Lue keskustelun säännöt.
Pitäiskö lukion aloittavan tosiaan tietää mille alalle ns suuntautuu ja miksikä haluaa aikuisena?
29.12.2016 |
Kun siis jo lukion 1-luokan kevätpuolella on tiedettävä kys asiat jotta voi valita sellaisia aineita/kursseja jotka sitä tietoa sitten palvelee ja edistää!?! että 16-17v pitäisi tietää mihin haluaa opiskelemaan lukion jälkeen, mihin ammattiin haluaa ja mitä työtä tehdä seuraavat n.50v...
Ei meidän 9-luokkalaisella ole vielä muuta hajua kuin että valitsee pitkän matematiikan yms lukiossa ja haluaa hyväpalkkaisen työn. Jotakin vaihtoehtoja pyörittelee mielessään (esim.lääkäri, kirurgi tms) että "voisi kiinnostaa", mutta ei todellakaan mitään varmaa, päinvastoin.
Kommentit (20)
No tuohan kertoo jo aika paljon: jos pyörittelee mielessään lääkäriopintoja niin tuskin tulee kovinkaan paljoa tarvitsemaan lukiossa filosofian tai uskonnon kursseja jne. Ei välttämättä tarvitse tietää mitä haluaa lukea, siitä on tosi hyvä aloittaa että tietää mikä ei kiinnosta tai mikä ei tue niitä alustavia haaveita mitenkään.
Sitä paitsi tänä päivänä valtaosa ihmisistä kouluttautuu useamman kerran elämässään ja vaihtaa alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Pitäiskö lukion aloittavan tosiaan tietää mille alalle ns suuntautuu ja miksikä haluaa aikuisena?"
Ei tarvitse ja siksi he menevätkin lukioon. Sitten jos olet aikuistuneempi ja tiedät mitä haluat niin voit mennä ammattikouluun jotta voit opiskella sen alan mitä haluat tehdä.
Periaatteessa kyllä pitäisi vähän tietää, käytännössä vain harva tietää. Jos haluat lääkäriksi, tuskin valitset mitään amista?
Ennen lukio oli selkeästi kolmen vuoden miettimispaikka, vaan ei enää.
Juu ei ole enää 3-vuoden miettimispaikka, opo juurikin sanoi asiasta vanhempainillassa eli, että jo lukion 1-luokan keväällä olisi aika pitkälti tiedettävä mihin ja mitä haluaa jatkossa ja sen mukaisesti sitten aine-ja kurssivalinnat.
ap
Vierailija kirjoitti:
No tuohan kertoo jo aika paljon: jos pyörittelee mielessään lääkäriopintoja niin tuskin tulee kovinkaan paljoa tarvitsemaan lukiossa filosofian tai uskonnon kursseja jne. Ei välttämättä tarvitse tietää mitä haluaa lukea, siitä on tosi hyvä aloittaa että tietää mikä ei kiinnosta tai mikä ei tue niitä alustavia haaveita mitenkään.
Sitä paitsi tänä päivänä valtaosa ihmisistä kouluttautuu useamman kerran elämässään ja vaihtaa alaa.
Totta.
Pojalla tulee varmastikin olemaan kurssit aika matematiikka/fysiikka/kemia/biologia jne painotteisia. Niin ja kielistä haluaisi jatkaa ainakin englantia ja saksaa, ruotsin pakollisuutta harmittelee ja vaikka sitä ei olekaan ns pakko kirjoittaa niin on sitä mieltä, että eiköhän siitäkin hyötyä olisi jatkoa ajatellen..
ap
Voi kuule monilla, mm meillä vuoden päästä, on jo peruskoulun lopussa tuo miettiminen. Kun sinun lapsesi on ylioppilas minun lapsellani on ammatti. Todennäköisesti sinun lapsesi on lähempänä kolmea kymmentä kun hänellä on ammatti, työpaikka, puoliso ja lapsia. Minun lapsellani voi olla kaikki nuo jo vuosia aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule monilla, mm meillä vuoden päästä, on jo peruskoulun lopussa tuo miettiminen. Kun sinun lapsesi on ylioppilas minun lapsellani on ammatti. Todennäköisesti sinun lapsesi on lähempänä kolmea kymmentä kun hänellä on ammatti, työpaikka, puoliso ja lapsia. Minun lapsellani voi olla kaikki nuo jo vuosia aikaisemmin.
Mutta sittenhän lapsi voi tulla tänne kertomaan olevansa akateeminen?
Sitä mitä se ketään hyödyttää en osaa sanoa mutta näinhän nämä akateemiset tuntuvat tekevän.
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule monilla, mm meillä vuoden päästä, on jo peruskoulun lopussa tuo miettiminen. Kun sinun lapsesi on ylioppilas minun lapsellani on ammatti. Todennäköisesti sinun lapsesi on lähempänä kolmea kymmentä kun hänellä on ammatti, työpaikka, puoliso ja lapsia. Minun lapsellani voi olla kaikki nuo jo vuosia aikaisemmin.
Ihmiset ovat kuulemma erilaisia ja haluavat elämältä erilaisia asioita. Oletan ettei lääkäriksi halajavan suunnitelmiin edes kuulu lapset alle kolmikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule monilla, mm meillä vuoden päästä, on jo peruskoulun lopussa tuo miettiminen. Kun sinun lapsesi on ylioppilas minun lapsellani on ammatti. Todennäköisesti sinun lapsesi on lähempänä kolmea kymmentä kun hänellä on ammatti, työpaikka, puoliso ja lapsia. Minun lapsellani voi olla kaikki nuo jo vuosia aikaisemmin.
Kuule, jos ap:n lapsi valmistuu lääkäriksi, hän menee hetkessä ohi taloudellisesti noista lapsesi tuloista. Ja mikä hemmetin kiire sen perheen perustamisessa on? Sinin lapsesi on todennäköisesti ehtinyt jo erota 30-vuotiaana, jos on alkanut tehdä lapsia jo 22-vuotiaana...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuohan kertoo jo aika paljon: jos pyörittelee mielessään lääkäriopintoja niin tuskin tulee kovinkaan paljoa tarvitsemaan lukiossa filosofian tai uskonnon kursseja jne. Ei välttämättä tarvitse tietää mitä haluaa lukea, siitä on tosi hyvä aloittaa että tietää mikä ei kiinnosta tai mikä ei tue niitä alustavia haaveita mitenkään.
Sitä paitsi tänä päivänä valtaosa ihmisistä kouluttautuu useamman kerran elämässään ja vaihtaa alaa.
Totta.
Pojalla tulee varmastikin olemaan kurssit aika matematiikka/fysiikka/kemia/biologia jne painotteisia. Niin ja kielistä haluaisi jatkaa ainakin englantia ja saksaa, ruotsin pakollisuutta harmittelee ja vaikka sitä ei olekaan ns pakko kirjoittaa niin on sitä mieltä, että eiköhän siitäkin hyötyä olisi jatkoa ajatellen..
ap
Eihän tässä ole mitään ongelmaa, lapsihan tietää jo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule monilla, mm meillä vuoden päästä, on jo peruskoulun lopussa tuo miettiminen. Kun sinun lapsesi on ylioppilas minun lapsellani on ammatti. Todennäköisesti sinun lapsesi on lähempänä kolmea kymmentä kun hänellä on ammatti, työpaikka, puoliso ja lapsia. Minun lapsellani voi olla kaikki nuo jo vuosia aikaisemmin.
Ei millään pahalla, mutta mitä sinä selität? oliko tässä jokin kisa menossa siitä kenenkä lapsi lisääntyy aikaisemmin ja heikommalla koulutustasolla, vai?
Toistan itseäni, mutta ei millään pahalla tämäkään: minusta on aivan hemmetin (anteeksi kielenkäyttöni) upeata, mahtavaa ja ihanaa se, että lapsellani on päätä opiskella ja ennenkaikkea myöskin mahdollisuus siihen. Minulla ei niitä kumpaakaan ollut, johtuen mm lapsuus/nuoruusoloistani, joten olen aivan tutisevan täysillä mukana oman lapseni mahdollisuuksissa ja siinä kuinka hän on fiksu. Annan vaikka molemmat käsivarteni siitä, että hän saa mahdollisuuden miettiä Rauhassa mitä haluaa ja kokee sitten aikanaan toiv vuosikymmenten ajan tyydytystä ja iloa ammatistaan. Hän valmistuu ylioppilaaksi 18v iässä ja jos pääsisi suoraan vaikkapa yliopistoon siksi lääkäriksi lukemaan niin hän olisi valmis lääkäri 24-25v ikäisenä. Saattaisi olla akateeminen, loistavat työnäkymät ja hyvällä palkalla omaava veronmaksaja ja isäkin jopa ennenkuin minä tulin äidiksi (26v), tosin toivon että ei ihan vielä silloin lisäänny vaikkei minulla sitä vastaankaan mitään ole, oma asiansa.
Tulipa pitkä sepustus, mutta sen verran hämäännyin tuosta sinun jokseenkin oudosta kommentistasi.
ap
Vierailija kirjoitti:
No tuohan kertoo jo aika paljon: jos pyörittelee mielessään lääkäriopintoja niin tuskin tulee kovinkaan paljoa tarvitsemaan lukiossa filosofian tai uskonnon kursseja jne. Ei välttämättä tarvitse tietää mitä haluaa lukea, siitä on tosi hyvä aloittaa että tietää mikä ei kiinnosta tai mikä ei tue niitä alustavia haaveita mitenkään.
Sitä paitsi tänä päivänä valtaosa ihmisistä kouluttautuu useamman kerran elämässään ja vaihtaa alaa.
Paitsi että nykyään ei enää voi vaihtaa alaa tai kouluttautua useammalle alalle ihan noin vaan, kun opintotukea saa vaan yhteen tutkintoon ja yliopistoon haetaan ylioppilaskirjoitusten tuloksilla.
Kyllä se nykyään valitettavasti pitää aika hyvin tietää mihin ammattiin haluaa valmistua, jos aikoo joskus töitäkin saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos valitsee pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian, ei tarvitse vielä päättää yhtään mitään. Noilla ainevalinnoilla pitää ovet auki joka paikkaan. Kaikissa muissa ei-pakollisissa lukioaineissa pystyy tarvittaessa opiskelemaan lukion oppimäärän muutamassa viikossa, jos huomaa myöhemmin ko. ainetta tarvitsevansa. Yo-kokeita pystyy tarvittaessa suorittamaan jälkikäteenkin.
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule monilla, mm meillä vuoden päästä, on jo peruskoulun lopussa tuo miettiminen. Kun sinun lapsesi on ylioppilas minun lapsellani on ammatti. Todennäköisesti sinun lapsesi on lähempänä kolmea kymmentä kun hänellä on ammatti, työpaikka, puoliso ja lapsia. Minun lapsellani voi olla kaikki nuo jo vuosia aikaisemmin.
Niiiiiiiiiin....? Voi kuule, luulisi että sitä ammattikouluun menoa ja linjaa mietitään jo aiemmin kuin peruskoulun lopussa. Jos lapsesi alkaa vasta maaliskuussa miettimään mitä haluaa tehdä niin varmasti pieleen menee ja uudelleenkouluttautuminen on edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12, yliopistoon päästäkseen ei tarvitse olla ylioppilas.
Onnea pojallesi. Pitkä taival edessä. On siis ylioppilas 18-vuotiaana. Toivottavasti pääsee ensi yrittämällä lääkikseen jossa vierähtää vähintään 6 vuotta. Ettei tarvitse monena keväänä yrittää. 18-vuotiaana kutsuu armeija. Se on vähän tuurista kiinni pääseekö aloittamaan heti lukion jälkeen vai vasta seuraavana vuonna. Voi tietysti opiskella vuoden (jos pääsee heti lääkikseen) ja pitää välivuoden armeijan takia. Eli 26 vuotiaana lääkäriksi valmistuminen voi olla realistista miehelle. Sen jälkeen monet haluavat erikoistua opiskellen työn ohessa 5-6 vuotta. Kannattaa miettiä mitä tekee välivuodet jos ei pääse heti lukion jälkeen lääkikseen tai armeijaan. Mutta ne on sitten sen abivuoden pohdintoja
Vierailija kirjoitti:
Onnea pojallesi. Pitkä taival edessä. On siis ylioppilas 18-vuotiaana. Toivottavasti pääsee ensi yrittämällä lääkikseen jossa vierähtää vähintään 6 vuotta. Ettei tarvitse monena keväänä yrittää. 18-vuotiaana kutsuu armeija. Se on vähän tuurista kiinni pääseekö aloittamaan heti lukion jälkeen vai vasta seuraavana vuonna. Voi tietysti opiskella vuoden (jos pääsee heti lääkikseen) ja pitää välivuoden armeijan takia. Eli 26 vuotiaana lääkäriksi valmistuminen voi olla realistista miehelle. Sen jälkeen monet haluavat erikoistua opiskellen työn ohessa 5-6 vuotta. Kannattaa miettiä mitä tekee välivuodet jos ei pääse heti lukion jälkeen lääkikseen tai armeijaan. Mutta ne on sitten sen abivuoden pohdintoja
Itse asiassa lääkis on tarpeeksi hyvä syy siirtää armeijan aloitusta. Kun on lukenut neljä vuotta niin voi suorittaa asepalveluksen varuskuntalääkärinä, opinnot etenevät ja palvelus tulee suoritettua. Pääsee yöksi kotiin ja voi iltaisin elää normaalia elämää.
Toivottavasti on ehtinyt lukea neljä vuotta ennen kuin täyttää 29 jolloin viimeistään on mentävä armeijaan. No eiköhän suurin osa ole jo valmistunut siinä vaiheessa :). Tuohan on hieno juttu tuo varuskuntalääkärinä armeijan suorittaminen
Vierailija kirjoitti:
Juu ei ole enää 3-vuoden miettimispaikka, opo juurikin sanoi asiasta vanhempainillassa eli, että jo lukion 1-luokan keväällä olisi aika pitkälti tiedettävä mihin ja mitä haluaa jatkossa ja sen mukaisesti sitten aine-ja kurssivalinnat.
ap
Paljon on sitten 2 vuodessa muuttunut :D Itse olen abi tällähetkellä ja useat kaverit alkaneet vasta nyt miettimään mitä haluaisivat tehdä, opo sitten neuvoo ja ammatinvalintapsykologit.
Voihan olla että joutuu tyytymään johonkin muuhun kuin yliopistoon jos ei vaan pääse sisälle......
"Pitäiskö lukion aloittavan tosiaan tietää mille alalle ns suuntautuu ja miksikä haluaa aikuisena?"
Ei tarvitse ja siksi he menevätkin lukioon. Sitten jos olet aikuistuneempi ja tiedät mitä haluat niin voit mennä ammattikouluun jotta voit opiskella sen alan mitä haluat tehdä.