Pehmolelut ovat todella huonoja leluja lapsille.

Pehmolelut ovat huonoimpia leluja mitä lapselle voi antaa, sillä lika ja bakteerit tarttuvat todella helposti niiden karvoihin ja koska pehmoleluja ei voi pestä, niin ne ovat pian todella likaisia. Sellaisia leluja ei saa missään nimessä antaa lapselle, erityisesti kaikkein pienimmille lapsille, jotka laittavat kaiken suuhun mitä käteensä saavat. Erittäin vahingollisia pehmolelut ovat lapselle sänkyyn mukaan annettuna, koska lasten kuuluu oppia, että sängyssä nukutaan, ei leikitä.

Parhaimpia leluja lapsille on värjäämättömät ja täysin ehjät puusta, luusta tai kumista valmistetut lelut, joita voi pestä ja jotka tuleekin pestä joka päivä.

Missään nimessä siis lapselle ei saa antaa pehmoleluja, kankaasta tehtyjä räsynukkeja, maalattuja tai värjättyjä leluja joissa käytetty väriaine on usein myrkyllistä, tarttuu lapsen vaatteisiin ja jota lapsi saa lelua imiessään elimistöönsä. Leluissa ei tietenkään saa olla mitään teräviä osia, neuloja ja helposti irtoavia pieniä osia, jotka lapsi saattaa työntää suuhunsa, nenäänsä tai korvaansa. Myöskin on muistettava, että tyhjä kumi-imuke, eli niin sanottu tutti on täysin sopimaton lapselle, koska se tulee siitä pian niin riippuvaiseksi, että koko perheen tulee koko ajan olla hälytystilassa syöksyä antamaan se lapsen suuhun lapsen alkaessa huutamaan tutin tippuessa ja kun se usein työnnetään lattialta suoraan lapsen suuhun pesemättä, niin lapsi saa siitä helposti keuhkotaudin tai muun vaarallisen taudin ituja elimistöönsä. Tuttia ei siis missään nimessä saa lapselle antaa.

Erityisesti myös tulee muistaa säilyttää kohtuus lapsen lelujen suhteen. Mitä vähemmän niitä on, niin sitä parempi. Lapselle on aina parempi tyhjät lankarullat tai kotona tehdyt puiset palikat kuin kalliit ostolelut. Tytöille tietenkin annetaan noin 2½-3 vuotiaana nukke. Sitä ennen tyttö ei nukkea tarvitse, koska ei osaa aikaisemmin sillä oikein leikkiä. Mutta kohtuus on aina parasta lasten lelujen suhteen. Mieluiten vain yksi oikein rakas ja palvottu nukke kuin monta, joista ei kunnolla ehditä tai haluta huolta pitää.