En ole haluamallani alalla

Olen 17-vuotias nainen ja n. Puoli vuotta sitten aloittanut opintoni ravintola-alalla. En todennäköisesti pääse tarjoilijaksi koska katteiden muistaminen ja muu siihen liittyvä ei suju, en myöskään koe asiakaspalvelua miellyttävänä tehtävänä koska vierastan ja pelkään mokaavani. Kokiksi en tahdo koska en pidä kiireestä ja joudun käyttämään mittoja jatkuvasti ruoanvalmustuksessa. Minulla on oppivaikeuksia, ja koen että vain luovuutta tarvitsevat työt sopisivat minulle. Halusin muusikoksi konservatorioon, joko laulajaksi tai rytmisoittimiin (basso, rummut), mutta osaan vain tabulatuurit, en nuotteja, ja sinne on pääsykoe. Myös kuvataiteeseen ja historiaan/ihmistieteisiin/luonnontieteisiin liittyvä työ olisi hyvä minulle mutta en oikein tiedä miten pääsisin noihin. Lukion käyminen olisi rankkaa koska oppivaikeus on matematiikassa.
Mutta joo, itse olen sitä mieltä että unelmatyö on tärkeämpi kuin työ josta ei tykkää ja joka on vain etovaa vaikka siitä saakin hyvää palkkaa. Inhoan niitä opettajia siellä kun ovat mulkkuja eikä mikään heille riitä vaan lisää työtä ja kuurausta taukoamatta. Inhoan niitä viemäreiden hajuakin. Joka päivä vain vituttaa mennä sinne, mikä avuksi, porukat ei tykkäis vaihtamisesta mutta tietävät että minun elämäni ja teen minkä parhaaksi näen? Tuntuu vaan että oon väärällä alalla ja konservatorio on samassa rakennuksessa vieläpä niin kyllä pistää harmittaan että oon alakerrassa kuuraamassa paskasia viemäreitä enkä yläkerrassa soittelemassa.