Mitä sellaista sinun vanhempasi opettivat sinulle lapsena, josta sinun piti myöhemmällä iällä opetella eroon?
Saitko kotona jotain todella huonoja esimerkkejä, minkälaisia?
Kommentit (20)
Aina pitää olla kiltti ja kohtelias kaikille ja koko ajan pitää pyydellä anteeksi.
Opetettiin että kun on ollaan kylässä niin kahvipöydästä pitää ottaa mahdollisimman vähän, mielellään ei mitään muuta kuin juotavaa. Lapset mehua tai vettä ja aikuiset kahvia tai teetä. Muu oli kuulemma rohmuamista ja epäkohteliasta mässäilyä. Kahvipöytä- ja ruokailutilanteet ovat minulle edelleen hirveän vaikeita kylässä ollessa, niin syvälle on iskostunut se että kohtuullinenkin syöminen vieraana on häpeällistä, vaikka tiedänkin että oikeasti se ei ole niin. N25
Lautanen pitää syödä tyhjäksi ja mielellään kattilatkin.
Että on epäkohteliasta mennä ottamaan ruokaa/kahvia heti kun kutsutaan. Nykyään olen se, joka heti kutsun kuultuaan reippaasti kiittää ja käy kiinni. Uskomattoman rasittavaa seurattavaa sellainen kursailu, jota vanhempani haluavat harrastaa.
Opettivat liian kiltiksi, nöyräksi, tottelevaiseksi että siitä on ollut työ opetella pois.
Se että aina piti olla erityinen oikeutus siihen, jos halusi itselleen jotain kivaa. Esim. synttärit, hyvä kouluarvosana, erityinen ahkeruus tms. Että itselle ei saa ostaa mitään mukavaa, vaikka olisi säästänyt rahaa, jos ei ole oikeaa syytä. Kaikki kiva piti ansaita, se ei muuten vaan kuulunut normaalina asiana elämään.
Tunnesyöminen. Tai no sen kanssa kamppailen edelleen. Meillä juhlistettiin aina pieniäkin saavutuksia herkuilla esim kokeesta 10 niin äiti toi palkinnoksi jumbopussin karkkia. Jos oli huono päivä niin sai ottaa jäätelöä lohdutukseksi tai tilattiin pizzaa. Olen nyt aikuisena yrittänyt palkita ja lohduttaa itseäni kaikella muulla paitsi ruoalla...
Korostettiin liikaa hiljaa olemista, suunnilleen kyllä tai ei sai sanoa, jos aikuinen kysyi. Ystävyyssuhteita ei arvostettu, kaverit olivat vanhempien mielestä turhaa ajan tuhlausta.
Minun piti opetella ymmärtämään, että kanssaihmiset ovat yleensä ihan jees. Etenkin äidilläni oli tapana ajatella kaikista aina pahinta ja halveksua ja inhota ihmisiä naurettavan pienten juttujen takia (siis tyyliin inhosi jotain ihmistä, koska se oli joskus kouluaikoina vuonna 1972 sanonut jotakin jollekin).
Äidin henkinen väkivalta: marttyrismiä, syyllistämistä, mykkäkoulua (joka loppui vain lapsen päiväkausien anteeksipyyntöaneluun..kesti joskus viikkojakin ja syy: eriävä mielipide) sekä jatkuvaa vähättelyä: jos oli ylpeä vaikka justiinsa siivoamastaan huoneesta niin ei se ollut koskaan mitään, hänhän joutunu siivoamaan 4 huonetta joten eihän se lapsen oma-aloitteinen aktiivisuus ole mitään..
Jo hyvin varhain vannoin etten ikinä tee samaa omille lapsilleni. Sanani olen pitänyt 100%
Että ei jätetä sellaista kumppania, joka kohtelee sinua huonosti ja että paska kohtelu on normaalia. Ja se, että minun pitää olla aina nöyrä, hiljaa ja väistää. Ja että ei vietetä mitään juhlia (synttärit, joulu, pääsiäinen tms.). Aika hyvin olen oppinu nuo pois tässä neljänkympin korvilla.
Juopottelu. Tosin en ole vielä oppinut siitä eroon. *Ottaa hörpyn limelonkerosta.*
Se perus "miksi maksaa jollekin, jos voi tehdä itse" -mantran hokeminen. Vanhempani olivat molemmat hyväpalkkaisissa ammateissa, mutta silti rahaa ei voinut ikinä käyttää mihinkään palveluihin, vaan oli pakko tehdä kaikki itse, ettei vaan rahaa kulu mihinkään turhaan, ja naapurit tai sukulaiset pidä laiskoina.
Nyt kun olen itse työelämässä, niin käytän mielelläni rahaa kotisiivouksen ostoon, kampaamoihin, ulkona syömiseen, pitopalveluun juhlia järjestäessä jne. En ymmärrä, että miksi pitäisi raataa itse, jos pitkän työpäivän päätteeksi voi helpottaa elämäänsä ostamalla palveluita muilta.
Vierailija kirjoitti:
Että on epäkohteliasta mennä ottamaan ruokaa/kahvia heti kun kutsutaan. Nykyään olen se, joka heti kutsun kuultuaan reippaasti kiittää ja käy kiinni. Uskomattoman rasittavaa seurattavaa sellainen kursailu, jota vanhempani haluavat harrastaa.
Kursailu pistää vihaksi emäntää/isäntää. Lopettakaa rakkaat ystävät tuo menneen maailman tapa!
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää olla kiltti ja kohtelias kaikille ja koko ajan pitää pyydellä anteeksi.
Juu sama hymyillä ja esittää kilttiä tyttöä.ja aina pitää kiittää soittamalla lahjoist/kortista...huokaus
Vierailija kirjoitti:
Juopottelu. Tosin en ole vielä oppinut siitä eroon. *Ottaa hörpyn limelonkerosta.*
Jep, otin pikkuhuppelin yksinäni vodkaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää olla kiltti ja kohtelias kaikille ja koko ajan pitää pyydellä anteeksi.
Juu sama hymyillä ja esittää kilttiä tyttöä.ja aina pitää kiittää soittamalla lahjoist/kortista...huokaus
No lahjasta soittaminen ja kiittäminen ovat ihan peruskäytöstapoja.... ei mitään tekemistä ylikilttiyden kanssa.
Meillä isä oli älyttömän pihi, ja se esiintyi lähinnä sillä, että ruuan kanssa oli kaikkia sääntöjä. Isä aina täytti kaikkien lautaset, lisää ei saanut vaikka nälkä olikin. Koko lapsuuden totuin siihen että aina oli pikkuisen nälkä.
Oli jotenkin ihan hirveä mullistus kun muutin omilleni, että sain syödä mahan täyteen. Kesti vuosia ennen kuin opin syömään ns. normaalin kokoisia annoksia ilman syyllisyyttä, ja nyt puolisen vuotta sitten ensimmäisen kerran elämässäni saavutin normaalin painon kun tähän mennessä olen aina ollut lievästi alipainoinen.
Se joka huutaa koviten saa mitä haluaa. Eipäs saakkaan enää aikuisena.