Olen loukkaantunut ja suuttunut miehelleni.
Surullinenkin. *ttuuntunut.
Aina kun yritän puhua toiselle, niin tämä ei reagoi, koska on puhelimensa lumoissa. Sama juttu melkein mihin aikaan tahansa vuorokaudesta. Ruokaillessa, illalla nukkumaan mennessä. Rakastelleet olemme ties milloin.
Se tuntuu erittäin pahalta, syrjivältä, rakkauden ja huomion puutteelta. Tuntuu, että yhteys kumppaniin pätkii.
Puolisollani on puhelin jopa saunatakin taskussa, kun käymme saunassa ja hän räplää sitä vilvoitellessaan. Siitä on intiimiys ja rentoutuminen kaukana. Hän on niin uppoutunut luuriinsa, ettei näe eikä kuule mitään muuta. Olen sanonut asiasta useasti. Silloin hän suuttuu, koska ei ymmärrä, että käytös loukkaa.
Haluaisin pitkästä aikaa viettää rauhallista kotipäivää kahden kesken, mutta puhelin on aina välissämme :( Se saa tuntemaan itseni toisarvoiseksi ja tylsäksi. Yhdessä tekemisen ja olemisen määrä on vähentynyt tämän vuoksi suhteessamme. Itse asiassa se on lähes olematonta.
Tuntuu pahalta hävitä elektroniikalle toistuvasti päivittäin.
Kommentit (7)
Tässä samalla vanhemmille helppo vinkki, miten tuhota lapsen elämä.
Seuratkaapa kadulla käveleviä ihmisiä: lähes jokainen näplää puhelintaan ja hymyilee tai äimistelee sen mukana. Kaikki kontaktit näyttävät tapahtuvan tämän kapulan kanssa ja välityksellä. On kuin olisi joutunut hullujenhuoneelle... Tämäköhän on ollut puhelimenluojien ja valmistajien tarkoituskin, etäännyttää ihminen kokonaan elävästä elämästä? Siinä on kyllä onnistuttu täydellisesti ja saatu aikaan itsekseen hymiseviä outoja robotteja.
Täällä ihan sama paitsi mukana vielä pleikkari ;(
Pitäkää viikonloppuisin puhelimeton päivä,me pidetään joka viikonloppu ja keskitytään vaan perheeseen,suosittelen!
Ala säkin viestiä miehelle sen puhelimen välityksellä.
Aika normaalia käytöstä nykyään jatkuva puhelimen räplääminen. Töissä on pari tyyppiä, joihin ei kukaan ole saanut minkäänlaista kontaktia aikoihin, kun aina on puhelin kädessä.