Lue keskustelun säännöt.
Masennukseni katosi ja nyt olen tyytymätön ja kärsimätön
26.12.2016 |
Minulla oli terveysongelma, joka lievitty pari viikkoa sitten erään oivalluksen myötä. Olin niin huonossa kunnossa, että työttömyys, rahattomuus ja yksinäisyys tuntuivat ihan siedettäviltä. En halunnut olla kenenkään kanssa tekemisissä ja olin tyytyväinen, ettei minun tarvinnut semmoiseen ryhtyäkään.
Nyt olen olen yhtäkkiä paljon paremmassa kunnossa ja minun tekisi mieli jutella lähes jokaiselle vastaantulijalle, lähteä pitämään hauskaa ja tehdä jotain muuta kuin nyhjöttää kotona. Vähän aikaa sitten koti oli kiva paikka, nyt en meinaa pysyä enää housuissani ja tämä on todella ahdistavaa! Minulla ei siis ole mahdollisuuksia kuin kulkea ulkona yksin, sillä kavereita eikä rahaa ole.
Hassu pieni yksityiskohta muuten: olen agnostikko, mutta olin kipujeni kanssa niin epätoivoinen(!) että rukoilin Jumalaa parantamaan minut. En uskonut hetkeäkään parantumiseen, mutta eipä siihen näköjään tarvittu uskoa, kun Jumala hoiti asian puolestani :) Nyt tuntuu että olen kiitollisuuden velassa olennolle johon edes usko :o
Kommentit (8)
Ootko varma, ettet ole kaksisuuntainen?( Bipo?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I feel you. Oon kokenut tuon kaiken, joten tiedän mitä tuo on. Koita keksiä jotain tekemistä, ihan mitä vain.
Nyt taitaa olla maniavaihe, jos noin rajusti mieliala vaihtelee. :(
Vierailija kirjoitti:
Ootko varma, ettet ole kaksisuuntainen?( Bipo?)
En mä kyllä täysin varma voi olla, mutten ikinä ole sitä vaihtoehtoa epäillyt. Ja tämä vaihe ajoittui samaan hetkeen kuin tervehtymiseni, joten olotilani olisi sillä selitettävissä.
Ap
Oletko kiittänyt Jumalaa parantamisihmeestä?
____________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, mulla on samanlainen kokemus. Olin useita vuosia masentunut ja sitten se lähti syyllä, jota en mainitse. Se oli niin uskomaton kokemus, ettei tosikaan.
Ja siis ilman muuta paraneminen elämän paraneminen oli iso kriisi. Olen siinä yhä, vaikka tapahtumasta on jo 4 vuotta.
Oli todella katkeraa huomata, mihin elämä on mennyt, kun mihinkään ei pysty, kaikki piti mitoittaa säästöliekille ja menetät ystäviäsi jne. Miehenkin olin valinnut siitä, millaisen kykenin masentuneena saamaan. Hän oli minusta minulle ihan väärä jne. Mutta kun oli lapsiakin, niin en voinut erota ihan tuolta pohjalta.
Ainoa hassu vaan, että kun aloin järkyttävästi kriiseilemään tyytymättömyyttäni, niin miehestä paljastui uusia puolia, joihin en hänessä ollut koskaan aiemmin törmännyt. Sain kriiseillä niin paljon kuin sielu sieti ja mies vain suunnilleen silitti päätä. Ihastuin, tai siis rakastuin ulkopuoliseen ja vaikka mitä. Suhteemme kesti sen kaiken. Vieläkin on juttuja menneisyydestä paljon käsittelemättä.
Parannuttuani sain ikään kuin uusia voimia käsitellä masennukseen johtaneita syitä. "Masennuin" uudestaan, mutta koska sillä ei ollut tällä kertaa fysiologista pohjaa, vaan selviä tapahtumallisia syitä, ei oikeasta masennuksesta voida puhua. Siis sellaisesta, jota kannattaisi lääkitä. Lääkehän ei korjaa syitä, miksi masnnus tuli. Paras lääke minulle on ollut mieheni, joka ei ole jättänyt yksin, vaikken ole antanut kuin sitruunoita.
Kirjoita kirje faijallesi.