Miten jaksatte työarkea kun lapsia kolme tai enemmän?

Et ehkä kaipaa vastaustani mutta haluan sen silti antaa. Minulla on yksi lapsi. Eikä suurella todennäköisyydellä tule enempää koska näen jo nyt miten arki menee. Minulla ei ole suuremmin turvaverkkoja joten minulla on vain arkielämää. Järjellä ajateltava.

Vierailija kirjoitti:

Et ehkä kaipaa vastaustani mutta haluan sen silti antaa. Minulla on yksi lapsi. Eikä suurella todennäköisyydellä tule enempää koska näen jo nyt miten arki menee. Minulla ei ole suuremmin turvaverkkoja joten minulla on vain arkielämää. Järjellä ajateltava.

Sepä juurikin. Tuntuu etten nyt keksi mitään keinoa miten saisin voimia ja lisätunteja arkeeni. Nykyään työelämäkin vaatii aina vain enemmän ja enemmän. Turvaverkkoa ei meidänkään perheellä ole ollenkaan. AP

En jaksa.

Tuttavani perheessä on kolme lasta ja hyvin tuntuu aikaa riittävän vaikka mihin. Heillä onkin lapset joka viikko mummolassa ainakin yhden yön ja viikollakin välillä. Heillä on siis molemmat mummolat lähellä ja isovanhemmat (myös vaarit) osallistuvat lastenhoitoon ja harrastus- sekä kouluviemisiin. Kyllä siinä kelpaa lisääntyä, kun ei tarvi hoitaa itse kaikkea.

Mulla on neljä lasta ja kolmivuorotyö. Lapset on toki nyt jo isoja, koulussa kaikki. Suurimman hankaluuden ovat tuottaneet hoitoon viemiset ja hakemiset lasten ollessa pieniä, isovanhemmat auttoivat siinä todella paljon. Miehellä suht säännöllinen työaika joskin melko paljon matkatöitä. Mies hoiti lasten kuskaamiset silloin ja nykyään huolehtii aamuisin lasten kouluun lähettämisestä.

Meillä on kotitöitä jaettu kaikille perheenjäsenille: lapset huolehtivat tiskikoneen täytöstä ja tyhjentämisestä, roskien viemisestä, kompostiämpärin tyhjentämisestä, lehtien viemisestä keräykseen sekä omien huoneidensa siivouksesta imurointia ja pölyjen pyyhkimistä myöten.

Pyykkihuolto toimii niin että kaikki vievät omat likapyykkinsä pyykkitupaan, jossa mies tai minä pestään ne. Puhtaat pyykit jaetaan jokaiselle omaan koriinsa josta kaikki vievät omat pyykkinsä kaappeihinsa. Lakanat pesee se joka ehtii, lapset vetävät lakanat ja mä mankeloin.

Ruuanlaitto sujuu niin että mä mietin ruuat noin kolmelle päivälle kerrallaan, joko käyn kaupassa tai mies. Ruuan laittaa se joka on kotona, joko minä tai mies tai jompi kumpi vanhemmista lapsista. Usein minä, koska tykkään kokata. Laitan usein ison satsin ruokaa josta syödään pari päivää.

En tiedä minkä ikäisiä ap:n lapset ovat, mun lapset siis ovat 7,8, 12 ja 14v. Mä ehdin ja jaksan hyvin nähdä kavereita ja harrastaa liikuntaa. Teen myös vapaaehtoistyötä jonkin verran.

Ehkä salaisuus on siis siinä että kylmästi vaan jakaa ne hommat koko perheen kesken?

Hyvin jaksan. Meillä on kolme koululaista, iso koti, minulla firma ja mies tekee pitkää päivää, mutta ei tässä mitään hätää ole koskaan ollut. Asiat suttaantuvat aina jotenkin ja en jaksa stressata turhista. Lapset ovat pienestä pitäen olleet apuna kodin töissä ja koska kaikelle on paikkansa, niin koti pysyy aika pienillä teoilla aina siistinä. Iltaisin on hyvin aikaa kaikkeen ja viikonloppuisin vielä enemmän kun hieman katsoo mihin sitä aikaansa oikein käyttää. Järjestelykysymys tämä siis vain on. Olen itse halunnut tällaisen elämän ja tähän olen tyytyväinen.

Meillä yhtälö toimii loistavasti siksi, että minä olen opettaja, joten loma-aikojen hoito-ongelmia tai liian pitkiä hoitopäiviä ei ole meillä koskaan ollut.

Lapset meillä nyt jo koululaisia kaikki, vanhin jo lukiossa.

Tämä opettajan työ on ollut meille selkeä pelastus arjen sujumiseen. Mutta se on ollut myös valinta, joka on tuottanut vähemmän rahaa perheeseen. Olin ennen opettajan hommia paljon paremmin palkatussa työssä (olen myös insinööri), mutta sen työn työajat ja lomat olisivat olleet huonot meidän perheen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Turvaverkkoa ei meidänkään perheellä ole ollenkaan. AP

Ajattele, että lapset on sun tulevaisuuden turvaverkko ja sinä lasten. Lapset kasvaa kovaa vauhtia, kohta niistä on jo apua arjessa (en tiedä minkä ikäisiä lapsesi on). Älä vaadi liikoja itseltäsi, ei ole pakko suorittaa ja harrastaa miljoonaa asiaa. "Läsnäolo" oli ennenkin ihan vieras käsite. Yhdessä voi olla kotitöitä tehdenkin tai väsyneenä sohvalla katsellen telkkaria. Itse jaksan taas keväällä ja kesällä enemmän, on helpompaa monella tavalla ja valon takia olo on pirteämpi. Noin mä itse yritän ajatella, että jaksan.