Pitäisikö irtisanoutua?
Olen inhonnut töitäni jo pitkään. Kyseessä tavallinen toimistotyö, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta en tunne enää että minulla olisi mitään kehittymismahdollisuuksia firmassa eikä varsinkaan mahdollisuuksia suuntautua alalle joka enemmän kiinnostaisi. Töitä on kyllä ihan sopivasti, ehkä jopa liian vähän. Palkka on OK. Työpaikassa olen ollut nyt reilut kuusi vuotta. Tekisi mieli irtisanoutua, jotta saisin aikaiseksi hankkiutua muihin hommiin, mutta järki pistää vastaan vakituisesta "ihan hyvästä paikasta" lähtemiselle. Olen kuitenkin jo saanut työpaikkaan turhautumisesta fyysisiä oireita (huonoa oloa, päänsärkyä) henkisten (armoton vitutus ja mielialan lasku) lisäksi.
Suunnittelin, että voisin alkuun opiskella itseohjautuvasti ja hakea samalla paikkoja tältä alalta, jonne tahtoisin suuntautua. Kysymysmerkkejä toki löytyy: pystynkö opiskelemaan itseni rekrykelpoiseksi? Löytyykö töitä ikinä? Mitä sitten, kun säännöllisiä tuloja ei enää olekaan? Entä karenssi?
Onko kokemuksia vastaavasta? Hyviä ajatuksia, kommentteja, ihan mitä vain?
Kommentit (17)
Voisitko opiskella työn ohessa? Ja irtisanoutuisit vasta sitten, kun olet saanut työpaikan jostain uuden alasi paikasta?
Mä voin ottaa sun tylsän työn!!? T.työttömänä 3v.
Vierailija kirjoitti:
Miten realistista sinun on saada uutta työpaikkaa? Minkä ikäinen olet? Pystytkö muuttamaan työn perässä?
Itse en uskaltaisi irtisanoutua vaan hakisin uutta työtä siinä sivussa. Opiskella voi työn ohellakin, jos muu elämä antaa myöten.
Olen 30. Tuo ala, jonne aion suuntautua, on aika turvallinen työllistymisen kannalta ainakin tällä hetkellä, liittyy siis IT:hen.
Opiskelu työn ohessa on ihan validi pointti, mutta tuntuu että työvitutus vie kaikki mehut enkä jaksa työpäivän jälkeen enää käyttää aivokapasiteettiani. Jotain kursseja olen kyllä jo aloittanut.
Vierailija kirjoitti:
Mä voin ottaa sun tylsän työn!!? T.työttömänä 3v.
Ota ihmeessä. Sinne se varmaan tulee Monsteriin tms., pörssiyritys kuitenkin kyseessä.
Älä irtisanoudu, ennen kuin sulla on varmat suunnitelmat mitä seuraavaksi. Sillä tavalla varmat siis, että voit, ja myös alat, toteuttamaan niitä heti irtisanouduttuasi.
T: työtön
Vierailija kirjoitti:
Älä irtisanoudu, ennen kuin sulla on varmat suunnitelmat mitä seuraavaksi. Sillä tavalla varmat siis, että voit, ja myös alat, toteuttamaan niitä heti irtisanouduttuasi.
T: työtön
Suunnitelmani olisi siis käydä nettikursseja ja opetella muutama ohjelmisto, joiden perusteella voisin tehdä työnhakua varten kunnolliset työnäytteet ja portfolion. Tähän menisi varmaan lähtökohtaisesti noin 2kk, jos kokopäiväisenä tekisin, jos taas työn ohella niin varmasti ainakin puoli vuotta.
Työpaikan saa se, joka on jo töissä. Eli ponnistele työn ohessa eteenpäin. Itse olen suorittanut lukion iltaopiskeluna työn ohessa ja yliopistotutkinnon lähes samoin. Silloin olin osan aikaa kyllä poissa työstä. Se oli n 10 v putki. Mutta hyvän viran sain, joten kannatti.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan saa se, joka on jo töissä. Eli ponnistele työn ohessa eteenpäin. Itse olen suorittanut lukion iltaopiskeluna työn ohessa ja yliopistotutkinnon lähes samoin. Silloin olin osan aikaa kyllä poissa työstä. Se oli n 10 v putki. Mutta hyvän viran sain, joten kannatti.
Perustelisitko?
EI kannata irtisanoutua; keskity siihen uuden työpaikan löytymiseen äläkä nykyisen vitutukseen. Työttömän palkkaamista vältellään edelleen + kun ilmenee että olet irtisanoutunut tylsistymisen takia/ oma-aloitteisesti; herätät heti epäilyjä rekrytoijassa.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan saa se, joka on jo töissä. Eli ponnistele työn ohessa eteenpäin. Itse olen suorittanut lukion iltaopiskeluna työn ohessa ja yliopistotutkinnon lähes samoin. Silloin olin osan aikaa kyllä poissa työstä. Se oli n 10 v putki. Mutta hyvän viran sain, joten kannatti.
Vaan voi sen saada muutenkin. Itse vaihdoin alaa terveydenhoitoalalata it-alalle. Ihan irtisanouduin ja lähdin yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä. Opiskelin 4 vuodessa maisteriksi, ja töitä löytyi heti, eikä ole tarvinnut työtöntä päivää nähdä silti, vaikka tosiaan, otin ikävuodet 28-32 opintojen kannalta.
Työnantaja ottaa työssäolevan mieluummin kuin työttömän. Saa nyk. työpaikasta tietoa työnhakijasta, ja oletusarvo on että työssäolevalla on työmotivaatio kohdallaan. Valitettavasti tälläistä olen huomannut. En väitä, että on oikea totuus asiasta.
Jos sä olet ollut kerran 6v saman työnantajan palveluksessa, ja haluat opiskella uuden tutkinnon, jää opintovapaalle. 2v aikaa opiskella ja etsiä uusi duuni, jos ei onnistu, vanha duuni odottaa (ehkä, tätähän ei mikään laki suojaa samalla tavalla kuin vanhempainvapaata). Tai jos opiskelu ei ole kokopäiväistä, oot osa-aikaisesti opintovapaalla eli teet osa-aikaisesti töitä samalla. Saat vähän rahaa ja pääset elämässä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Jos sä olet ollut kerran 6v saman työnantajan palveluksessa, ja haluat opiskella uuden tutkinnon, jää opintovapaalle. 2v aikaa opiskella ja etsiä uusi duuni, jos ei onnistu, vanha duuni odottaa (ehkä, tätähän ei mikään laki suojaa samalla tavalla kuin vanhempainvapaata). Tai jos opiskelu ei ole kokopäiväistä, oot osa-aikaisesti opintovapaalla eli teet osa-aikaisesti töitä samalla. Saat vähän rahaa ja pääset elämässä eteenpäin.
Opintovapaata ilmeisesti ei saa kuin "julkisen valvonnan alla" oleviin koulutuksiin, joita nuo tarkoittamani nettikurssit eivät käsittääkseni ole (esim. Coursera). Muutenhan tämä olisi tosi hyvä ratkaisu. En myöskään siis edes tarvitsisi mitään virallista tutkintoa noihin haluamiini hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sä olet ollut kerran 6v saman työnantajan palveluksessa, ja haluat opiskella uuden tutkinnon, jää opintovapaalle. 2v aikaa opiskella ja etsiä uusi duuni, jos ei onnistu, vanha duuni odottaa (ehkä, tätähän ei mikään laki suojaa samalla tavalla kuin vanhempainvapaata). Tai jos opiskelu ei ole kokopäiväistä, oot osa-aikaisesti opintovapaalla eli teet osa-aikaisesti töitä samalla. Saat vähän rahaa ja pääset elämässä eteenpäin.
Opintovapaata ilmeisesti ei saa kuin "julkisen valvonnan alla" oleviin koulutuksiin, joita nuo tarkoittamani nettikurssit eivät käsittääkseni ole (esim. Coursera). Muutenhan tämä olisi tosi hyvä ratkaisu. En myöskään siis edes tarvitsisi mitään virallista tutkintoa noihin haluamiini hommiin.
Riippuu työantajasta, mitä saat hänen kanssaan neuvoteltua, ota luotto mukaan niin saat enemmän liekaa. Ay-liiton mielestä työnantajan pitää hyväksyä opintovapaaseen oikeuttavaksi opiskeluksi 2h viikossa ranskaa iltalukiossa.. siis sitä ei ollut edes tarkoitus kirjoittaa yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan saa se, joka on jo töissä. Eli ponnistele työn ohessa eteenpäin. Itse olen suorittanut lukion iltaopiskeluna työn ohessa ja yliopistotutkinnon lähes samoin. Silloin olin osan aikaa kyllä poissa työstä. Se oli n 10 v putki. Mutta hyvän viran sain, joten kannatti.
Perustelisitko?
En ole keneltä kysyit, mutta minä voin. Täälläkin on moni rekryihminen kertonut, etteivät palkkaa työttömiä. Itselläni myös omakohtaista kokemusta. Työttömänä sai hakea hullun lailla töitä laihoin tuloksin ja sitten lopulta palkkatukityö. Onneksi muut työnantajat eivät tienneet, että se on palkkatukityö. Kun lopulta sain töitä, alkoi kohta muutkin työnantajat kiinnostumaan minusta. Nykyisen työnikin sain hakematta, pyydettiin. Oleellista oli se, että en ollut työtön.
Aika moni on kehottanut olemaan irtisanoutumatta! Minusta ei kannata tuhlata aikaa ja energiaa työpaikkaan, joka on vastenmielinen. Karenssi ei kauaa kestä. Laskeskele kuitenkin varalta, mihin ansiosidonnainen/työttömyyspäiväraha riittää.
Miten realistista sinun on saada uutta työpaikkaa? Minkä ikäinen olet? Pystytkö muuttamaan työn perässä?
Itse en uskaltaisi irtisanoutua vaan hakisin uutta työtä siinä sivussa. Opiskella voi työn ohellakin, jos muu elämä antaa myöten.