aina itse kun meinaan sortua ahmimaan. Ei ne tietenkään aina auta, mutta itse olen kokenut ne hyödyllisiksi. Pääpiirteet niissä on ymmärtää miten häiriintynyttä käytöstä ahmiminen on.

1. Aina jos rupeaa tekemään mieli koitan miettiä miksi haluan syödä. Onko minulla nälkä

2. Vertaan ahmimismielitekoja alkoholiin. Onko normaalia että minulle tulee kaamea himo ahmia ruokaa enkä pysty lopettamaan jos ahmin. Jos himoitsisin alkoholia samalla tavoin olisin varmaan vieroituksessa

3. Pyrin olemaan ihmisten ilmoilla tai jonkun ystävän kanssa (en ikinä ahmi ihmisten edessä vain yksinollessani)

4. Suunnittelen ruokailut ennakkoon. Järjestelmällisyys auttaa itselläni ehkäisemään ahmimista

5.Yritän olla vähän kotona ns. Tekemättä yhtään mitään. Ahmimista ilmenee itselläni yleensä kun olen yksin kotona, tylsistynyt ja katson telkkaria yms. Olen aloittanut useamman uuden harrastuksen ja se on vähentänyt ahmimistani paljon.

Kiitos hyvistä vinkeistä.

Moni ei sitä tajua, että syömishäiriöillä ei ole sinänsä mitään tekemistä ruoan kanssa. Syöminen tai syömättömyys on vain tapa lääkitä sitä pahaa oloa. Itse ainakin turrutan olotilaani ahmimalla. Kun on fyysisesti ihan tajuttoman huono olo niin eipä siinä kauheasti ajatuksetkaan juokse.

Yksi iso ongelma minulla on yksinäisyys. Olen työttömänä ja päivät ovat todella tyhjää täynnä. Harrastuksiin ei juuri ole varaa. Lisäksi riesana on todella paha sos.tilanteiden pelko. Ihan kotoa lähteminen lenkillekin ahdistaa.

Tässä on nyt useampi vuosi mennyt näin. Tarkoitus on hakeutua kuntoutupsykoterapiaan. Aiemmin en ole sinne päässyt koska olen ollut sen verran huonossa kunnossa (minulla myös vaikea masennus ja motivaatio terapiaan ollut täysin nollassa).

Parempaa jatkoa sinulle!

Ei kannata keskittyä liikaa terveelliseen syömiseen. Jos haluat pizzaa syö mielellään salaattia kaverina ja syö pakastepizzasta puolikas ( auttaa jos voit syöttää puolikaan jollekin toiselle). Jälkiruoaksi syön rahkan tai jogurtin ja hedelmän. Lihavat tekevät ruoasta jonkinlaisen mörön mikä vain pahentaa tilannetta. Katsokaapa pizzerioiden ja hampurilaispaikkojen asiakkaita, suurin osa on normaalipainoisia tai hoikkia. Eivät normaalipainoiset ihmiset elä pelkästään rehuilla.

Vaikka tuo on paljon herkkuja, se ei ole valtavasti kaloreissa viikolle, jos et juurikaan ole syönyt muuta.

Tuo on ahmimista, muttei niin kauheaa kuon ehkä sinusta tuntuu. Pyri syömään ensin perusruokaa joka aterialla mutta älä kiellä herkuttelua. Ahmiminen voi olla reagointia liiaölisiin rajoituksiin elämässä (myös lapsuudessa). Ole hellä itsellesi, hemmottele vaahtokylvyillä, kävelyillä, hyvällä kirjalla, ole ystävien kanssa jne jotta saat hengenravintoa ja aitoa hyvää oloa.

Syöminen tai syömättömyys on vain tapa lääkitä sitä pahaa oloa. Itse ainakin turrutan olotilaani ahmimalla. Kun on fyysisesti ihan tajuttoman huono olo niin eipä siinä kauheasti ajatuksetkaan juokse.

Yksi iso ongelma minulla on yksinäisyys. Olen työttömänä ja päivät ovat todella tyhjää täynnä. Harrastuksiin ei juuri ole varaa. Lisäksi riesana on todella paha sos.tilanteiden pelko. Ihan kotoa lähteminen lenkillekin ahdistaa.

Mulla näin ei ole koskaan ollut, minkä takia varmaan terapia olikin aika hyödytöntä kun sitä kokeilin. Elämäntilanteeni on ajoittaista kohtalaista työstressiä lukuun ottamatta kaikin puolin tyydyttävä, enkä ahmi yleensä minkäänlaiseen pahaan oloon. Se oikeastaan pelottavinta onkin, että saatan olla kaikin puolin tyytyväinen, nauttia pelkästä olemisesta ja arjesta, ja yhtäkkiä on kuin riivaus ottaisi valtaan ja sitten mennään.

Itselläni ahmimishäiriön on ilmeisesti laukaissut 5 vuoden jojolaihduttelu, yhä kovenevin keinoin. Aina uuden kuurin jälkeen syömishimot oli hieman entistä kovempia ja hallitsemattomampia. Kunnes sitten yli puolen vuoden Cambridge-kuurin jälkeen (jolla laihduin 27 kg) ilmeni tämä mukava BED, jossa lopullisesti menetin kaiken kontrollin ahmimiskausiin. Sitä ennen oli edes jonkinlainen sisäinen tietoisuus, että hmm, nyt on nälkä ja tekee mieli syöpöttää sitä ja tätä, ja vaikka usein lankesinkin, niin oli sitä edeltävä sisäinen taistelu ja seurausten ja nautinnon suhteen pohdiskelu. Tässä pohdintavaiheessa on mahdollista muuttaa asioita. Mutta nykyisin tosiaan en tiedosta enää mitään tuollaista ennen ahmintaa, vaan kun se alkaa, katson itseäni kuin kroppani ulkopuolelta, miten mätän sitä ruokaa.

- 9

Tuttu juttu. Minullakin BED laukesi laihduttamisen seurauksena. Paino on sahannut ylös al as kahden vuoden ajan. Viimeksi laihduin 8 kiloa kahdessa kuukaudessa ja sitten lihoin seuraavan vuoden aikana 20 kg. Voi siis kysyä itseltään, että kannattiko kitukuuri...

Tunnesyöminen ja tylsyyksissään ahminta on sellainen mitä yritän omasta käyttäytymisestä kitkeä pois. Jonkun verran tämä on tästä laantunutkin - olen pysynyt puoli vuotta suurin piirtein samassa painossa (parin kilon heitto suuntaan tai toiseen normaalia). Yksinäisyys, kausittainen masennus ja taipumus riippuvuuksiin ovat isoimpia kompastuskiviä tätä työstäessä. Pitkään saattaa mennä hyvin, sitten tulee repsahdus ja taas on monen päivän putki päällä. Toivon ja uskon kyllä pääseväni takaisin normaalipainoon joskus.

Ahmiminen on tyhmää.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu. Minullakin BED laukesi laihduttamisen seurauksena. Paino on sahannut ylös al as kahden vuoden ajan. Viimeksi laihduin 8 kiloa kahdessa kuukaudessa ja sitten lihoin seuraavan vuoden aikana 20 kg. Voi siis kysyä itseltään, että kannattiko kitukuuri...

Tunnesyöminen ja tylsyyksissään ahminta on sellainen mitä yritän omasta käyttäytymisestä kitkeä pois. Jonkun verran tämä on tästä laantunutkin - olen pysynyt puoli vuotta suurin piirtein samassa painossa (parin kilon heitto suuntaan tai toiseen normaalia). Yksinäisyys, kausittainen masennus ja taipumus riippuvuuksiin ovat isoimpia kompastuskiviä tätä työstäessä. Pitkään saattaa mennä hyvin, sitten tulee repsahdus ja taas on monen päivän putki päällä. Toivon ja uskon kyllä pääseväni takaisin normaalipainoon joskus.

Niin ja piti vielä lisätä, että minulla tuo "kohtuudella herkuttelu" ei toimi ollenkaan – vielä. Terveemmillä ihmisillä varmaan toimii hyvin, mutta minussa ne herkut laukaisevat vielä ahmimisrefleksin. Oma ratkaisuni on syödä paljon hyvää, mutta terveellistä ruokaa. Mätän kilokaupalla kasviksia eri lisukkeilla ja mausteilla, rakastan dippailla kaalinlehtiä lempisalaatinkastikkeeseeni. Syyllisyys syömisestä ei ole poissa kokonaan vaikka puputtaisin pelkkää kaalia, mutta ajan kanssa vähenee.