Kokemuksia pitkästä sinkkuudesta?

Olen 48-vuotias mies, jolla kaksi lasta, yhteishuoltajuus vuoroviikoin. Erosin vaimostani nelisen vuotta sitten. Vajaa puolenkymmentä naissuhdetta ollut eron jälkeen sekä lukematon määrä treffejä ja nettideittikeskusteluja jne. Välillä kuukausikaupalla ns. yksin.

Tämänhetkinen käsitykseni on, että yhdessä asuvien parisuhde sopii parhaiten lastenkasvatukseen sekä tilanteeseen, jossa ei enää ole alaikäisiä lapsia. Olen huomannut että viihdyn myös erittäin hyvin yksinkin.

Täälä yksi 42v. ikisinkku. Seurustellut olen viimeksi teininä. Toki miehiä välillä tapaillut, mutta ei mitään vakavampaa. Tietysti sitä joskus kaipaa rakkautta ja aika useinkin muuta kuin sooloseksiä, mutta muuten olen tyytyväinen elämääni. Keskituloinen olen ja omistuskolmiossa asun. Olen myös asunut ulkomailla kolmessa eri maassa ja Suomessakin useissa kaupungeissa. Sinkkuna olen paljolti pysynyt juuri sen takia, että olen tällainen rauhaton vaeltaja ja yksin on vaan niin paljon helpompi vaikka sitten tosiaan muuttaa toiseen maahan viikon varoitusajalla kun ei tarvitse pohtia haluaako kumppani muuttaa ja saako hän töitä. Nyt tässä iässä alkaa vasta tuntua, että voisi jäädä paikalleen pitemmäksi aikaa. Miestä en silti osaa elämääni kuvitella. En ainakaan asuinkumppaniksi asti.

Olin sinkkuna lähes kahdeksan vuotta. Omalla kohdallani se meni niin päin, että edellisen suhteen päätyttyä en voinut muutamaan vuoteen kuvitellakaan uutta. Sitten meni muutama vuosi ihan töihin keskittyessä, tein pitkiä päiviä ja kaikki lomani käytin matkusteluun. En viihtynyt (enkä viihdy edelleenkään) baareissa ja netin kautta  hakemisen koin turhaksi, mutta jonkin asteinen kaipuu toisen ihmisen läheisyyttä ja yhdessä tekemistä ja kokemista kohtaan kuitenkin oli olemassa. Reilut kaksi vuotta sitten ystäväpiirin kautta löytyi sitten mies, jonka kanssa on nyt ollut sitä läheisyyttä ja yhdessä tekemistä. Ei tuntuisi lainkaan pahalta, jos tämä vaikka olisi se loppuelämän parisuhde :-)

Olen yli 50 v ja sinkkuna jo 25 vuotta. Kaksi aikuista lasta. Eron jälkeen elämä pyöri työn, kotitöiden ja lasten ympärillä eikä olisi ollut aikaakaan alkaa tapailemaan ketään miestä. Alussa kaipasin läheisyyttä ja seksiä, mutta seksi on kuin tupakka: alussa tekee mieli kovastikin, mutta kun on tarpeeksi pitkään ilman, ei tee enää. Yksinäiseksi en ole tuntenut itseäni koskaan, siitä ovat pitäneet huolen ystäväni ja sisarukseni. 

Mulla on mielenkiintoinen työ yrityksessä, josta omistan osan. Viihdyn hyvin työssäni ja rahatilanteeni on erinomainen. Tutustun helposti uusiin ihmisiin ja uusia ystäviä on tullut paljon vuosien varrella. Viihdyn kuitenkin hyvin myös yksin eli en kaipaa seuraa 24/7. Harrastuksina mulla on koira, vapaaehtoistyö, sisustaminen, lukeminen ja käsityöt. Pidän myös matkustelusta sekä erilaisilla messuilla ja muissa tapahtumissa käymisestä. Asuntoni  (100 m2) on yhdelle ihmiselle vähän turhan iso, mutta tämä on kotini enkä ole ajatellut muuttaa pienempään. 

Sinkkuudessa ei nyt enää ole mitään vaikeaa. Lasten ollessa pieniä toinen aikuinen olisi toki helpottanut arjen pyörittämistä, mutta toisaalta oppihan siinä hoitamaan useita asioita yhtäaikaa ja yksin. En varmaankaan olisi ryhtynyt yrittäjäksi, jos olisin elänyt parisuhteessa. 

Täällä ikisinkku, nainen 42 v. Koskaan en ole ollut naimisissa tai avoliitossa, mutta nuorempana tuli pari kertaa seurusteltua, todeten etten pidä siitä vaan haluan olla yksin. Viimeisestä seurustelusta ja samalla myös seksikerrasta on 12 vuotta. 

Työkseni koodaan pääosin etätyönä. Rahatilanne on erittäin hyvä, koska olen tullut alalle aikoina jolloin oli kova kysyntä, ja vaihtanut työpaikkoja saadakseni palkkani ylöspäin. Ei saa nykyiset alalle tulijat lähellekään minun palkkojani. Ystäväpiireistä en perusta, koska olen erakkoluonne joka välttelen ihmisiä aina kun voin ;) Enkä välitä muuta harrastaakaan kuin nukkumista ja syömistä työnteon lisäksi. Enimmäkseen vaan oleskelen ja nautin olemisesta.

En koe sinkkuudessa mitään vaikeaksi, koska olen aseksuaali ja aromantikkokin vielä.

Kommentti 1 jatkaa: Vuoroviikkovanhemmuus tietyllä tavalla poimii rusinat pullasta. Yhden viikon olen isä ja toisen viikon saan ja ehdin aika lailla harrastaa mitä haluan, on se sitten jonkun naisen kanssa ajan viettämistä tai enemmän yksinoloa, kauppa-asioiden hoitamista jne.

Olen havainnut että kaipaan melko paljon omaa aikaa, mutta minulle sopii myös panostaa mahdolliseen toiseen aikuiseen elämässäni. Tässä iässä on se hyvä puoli, että ei ole kiire mihinkään saati pakko edistää suhdetta johonkin suuntaan, esim. yhteenmuuttamiseen, avioliittoon, lasten hankkimiseen.

Te ketjuun vastanneet ikisinkut, ette ole ikisinkkuja koska olette kummatkin seurustelleet aikoinaan. Ikisinkku tarkoittaa ihmistä joka ei ole ikinä ollut minkäänlaisessa parisuhteessa, edes teininä.

-ikisinkku

Vierailija kirjoitti:

Te ketjuun vastanneet ikisinkut, ette ole ikisinkkuja koska olette kummatkin seurustelleet aikoinaan. Ikisinkku tarkoittaa ihmistä joka ei ole ikinä ollut minkäänlaisessa parisuhteessa, edes teininä.

-ikisinkku

Tietääkseni tälle termille ei ole olemassa virallista, kanonisoitua määritelmää, joten sitä saapi kukin käyttää mielensä mukaan. Sinun määritelmäsi on tuo, mutta toisen mielestä ikisinkku voi olla jo vaikka 5 tai 10 vuoden yksinolon jälkeen. Jonkun mielestä jotta on ikisinkku täytyy olla sitä vastoin tahtoaan, toisen mielestä taas ei jne.