Aina näin viattomien lapsien päivänä muistan, että kuinka olen itse ollut syntymästäni asti viallinen :-(
Olin jo syntyessäni raskauden kestoon nähden pienikokoinen (synnyin raskausviikolla 38 alle 2 kilon painoisena) sekä kovin viallinen, heikko ja sairas. Jotain 3 viikon ajan oli epävarma, että jäänkö minä edes henkiin ja joskus 3kk vanhana painoin vain vähän yli 3 kiloa (siis vähemmän kuin moni syntyessään) enkä ollut kehittynyt juuri lainkaan koska lähes kaikki voimat menivät hengissä pysymiseen. Minä kehityin niin hitaasti, että kaikki olivat varmoja, että olen henkisesti jälkeenjäänyt ja vasta joskus 3-vuotiaana olin saavuttanut muut lapset henkisessä kehityksessä, kasvussa en koskaan, koska olen vain 145cm/40kg nyt aikuisenakin....
Kommentit (5)
Noh, on sinulla ainakin ne kaikki muut päivät kun viattomilla on vain tämä yksi.
Sinä et ole mitenkään viallinen. Toisia elämä vain koettelee enemmän kuin toisia.
Olit syntyessäsi paljon suurempi, kuin sisarpuoleni pikkukaksoset. Heidän vointinsa paranee päivä päivältä, kuten parani sinunkin.
Ei sinussa ole yhtään mitään vikaa. Olet sirorakenteinen ja pienikokoinen ja mitä ilmeisimmin terve.
Kaikki ihmiset eivät ole terveitä.
Mutta nyt olet ihan täyspäinen, ainakin jokseenkin terve aikuinen? Älä jää murehtimaan menneitä, olet pienikokoinen, so what? Kaikilla meillä on omat ristimme kannetavanamme, käännä omasi voimavaraksi.
Kiinnostavaa. En koskaan ole ajatellutkaan viaton-sanan kantaa 'vika'.