Milloin on paras aika päivästä(ihan kellon ajan mukainen) mennä katsomaan äskettäin syntynyttä ja jo kotiunutta vauvaa?

Kysy tuoreilta vanhemmilta mutta älä heti aamusta. Tekstaa tai soita ja kysy vaikka 11 aikoihin, tai yhden aikaan päivällä.

Selviää kysymällä vastasyntyneen vanhemmilta :)

aikainen iltapäivä vois olla hyvä mutta varmista asia kyläpaikasta. Muista pestä sitten kädet, ennen kuin otat vauvaa syliin.

Kannattaa kysyä vanhemmilta. Samoin kannattaa ottaa huomioon, etteivät kaikki halua vieraita ensimmäisinä päivinä.

En usko että sillä on niin väliä, kunhan vain sovitte ajan etukäteen. Meillä ainakin hengailtiin aika paljon alasti (tai ylä- tai alaosattomissa) niihin aikoihin, niin ihan senkin vuoksi oli hyvä tietää tulijoista. Ja kerkesi siivota vähän rintapumppuja sun muita nännirasvoja näkyviltä paikoilta pois. Älä soita ovikelloa mennessäsi, koputa mielummin, vauva voi olla nukkumassa. Älä vie vauvalle vaatetta vaan mielummin vanhemmille ruokaa, vaikka pitsat! Etenkin jos ensimmäinen lapsi kyseessä niin älä missään nimessä vie huonekasvia, ainakaan sellaista kovin vaikeahoitoista. :D

Kysy siltä tuoreelta äidiltä haluaako edes vastaanottaa vieraita. Ei välttämättä halua eikä jaksa.

Vastasyntyneellä harvoin on vielä mitään selkeää rytmiä, joten sikäli ajalla ei liene niin väliä. Jos perheessä on kaksi aikuista, niin mieluummin vierailut ajankohtaan jolloin kumpikin vanhempi on kotona. Varaudu kuitenkin siihen, että jos kysymättä ja ilmoittamatta paukkaat oven taakse, sitä ovea ei kukaan tule avaamaan. Vierailu saattaa mennä vauvan parkuessa, imettäessä/ruokkiessa, vaippoja vaihdellen jne.

Kaikki tähän astiset neuvonne ovat miltei asiallisia, joten kiitos jo näistäkin.  Tiedän kylläkin kokemuksesta jo itsekin kaksi lasta aikoinaan synnyttäneenä, mitä vauva-ajan touhu on.

Itselleni on jotenkin jäänyt mieleen etenkin mieheni työkaveriporukan tunkiessa kylään kyselemättä mun mielipidettäni vierailunsa ajankohdastaan yhtään mitään heti seuraavana päivänä kotiuduttuani esikoisvauvamme kanssa sairaalasta.  Jotenkin silloin tuli vaan mieleen, että miten vähän miehet ymmärtävätkään, kuinka rasittava koettelemus naiselle on juuri koettu synnytys, ja sen jälkeinen toipumisprosessi, vaikka kaikki kohdallani menikin ihan normisti, mutta alapää oli tikeillä ja tosi kipeä, joten istuminen oli melkoista taiteilua kahvipöydässä mieheni työkaverien kanssa, jossa he rupattelivatkin melkoisen pitkän aikaa, kun ottaa huomioon, että itse olin melkoisen sumussa väsymyksestä ja pätkittäisestä yöunesta johtuen, koska kaikki äidithän sen tietää, mitä se vauvan kanssa imetyksineen yöllä jne. on, puhumattakaan hyrräävistä hormooneista, vaikka vauvan isä ja mieheni osallistuikin kiitettävästi silloinkin vauvan hoitamiseen vaipan vaihtoineen, ja mikä tärkeintä mieheni valmisti sapuskat ja kävi kaupassa sekä siivoili yms.  

Onneksi nykyisin on sairaalassa perhehuoneita, jonne läheisimmät vieraat voivat mennä sairaalan vierailuaikaan iltaisin katsomaan tuoretta vauvaa, mutta silloin kun itse olin synnytyssairaalassa, olin itse kahdeksan muun synnyttäneen naisen kanssa samassa salin kokoisessa isossa huoneessa, ja  ohut vedettävä verho erotti vain sänkyjen välit, joten eipä siinä mitään intiimisuojaa ollut, kun omat läheiset sukulaiset tulivat vauvaa katsomaan jo sairaalaan samaan vierailuaikaan kuin muidenkin kolleegojen läheiset.  Vauvan isä sentään sai olla kauemmin vierailuajan aikaan sairaalahuoneessa käymässä, mutta ärsytti jutella sen kummoisempia, koska kaikki kuulivat samalla sitten kaiken, ja jotkut sitten osallistuivatkin kommentoimalla meidän keskinäisiin jutusteluihimme. 

Sitten kaiken huippu olivat hoitajien käymiset kunkin äidin luona päivän mittaan, ja joidenkin luona yölläkin, ja siihen aikaan yöksi piti vauvat kärrätä isoon yhteiseen vauvahuoneeseen, ja ne äidit, jotka halusivat imettää yöaikaankin, niin hoitaja kävi herättämässä äidin, ja sitten hiippailtiin jonnekin sairaanhoitajien kahvihuoneeseen imettämään istuallaan kukin omaansa vauvaansa, ja omassa sängyssä ei saanut yöaikaan imettää, jotta muut äidit saivat nukkua rauhassa.   Että kyllä on onneksi tuossakin asiassa edistytty synnyttäneiden osastoilla sairaaloissa, että on tosiaan perhehuoneita, joten isäkin saa olla sairaalassa yötä, ja osallistua vauvansa hoitoon heti alusta lähtien, eikä vasta kotona.

Omalta synnytyssairaalassa olemisestani toisen lapsemme synnyttään 90-luvun alussa ko. osastolla on jäänyt mieleeni eräs 7 synnyttäneen äidin huoneesta eräs vastasynnyttänyt nainen, joka oli saanut esikoisensa, ja hän oli helkkarin puhelias, ja ajattelinkin, että oliko hänellä jokin synnytyspsykoosi heti kärkeen, kun pulputti heti herättyään kaiken ajattelemansa ääneen, sillä siltä hän kuulosti, ja oli todellakin rasittava, ja sitten uteli kaikkien meidän kolleegojen työpaikatkin, ja siitäkö hän repesi, kun sai tietää meistä 7: stä naisesta  kahden naisen omaavan viran valtion hallinnossa, ja itse pikkuisen yrityksen omistajana räksytti ja haukkui verottajan sekä kaiken lakipykälistä lähtien, mitkä mukamas olisivat vaikeuttamassa hänen mitättömän alansa yrityksen menestymistä; hah, itseäni ajatuksissani vain nauratti moinen, ja menin vessaan hihittelemään lisää muiden äitien kanssa moisen akan juttujaan.  Teki kyllä mieleni sanoa päin naamaa sille ilmiselkeästä prinsessasyndroomaa kantavalle yrittäjä-akalle, että jos noin paljon korpeaa yhteiskunnan verovaroin suomat esim. tämänkin synnytyssairaalan suomat palvelut puoli-ilmaiseksi hänellekin, niin olisi sitten painunut vaikkapa Monacoon perillisensä synnyttämään ja ihan omakustannehintaan, kun kerta niin rikas ja menestyvä mukomakin pienyrittäjä oli olevinaan; heh, varmaankin velkainen jo silloin, ja lienet jo kaatunut yritystoimintansa nurin konkurssin myötä aikapäiviä sitten.  Onneksi mulla on huono kasvomuisti, että en enää edes muista tarkkaan, minkä näköinen tuo akka olikaan. :);) Aika himmentää onneksi ikävien ihmisten naamat muististani!