Appivanhemmat uusperheessä

Vuosien saatossa, ihan ok ovat hyväksyneet. Mutta koska meillä ei ole yhteisiä lapsia, en usko arvostavan heidän minua samalla lailla kuin mieheni ei-puolisoa, lasten äitiä. Mutta minua tämä ei enää haittaa; minulla on oma elämä, ura ja mieheni rakastaa minua. Menneet on kuitenkin vain menneitä, ja minä olen vaimo nykyään:)

Vähän sama. Meillekään ei tule yhteisiä lapsia. Olen kyllä tervetullut sukuun. Joskus hieman kiusasi, kun anoppi oli ex-miniän kokopäiväinen kotiapulainen, eikä oikein ymmärtänyt, ettemme haluaisi jatkuvasti kuulla exän kuulumisia.  Onneksi meillä on oma, onnellinen uusperhe-elämämme, ja minullakin omat työt ja muut, en miniän osasta niin paljoa piittaa. 

Anoppi tykästyi muhun heti kättelyssä. Hän inhosi mieheni exää, tai siis inhoaa yhä. No, oikeastaan koko suku inhoaa sitä naista, sen verran kurjia temppuja tehnyt ja on muutenkin erittäin hankala ihminen.

Appiukko tuntui olevan aluksi vähän nihkeä, mutta ollaan kyllä alusta asti tultu hyvin toimeen. On myös avautunut mulle (pikkusen päissään) että mitem hieno ihminen olen ja kuinka paljon mua arvostaa. Välillä ollaan oltu napit vastakkais ja puolin ja toisin sanottu rumasti, mutta sellaista on perhe-elämä ja itse koen sen vain positiivisena asiana. Kaikki ollaan saatu sovittua hyvässä hengessä.

Appiukko on suvusta ainoa, jolla on minkäänlaiset välit miehen exään. Tekevät töitä samalla alalla, ja miehen exä kunnioittaa appiukkoa koska kokee tämän olevan mahdollisesti avuksi uralla etenemisessä. Siksi appi on pystynyt pariin otteeseen meitä auttamaankin kun tuo exä on todella v-mäiseksi heittäytynyt. On saanut puhuttua järkeä. Se on tietysti hyvä, vaikka välillä apenvähän puolueettomuus on myös ärsyttänyt ja tuntunut epäreilulta.

Ihan parhaat appivanhemmat mulla. Ja myös heidän uudet puolisot ovat todella mukavia. Lapsetkin tykkää kaikista kovasti, ja nähdään paljon heitä kaikkia.

Appiukko ilahtui minusta, koska edellinen miniä oli ikävä ihminen. Anoppi taas ylläpitää tähän miniään läheisiä suhteita. Hänellä oli suuri sananvalta tässä ex-perheessä. Minun perheeseeni hänellä taas ei ole mitään asiaa sanelemaan mitään, joten hän ei taida oikein pitää siitä että "vein" hänen poikansa, ja poika vielä halusi mukaani pärjäiltyään aikaisemmin äitinsä ja miniän yhteistuumin pyörittämässä perheessä. 

Vierailija kirjoitti:

Anoppi tykästyi muhun heti kättelyssä. Hän inhosi mieheni exää, tai siis inhoaa yhä. No, oikeastaan koko suku inhoaa sitä naista, sen verran kurjia temppuja tehnyt ja on muutenkin erittäin hankala ihminen.

Appiukko tuntui olevan aluksi vähän nihkeä, mutta ollaan kyllä alusta asti tultu hyvin toimeen. On myös avautunut mulle (pikkusen päissään) että mitem hieno ihminen olen ja kuinka paljon mua arvostaa. Välillä ollaan oltu napit vastakkais ja puolin ja toisin sanottu rumasti, mutta sellaista on perhe-elämä ja itse koen sen vain positiivisena asiana. Kaikki ollaan saatu sovittua hyvässä hengessä.

Appiukko on suvusta ainoa, jolla on minkäänlaiset välit miehen exään. Tekevät töitä samalla alalla, ja miehen exä kunnioittaa appiukkoa koska kokee tämän olevan mahdollisesti avuksi uralla etenemisessä. Siksi appi on pystynyt pariin otteeseen meitä auttamaankin kun tuo exä on todella v-mäiseksi heittäytynyt. On saanut puhuttua järkeä. Se on tietysti hyvä, vaikka välillä apenvähän puolueettomuus on myös ärsyttänyt ja tuntunut epäreilulta.

Ihan parhaat appivanhemmat mulla. Ja myös heidän uudet puolisot ovat todella mukavia. Lapsetkin tykkää kaikista kovasti, ja nähdään paljon heitä kaikkia.

Tässä suvussa on kyllä muistettu pilluja ja kulleja kierrättää... varsinainen sirkus ja karuselli. Mukulat on sekaisin kun seinäjellot myöhemmin.

Ihan ne on vissiin sillä kannalla, että hyvä juttu. Eivät pitäneet miehen exästä.

Ei olla tavattu ikinä livenä, koska he muuttivat Kaliforniaan ja mulla ei oo työkuviot antaneet periksi lähteä miehen mukana kylään ja heillä taas ei oo aikaa tulla Suomeen, mutta facen ja skypen perusteella ollaan ihan hyvissä väleissä. Kuulemma aikovat häihin tulla keväällä.

Appivanhemmat ok, mutta toivoisin että tuo joka paikkaan tunkeutuva ex häipyisi savuna ilmaan, lopullisesti. Kun itse aikanaan erosin, ja exäni löysi uuden puolison, kunnioitin tätä ja pysyin poissa hänen "reviisiltään". Samanlaisella huomaavaisuudella ei ole mieheni exää siunattu. 

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat ok, mutta toivoisin että tuo joka paikkaan tunkeutuva ex häipyisi savuna ilmaan, lopullisesti. Kun itse aikanaan erosin, ja exäni löysi uuden puolison, kunnioitin tätä ja pysyin poissa hänen "reviisiltään". Samanlaisella huomaavaisuudella ei ole mieheni exää siunattu. 

Sen siitä saa kun ottaa käytetyn. Sopeudu tai lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat ok, mutta toivoisin että tuo joka paikkaan tunkeutuva ex häipyisi savuna ilmaan, lopullisesti. Kun itse aikanaan erosin, ja exäni löysi uuden puolison, kunnioitin tätä ja pysyin poissa hänen "reviisiltään". Samanlaisella huomaavaisuudella ei ole mieheni exää siunattu. 

Sen siitä saa kun ottaa käytetyn. Sopeudu tai lähde.

Vai käytetyn. Ihanan miehen löysin. Osaa arvostaa tätä oikeasti omaa perhettään em. mainituista syistä.  Sen verran huono taisi olla tuo edellinen suhteensa, ettei tainnut niin käytössä kulua edes. En ajatellut sopeutuakaan, vaan pitää reilusti välimatkaa noihin tahdittomiin typeryksiin. Miehenkin mielestä hyvä ajatus. 

Puolison suvussa paljon aspergereita. Tuo riittänee tiedoksi siitä, millaista heidän kanssaan on. Enkä tarkoita tällä loukata ketään.

Miehen mielestä vastaanotto on ollut neutraali, minun mielestäni kalsea. Eniten ongelmia tulee minun lapsestani, joka on samanikäinen kuin miehen nuorempi poika. Kun miehen lapset menevät mummolaan (miehen vanhemmille), ei minun tyttöni ole tervetullut mukaan. Anoppi toteaa, että hoitaa vain omia lapsenlapsia, minun tyttöni voi mennä oman isänsä isovanhemmille (jotka anoppikin hyvin tuntee). Tästä tulee riitoja, koska olen sitä mieltä, että joko ottaa kaikki lapset hoitoon tai ei saa yhtäkään.

Ex-appi on tympein ja inhottavin tyyppi mitä maa päällänsä kantaa. Kiusaa ja itkettää minun ja ex-miehen yhteisiä lapsia. Haukkuu minua ja nykyistä elämänkumppania lapsille. Eikä ole edes tavannut miestäni. Haukkuu lapsia. Ja ex-mies hoidattaa lapset aina heillä, kun on lapsivkl ja minä en saa tätä asiaa kuntoon, koska lapset haluavat mennä sinne jatkuvasta piinasta huolimatta. Exä on munaton mies, joka ei uskalla puolustaa omia lapsiaan, kun pelkää että hoitopalvelu päättyy.

Että älkää menkö lankaan aina siinä, että se ex-vaimo oli inhottava. Voi nääs ollakin siellä omassa pesässä enemmän vikaa ja likaa..

Vierailija kirjoitti:

Miehen mielestä vastaanotto on ollut neutraali, minun mielestäni kalsea. Eniten ongelmia tulee minun lapsestani, joka on samanikäinen kuin miehen nuorempi poika. Kun miehen lapset menevät mummolaan (miehen vanhemmille), ei minun tyttöni ole tervetullut mukaan. Anoppi toteaa, että hoitaa vain omia lapsenlapsia, minun tyttöni voi mennä oman isänsä isovanhemmille (jotka anoppikin hyvin tuntee). Tästä tulee riitoja, koska olen sitä mieltä, että joko ottaa kaikki lapset hoitoon tai ei saa yhtäkään.

Anopin kanssa samaa mieltä, näin tekisin myös itse. En kenenkään tuntemattoman ämmän untemattomia äpäriä hoida.

Minun ensimmäinen, jo edesmennyt, anoppini ei voinut sietää minua. Välimme olivat asiallisen viileät, mutta ystäviä emme olleet. 

Nyt olen toisessa parisuhteessa ja jälleen löytyy anoppikin, mutta hänen kanssaan minulla ei ole minkäänlaisia välejä, koska olen hänen huonoimman pojan vaimontekele, joten minua ei tarvitse noteerata mitenkään..ja se sopii kyllä minullekkin.

Vierailija kirjoitti:

Ex-appi on tympein ja inhottavin tyyppi mitä maa päällänsä kantaa. Kiusaa ja itkettää minun ja ex-miehen yhteisiä lapsia. Haukkuu minua ja nykyistä elämänkumppania lapsille. Eikä ole edes tavannut miestäni. Haukkuu lapsia. Ja ex-mies hoidattaa lapset aina heillä, kun on lapsivkl ja minä en saa tätä asiaa kuntoon, koska lapset haluavat mennä sinne jatkuvasta piinasta huolimatta. Exä on munaton mies, joka ei uskalla puolustaa omia lapsiaan, kun pelkää että hoitopalvelu päättyy.

Että älkää menkö lankaan aina siinä, että se ex-vaimo oli inhottava. Voi nääs ollakin siellä omassa pesässä enemmän vikaa ja likaa..

Totta, usein erossa mielipiteet on niitä yhden näkökulman mielipiteitä. Ikävä tilanne sinulla. Minä olen itsekin tavannut mieheni exän joitakin kertoja, ja lasten kautta hänen tekonsa välittyvät myös perheeseemme.  Kyllä hän on varsin hankala ihminen. 

Kyllä mut on otettu lämpimästi vastaan. Mun vanhempani ovat olleet vähän nuivempia miestäni kohtaan. Mut onneksi aikuisena ei tarvitse piitata vähääkään vanhempiensa suhtautumisesta, 

Mun vanhemmat erosi mun ollessa 22v ja se oli kaikille iso helpotus. Sitten isä alkoi seurustella ja muutti yhteenkin uuden naisen kanssa, jolla oli meitä "alkuperäisiä" lapsia vähän nuoremmat lapset. Minä tykästyin tähän uuteen naiseen heti, tultiin hyvin juttuun. (toki samaa toivoisin äidille, mutta hänellä ei kuulemma ole kiinnostusta ainakaan vielä uuteen mieheen)

Tultiin tuossa isänpäivän aikoihin sitten kotia isän vanhempien kyydillä. Pappa ja mummu siis kyyditsi minut, mieheni ja mun veljen kotiin isommasta sukutapaamisesta. Mummu kyseli hirveästi tästä uudesta naisesta. Ei vissiin oikein tykkää.. Sen tunteen ainakin sain. Mutta kyllä mummu kohteli mun äitiäkin törkeästi eron jälkeen (ja sitä ennen). Kyynärpäätaktiikka, ihan siis fyysisesti ja hirveä haukkuminen pitkin tuttuja..

Tapasin (tulevat) appivanhempani 2. kertaa eli 4 vkon seurustelun jälkeen. Minun 3 valmista lastani oli mukana ja he kysyivät heti saavatko kutsua itseään isoäidiksi ja -isäksi? Ja ottivat kyllä 110% sen paikan, ovat rakastaneet lapsiani jo yli 20v ja anopistakin on tullut jo isomummu 2. kertaa. Lapsille tietty ihanaa kun omat vanhempani ovat kuolleet jo aikaa sitten.

Ex appivanhempani eivät ole olleet yhteydessä eron jälkeen, exäni järjesti niin että välit ovat joka suuntaan poikki. Niin hänellä kuin meilläkin. Ex appiukko on ollut yo-juhlissa, häissä ja ristiäisissä, anoppi ei missään.

Meillä ei ole yhtesiä lapsia, mutta minulla 2. Yllättävän hyvin on otettu vastaan, vaikka skenaario on kaikinpuolin vaikea. Olen miestä vanhempi, olen ollut naimisissa ja minulla on perhe. Mies taas oli sellainen teinimäinen huithapeli... Muta kaikki mennyt todella hyvin ja edelleen jouluisin ym minun lapset vaaditaan mukaan :)

"Tapasin (tulevat) appivanhempani 2. kertaa eli 4 vkon seurustelun jälkeen. Minun 3 valmista lastani oli mukana ja he kysyivät heti saavatko kutsua itseään isoäidiksi ja -isäksi? Ja ottivat kyllä 110% sen paikan, ovat rakastaneet lapsiani jo yli 20v ja anopistakin on tullut jo isomummu 2. kertaa. Lapsille tietty ihanaa kun omat vanhempani ovat kuolleet jo aikaa sitten."

Mun tämä ei nyt niin paljon liity appivanhempiin, mutta eriverisyyteen ja isovanhempiin kyllä. Minä ja äiti tultiin ekaa kertaa käymään maalla serkun vanhempien ja hänen isovanhempien luona. (asuivat samassa pihassa, samalla tilalla) Mulle oltiin kerrottu isoäidin nimi ja isoisän myös. Menin siinä sitten reippaana 7-vuotiaana kättelemään muoria ja kutsuin vielä nimeltä. Hän oli ottanut mut halaukseen ja sitten katsonut tuimasti silmiin. "Minä olen sitten isoäiti", oli muori sanonut. No niin oli. Mullekin.:) Ihan yhtä lailla kuin serkulle, vaikkei verisukua oltu. Aina kun kesäisin olin kylässä, odotti aamulla pannukahvi ja pannarit, ei tarvinnut kuin juosta naapuriin.^^ Teininä lopetin siellä käynnit, kun en muka halunnut enää maalle. Kun sitten vähän reilu parikymppisenä menin, isoäiti oli ekana vastassa halaamassa ja voi luoja... Kaikki lapsuuden muistot tulvi mieleen. Kaikki se pannukahvi ja pannarit. Uuden vuoden tinat ja raketit. Tänä vuonna surin kovasti, kun isoisästä jätti aika. Eikä isoäitikään enää ihan niin hyvässä kunnossa ole, vaikka kovasti yrittää pitää kasvimaata kunnossa. Tämä kuulostaa kamalalta, mutta nämä ihmiset ovat mulle melkein tärkeämpiä kuin oman isän vanhemmat. Isä ei siis ole mun biologinen isä ja sen mummu on aina pitänyt mun mielessä. Pappa on ollut erilainen. Aina tykännyt ja puuhannut mun kanssa. Kamalaa oli, kun viime vuonna hän sai sarjan pieniä kohtauksia. Mutta niiden kautta isommassa tutkimuksessa löytyi syöpä, varhaisessa vaiheessa. Saatiin hoidettua se. Nyt pappa on terve.:) Onneksi. Siinä on lempeä ja osaava ihminen.