Joulunajan äitiärsytys

Vietimme joulunpyhät yhdessä mieheni, lapseni, veljeni ja äitini kanssa. Äitini ja minun välillä oli päivittäistä puolin ja toisin tiuskimista, eikä hän tuntunut luottavan kykyyni hoitaa yksinkertaisimpiakaan asioita. Esimerkiksi, kun äitini lähti käymään jossain, hän muisti kahtena päivänä peräkkäin muistuttaa takan reunalle sytyttämistään kynttilöistä, että "Muistakaa sitten sammuttaa nuo jos poistutte huoneesta." Eli siis kohteli meitä aikuisia lapsiaan ja miestäni kuin olisimme jonkinsortin sokeita imbesillejä.

Tiuskahdin äidilleni muutaman kerran myös, kun koin hänen astuvan reviirilleni lastani koskien. Esimerkiksi jossain vaiheessa kutitin kolmevuotiasta ohimennen ja hän huitoi naamaani kohti. Sanoin lapselle napakasti, että "Ketään ei saa huitoa." Äitini siihen sanoi kaikkitietävällä äänensävyllä "Mutta ei saa myöskään kutittaa." Eli hän tuossa tilanteessa ajoi täysin auktoriteettini ohitse ja antoi lapselle viestin, että kutittaminen ja toisten huitominen ovat aivan verrattavissa keskenään.

Samantyylisiä tilanteita esiintyi pitkin joulunpyhiä ja sitten omasta mielestäni viimeinen tikki oli se, kun olimme tänään (tapaninpäivänä) lähdössä vierailulle erään sukulaisen luokse ja äitini yhtäkkiä ilmoitti, ettei jaksakaan lähteä mukaan. No, siis aivan ymmärrettävää, että hän halusi välillä levähtää. Veljeni, joka on siis kehitysvammainen halusi kuitenkin lähteä mukaan kyläilemään, joka minulle ja miehelleni sopi mainiosti. Äitini sitten tiukkaan äänensävyyn sanoi: "(Veljeni nimi) on sitten täysin teidän vastuullanne." Siis heitti tuollaisen täysin itsestäänselvän asian ilmoille, kuin emme olisi sitä muuten mitenkään voineet ymmärtää.

Tuo viimeinen juttu sitten katkaisi kamelin selän ja paasasin ulos kaiken mikä minua on äitini käytöksessä joulunpyhien aikana ärsyttänyt ja sain tuon johdosta kuulla olevani inhottava. Yritin keskustella myös näistä asioista äitini kanssa, mutta hän a) joko heitti kaiken aivan vitsiksi, b) heittäytyi marttyyriksi ja c) ei suostunut ymmärtämään ollenkaan pointtiani ja ärtymystäni.

Halusin vain purkaa tunteitani johonkin. Enpä myöskään tiedä, että lievittääkö ylöskirjoittaminen huonoa omatuntoani tuosta äidilleni motkottamisesta, mutta ajattelinpa silti kokeilla. Ja miten voisin saada äitini ymmärtämään, että en ole enää mikään teini-ikäinen, jota voi kohdella kuin lasta?