WHO:n suositukset synnytyksiin
Synnytys ei ole sairaus
Maailman terveysjärjestön WHO:n 15 suositusta
1. Kaiken synnytysten hoitokäytäntöön sisältyvän tiedon tulee olla yleisesti tiedossa, jotta jokainen nainen voi valita itselleen sopivimman synnytystavan.
2. Sairaaloiden on annettava julkisuuteen synnytysten hoitoa koskevat tiedot, kuten toimenpiteiden lukumäärä.
3. Ihokarvojen ajaminen ja peräruiskeen antaminen ennen synnytystä ei ole perusteltua.
4. Synnytystä ei saa käynnistää ns. mukavuussyistä (ilman pätevää lääketieteellistä syytä). Käynnistysten määrä ei saa ylittää 10%
5. Varhainen kalvojen puhkaisu rutiinitoimena ei ole tieteellisesti oikeutettu.
6. Ei ole pystytty todistamaan, että rutiininomainen kohdunsisäinen sikiövalvonta vaikuttaisi myönteisesti vastasyntyneen kuntoon. Elektroninen sikiövalvonta on perusteltua ainoastaan käynnistetyissä synnytyksissä, sekä tietyissä lääketieteellisissä tapauksissa, joihin liittyy korkea perinataalikuolleisuus. Tutkimusten avulla on pyrittävä valikoimaan ne erityisryhmät, joiden kohdalla elektroninen sikiövalvonta on tarpeen. Uusien sikiönvalvontalaitteiden hankinnasta on pidättäydyttävä, kunnes tutkimustulokset ovat käytettävissä.
7. Synnyttävää naista ei saa velvoittaa olemaan makuuasennossa. Häntä on rohkaistava liikkumaan avautumisvaiheessa. Jokaisen naisen on saatava vapaasti päättää, missä asennossa hän synnyttää lapsensa.
8. Synnytyksen aikana on vältettävä rutiininomaista kivunlievitys- tai puudutuslääkitystä, joka ei tähtää synnytyskomplikaatioiden hoitamiseen tai ehkäisemiseen.
9. Rutiininomainen välilihanleikkaus (episiotomia) ei ole oikeutettua. Välilihanleikkausten osuus ei saa olla suurempi, kuin 20%.
10. Keisarileikkausten osuus ei saa olla suurempi, kuin 10-15% synnytyksistä.
11. Naisia tulee rohkaista normaaliin alatiesynnytykseen keisarileikkauksen jälkeen, mikäli nopea kirurginen apu on saatavilla. Ei ole voitu osoittaa, etä keisarileikkaus on välttämätön aikaisemman poikittaisen alasegmentti-keisarileikkauksen jälkeen.
12. Varhaisimetystä tulee suosia. Ensimmäisen imetyksen tulisi tapahtua, ennen kuin äiti siirretään synnytyshuoneesta.
13. Äitiä ja lasta ei tule synnytyksen jälkeen erottaa, jos kummankin vointi sallii yhdessäolon. Terveen vastasyntyneen valvonnassa ei mikään edellytä äidin ja lapsen erottamista.
14. Kunkin maan hallintoviranomaisten tulee huolehtia siitä, että uutta synnytyksenhoitoon liittyvää tekniikkaa ryhdytään käyttämään vasta sen jälkeen, kun sitä on riittävästi tutkittu ja arvioitu.
15. Tekniikan arviointiin pitää velvoittaa kaikki ne, jotka osallistuvat sen käyttämiseen. Synnyttäjien tulee saada osallistua arvioinnin suunnitteluun, tulosten pohdintaan ja tiedottamiseen. Arvioinnin tulokset on annettava kaikkien osallistujien käyttöön ja niistä on yleisesti tiedotettava.
(Tarkoituksenmukainen synnytystekniikka. WHO:n raportti)
Kommentit (19)
Suomessa nuo toteutuvat nähdäkseni varsin hyvin. Lisäisin kuitenkin vielä yhden kohdan:
16. Synnytyssairaalan pitää olla kohtuullisella etäisyydellä synnyttävästä äidistä. Ajomatkan tulisi olla alle tunti, poikkeuksena erittäin harvaan asutut alueet.
Minä lisäisin vielä kohdan
17. Äidin terveysasioista ei saa puhua ulkopuolisten läsnäollessa ja toimenpiteiden aikana äidin intiimialueet pitää olla peitettynä niin, että ulkopuoliset eivät niitä nää.
No olen kyllä syvästi eri mieltä tuosta kolmosesta. En taatusti halua ponnistusvaiheessa ponnistaa lapsen lisäksi sitä muutakin tavaraa. Miksi tuo kohta edes on tuolla, ja vielä jopa kolmoskohtana. Hieman kyllä outoa.
Miksi kipulääke on jotenkin tosi negatiivisesti mainittu tossa listassa?
Vierailija kirjoitti:
No olen kyllä syvästi eri mieltä tuosta kolmosesta. En taatusti halua ponnistusvaiheessa ponnistaa lapsen lisäksi sitä muutakin tavaraa. Miksi tuo kohta edes on tuolla, ja vielä jopa kolmoskohtana. Hieman kyllä outoa.
Tuossahan tarkoitetaan sitä, että jos äiti ei halua, ei ole mitään perusteita antaa peräruisketta tai ajella karvoja. Tietysti jos äiti itse haluaa, niin tilanne on toinen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kipulääke on jotenkin tosi negatiivisesti mainittu tossa listassa?
Ehkäpä siksi että se vaikuttaa vauvaan. Mamman kipu on vähemmän tärkeä kuin vauvan hyvinvointi. Vaikka siitä ei pro sektio -mammat välitä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kipulääke on jotenkin tosi negatiivisesti mainittu tossa listassa?
Koska ne kipulääkkeet eivät ole haitattomia tai vailla mahdollisia komplikaatioita.
Itse olen synnyttänyt molemmat lapseni ilman puudutuksia tai kipulääkityksiä, mutta voi hyvä tavaton kuinka negatiivisesti tähän suhtauduttiin varsinkin sairaalassa jossa toisen lapseni synnytin. Kätilö suorastaan saarnasi vittumaiseen sävyyn että tulen katumaan ja että jos nyt kieltäydyn, sitten on turha enää vinkua apua, tai yleensäkään päästää valittavaa ääntäkään kun on kuulemma ihan oma tyhmä valinta. Ilmeisesti joidenkin on vaikea ymmärtää, että kaikki eivät pelkää kivuntunnetta mitenkään. Itse pelkään enemmän kaikkia lääketieteellisiä toimenpiteitä joissa joudun toisten armoille kuin kipua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kipulääke on jotenkin tosi negatiivisesti mainittu tossa listassa?
Siinä puhutaa rutiininomaisesta kipulääkityksestä. Eli lääkitystä pitää antaa tapauskohtaisesti, äidin sitä toivoessa.
Öööh... Eikös nuo Suomessa toteudu todella hyvin? Tosin mitä pahaa on peräruskeessa ja karvojen ajelussa? Eikös nuo ole vapaaehtoisia, eikä pakollisia asioita :D
Ja vaikka ei toteutuisi, niin mitö sitten? Jotain tehdään oikein, kun kerta synnytyskuolleisuus on maailman pienimpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kipulääke on jotenkin tosi negatiivisesti mainittu tossa listassa?
Siinä puhutaa rutiininomaisesta kipulääkityksestä. Eli lääkitystä pitää antaa tapauskohtaisesti, äidin sitä toivoessa.
Anteeksi, ilmaisin itseäni huonosti. Tarkoitin siis, että lääkitystä ei pidä antaa ellei äiti toivo sitä. WHO näyttää linjaavan vielä jyrkemmin, että kipua lievitetään vain synnytyksen uhatessa komplisoitua. T. Äskeinen.
Noista toimenpiteistä löytyy tilastot verkosta, kohdan 2 mukaisesti. Kun odotin esikoistani kuusi vuotta sitten, erot eri sairaaloiden episiotomialuvuissa olivat huikeat. Episiotomia tehtiin siis sairaalasta riippuen tyyliin 5-80 prosentille ensisynnyttäjistä. Matalimmat lukemat olivat yliopistosairaaloissa, korkeimmat parissa pienessä sairaalassa.
Toivottavasti asiat ovat korjaantuneet.
Välilihaa ei saa leikata muuten kuin hätätilanteissa. Hyvä!
Nuo tiedot on ainakin osaltaan vanhentunut. WHO on myöntänyt että ei voida määrittää optimaalista sektioiden määrää, kuten tuossa lukee 10-15%. Tuokin luku on muistaakseni vuodelta 1985.
Uusin tutkimusdata tukee nimenomaan että optimaalinen, jos sellaista on mahdollista edes määritellä, sektioaste olisi lähemmäs 20 %.
Suomessahan jo kohta 1 ei toteudu "jokainen nainen voi valita itselleen sopivimman synnytystavan."
Miksei saa käynnistää mukavuussyistä?
Mä juurikin vaadin käynnistyksen mukavuussyistä kun en halunnut, että vauva kasvaa kamalan isoksi kun esikoinenkin oli yli neljän kilon. WHO ei taida ihan ymmärtää synnytyksiä ja äitien toiveita.
Äiti tosiaan on aktiivinen tekijä synnytyksessä eikä vain toimenpiteiden kohde.
Hyvä WHO!
Vierailija kirjoitti:
Miksei saa käynnistää mukavuussyistä?
Mä juurikin vaadin käynnistyksen mukavuussyistä kun en halunnut, että vauva kasvaa kamalan isoksi kun esikoinenkin oli yli neljän kilon. WHO ei taida ihan ymmärtää synnytyksiä ja äitien toiveita.
Tuo on ihan hyvä syy eikä mukavuussyy mielestäni. Mukavuussyy olisi esim ajoittaminen muiden asioiden kuin lapseen liittyvien vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Öööh... Eikös nuo Suomessa toteudu todella hyvin? Tosin mitä pahaa on peräruskeessa ja karvojen ajelussa? Eikös nuo ole vapaaehtoisia, eikä pakollisia asioita :D
Ja vaikka ei toteutuisi, niin mitö sitten? Jotain tehdään oikein, kun kerta synnytyskuolleisuus on maailman pienimpiä.
Peräruiskeessa ja karvojen ajamisessa ei ole mitään pahaa jos äiti niitä toivoo. Mutta monessa maassa niistä ei voi kieltäytyä vaan ne tehdään pakolla, ilman että äidiltä kysytään mitään ja puututaan siten synnyttäjän itsemääräämisoikeuteen.
Toivottavasti nämä toteutuvat Suomessa