Poikaystävä jätti-uhrasin kaiken hänen vuokseen!

No ainakin opit, ettet tee samaa virhettä uudestaan. Hanki oma elämä ja elä sitä.

Tykkäät siis olla ovimatto?

Pääset siitä yli vähitellen, kun alat rakentaa omaa elämääsi. Ehkä se, minkä jätit taaksesi ja joka tuntuu nyt uhraukselta, ei alitajuisesti ollutkaan se mitä todella halusit. Katso tilannetta uudesta näkökulmasta. Opit kyllä elämään yhdessä toisen ihmisen kanssa ja olemaan silti oma erillinen yksilö.

Oppia ikä kaikki :D

No, nyt on sama kuvio uudelleen. Jätät tämän kaiken. Aloitat uudelleen. Otat siitä opin. Olet uskaltanut olla rohkea ja kokeilla. Et ole voinut tietää ennakkoon miten menee.

Keräilee tavarasi ja aloitat oman elämän jatkamisen yhtä kokemusta rikkaampana. Kaikki suhteet opettavat jotain, kun niistä sen opin osaa ja uskaltaa ottaa.

Kuulostat ihan pärjäävältä tyypiltä. Et kuulosta itsesääliin vajoavalta. Tsemppiä matkaan. Itse arvostan sitä, että uskaltaa kokeilla. Itseään on hyvä opetella myös suojelemaan. Sitäkin arvostan...että osaa ja uskaltaa ottaa opiksi.

Älä vedä kilareita, näytä hänelle kylmästi ettei hän ollut ainoa asia elämässäsi ja yritä jatkaa elämää joko uudessa asuinympäristössäsi tai palaa sinne mistä tulit.

Mitä saatanan oppia, naista kuuluu rakastaa eikä kohdella kuin caccaa kengänpohjassa.

Mulla riittäisi rakkautta sulle.

Opettele elämään omaa elämää. Uhrautuminen ei kuulosta hyvältä. Hienoa, että olet uskaltanut. Moni masentuu sen takia, että ei uskalla hypätä uuteen. Pidä kuitenkin omastasi kiinni. Opettele tuntemaaan itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä saatanan oppia, naista kuuluu rakastaa eikä kohdella kuin caccaa kengänpohjassa.

Mulla riittäisi rakkautta sulle.

Mutta haluaako ap nyt rakkautta?

Oikeastaan on hieno lohdutusviesti.

Uhrata ei voi kuin muinaisille jumalille ja nekään eivät pääsääntöisesti anna mitään vastineeksi. Aina kun aletaan uhraamaan suhteen eteen asioita on siirrytty alueelle, joka ei vaan toimi.

Itse tein saman ensimmäisen poikaystävän kanssa. Hänen painostuksesta muutin heti lukion jälkeen hänen kanssaan vieraalle paikkakunnalle, jossa minulla ei ollut yhtään tuttuja. Olin tällä paikkakunnalla melkein puoli vuotta, kunnes tämä poikaystävä käski pakata kamat ja lähteä kotiin (vanhempieni luokse). Ilmeisesti ahdistui siitä, kun olin aina kotona hänen tullessaan koulusta ja/tai töistä. Voitte varmaan kuvitella sitä kyynelten määrää, kun ajoin kotiin jätesäkkien kanssa, joihin tämä ihana poikaystävä heitti kaikki mun vaatteet ja kengät... Onneksi mulla oli oma auto, jolla pääsin sitten heti lähtemään. Teki tosi "hyvää" 19-vuotiaan itsetunnolle :/ Nyt melkein 8 vuotta myöhemmin tää ensimmäinen suhde vaikuttaa edelleen mm. siihen, mitä ajattelen itsestäni joskus.

Ihan ensiksi aikuistu ja ymmärrä että parisuhteessa tehdään päätöksiä. Päätöksiä muuttaa toisen luo, toiseen kaupunkiin, erota jne... Ei ole olemassa uhrauksia vaan pelkkiä valintoja. Toiset muuttaa työn perässä vieraaseen kaupunkiin ja tulevat parissa kuukaudessa irtisanotuksi. Oliko tämäkin jonkin uhraamista? Pääsääntöisesti myös jos tekee valinnan, ei toisen tarvitse kantaa seurauksia. Eli jos muutit toisen luokse ja irtisanoit asuntosi niin ei se tarkoita että hänet on velvoitettu rakastamaan sua ikuisesti. Suhteet menee miten menee.

Siihen, että miten pärjäät, on vain yksi vastaus. Hyvin. Oot suomessa, saat tukia, on leipäjonoa. Miten pärjäät henkisesti? Siihenkin pakko sanoa hyvin kun et voi muuta. Pidät ittes kasassa ja etsit oman vuokrakämpän seudulta jossa on tarjolla ystäviä ja töitä. Kun kaikki läytännönasiat on kunnossa niin sitten voit itkeä turauttaa vaikka viikon putkeen. Mutten usko että sitä teet, sillä oot jo alkanut tykkäämään uudesta elämästä, vapaudesta ja rakastunut siihen tunteeseen että sä tosiaan pärjäät ja oot aikuinen. 👌

Hanki elämä, siis OMA elämä! Otat nyt opiksesi, että ei koskaan kannata jättää kaikkea yhden kortin varaan, tai siis yhden poikakaverin varaan, vaikka kuinka olisi "elämäsi mies".

Muista sekin, että älä koskaan äläkä missään tilanteessa uhraa KOKO elämääsi toisen vuoksi. Mitä sinä muuten itse siitä suhteesta sait, muuta kuin pahan mielen?