Todella apea mieli lapseni puolesta, josta kukaan ei välitä saati halua tutustua

Miksi te hankitte toisen lapsen? Näyttelyesineeksi vai perheenjäseneksi? Onhan hänelle teidät..ja isosisarus. 

Ap, sulla on hienot sukulaiset, kun eivät ole tunkemassa kylään ennen ristiäisiä väen vängällä tai niiden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te hankitte toisen lapsen? Näyttelyesineeksi vai perheenjäseneksi? Onhan hänelle teidät..ja isosisarus. 

Hän on meille rakas pieni, tulee aina olemaan, sitä ei kukaan tai mikään voi muuttaa. Silti tulee paha mieli kun huomaa, ettei suku ole hänen ympärillään välittävänä ja lämpimänä.

Onko hän kehitysvammainen?

Minä olin/olen tuollainen lapsi, josta kukaan ei ole kauhean kiinnostunut ja jota kukaan ei kunnolla tunne. Ihan hyvin tässä pärjäillään, älä sure :) Se voi kopa kääntyä eduksi. Lapsesi huomaa, ettei moni ole hänestä kiinnostunut. Näinpä hän alkaa kehittää taitoja, joilla saisi (ehkäpä) kaipaamaansa huomiota. Tanssi, taide, urheilu, taikatemput, näytteleminen, sorkus, mitä vaan. Kunhan sinä vanhempana tuet ja autat oikeaan suuntaan! N19

Vierailija kirjoitti:

Onko hän kehitysvammainen?

Ei ole, kehitys aivan normaalia.

Outo kysymys muuten? Mitä tekemistä sillä olisi minkään kanssa? 

Hän on vauva. Se ensimmäinen oli varmaan ensimmäinen lapsenlapsi ja myös ensimmäinen sukupolvensa edustaja suvussanne? Tottahan sellaisesta ollaan innoissaan. Miksi te ette vie lasta sukulaisiin? Esim. joka toinen viikonloppu voisitte mennä aina jonkun luo.

Ensimmäinen lapsenlapsi on ensimmäinen, hyvässä ja pahassa. Hänestä teetetään taulu seinälle ja häntä usutetaan harrastuksiin, häntä ihastellaan ja kehutaan - ja hän myös oppii lataamaan itselleen odotuksia.  Vielä kauheampaa jos hän on ensimmäinen molemmille isovanhemmilleen. Mieheni ensimmäisestä lapsenlapsesta on hänen ensimmäiseltä vuodeltaan tosiaan videota ja seinätaulua ja ties mitä...

Mutta sitten niitä lapsia alkoi tulla lisää ja lisää. Ja täytyy todeta että tämä kahdeksas ei hirmuisesti isovanhempia enää ilahduta (lapset ovat kolmessa perheessä), eikä kukaan oikein enää jaksa...

Sun, ap, täytyy sitten vaan niiden välittävien aikuisten joukko koota jollain muulla tavoin kuin isovanhemmista.

Vielä totean, että isovanhempien ja lastenlasten lämpimien välien luomisessa on tärkein linkki ne vanhemmat. Miten he edesauttavat yhteyden luomista, puolin ja toisin, pitävät isovanhempia pienen mielessä, muistavat lähettää isovanhemmille kuvia ja tervehdyksiä, opettavat lapset myös käyttäytymään kauniisti isovanhempien luona ja käyttäytymään siten että isovanhemmat jaksavat niitä katsella. Tuntuu että tämä kohta on unohtunut joiltain nuorilta vanhemmilta. Tai, aika monilta.

(Mieheni kolmesta lapsesta kaksi on tään asian hoksannut ja yksi sitten todellakaan ei.)

Mitä väliä sillä on? Ei tuon ikäinen muista ketä pikkuserkun kaimoja teillä kylässä kävi. Vai muistatko sinä?

Vauvat nyt vain eivät ole kovin kiinnostavia, elleivät ne ole suvun ensimmäisiä.

Vauva ei todellakaan välitä siitä käykö häntä sukulaiset ja ystävät katsomassa jos hän saa joltakulta hellää ja vakaata hoitoa. Tähän riittäisi yksikin vanhempi. Teitä on kaksi.

Voidaan sanoa että vanhempia harmittaa vieraiden puute, vauvaa ei haittaa.

No mitä väliä? On ihmisillä ongelmat:D

Jälkiviisastelua, mutta sukua kannattaa toppuutella kunnolla ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä, eli vetää selvät meidän perheen rajat ja rajoittaa sitä kanssakäymistä. Näin mummot, tädit ym. eivät antaudu 100% esikoiselle pitäen seuraavia mitättömänä tähän kultalapseen verrattuna. Taitaa olla enemmän kuin muutama perhe, joissa ollaan tänäkin jouluna kuultu itkut kun esikoinen saa 30 pakettia ja pikkusisarukset puolet siitä. Aivan kuten monessa sisarusparvessa tulee riitoja aikanaan kun esikoinen saa mummolta sijoitusasunnon tai hänelle löytyykin yllätystili jonne on säästetty kymppitonni..

Ei se vauva ap mummojen ihailuista elä. Tuolloin pikkuisena (alle 3v) on kaikista tärkeintä että äiti ja isä ihailevat ja rakastavat. Sinä tarvitset enemmän muiden välittämistä kuin se vauva, mikä on ihan ok sekin,mutta älä nyt huijaa itseäsi kuvittelemaan että vauvasi kärsii. Päinvastoin,nyt pitäusi repiä kaikki ilo siitä ettei teillä ole sosiaalisia velvotteita ja saatte rauhassa tottua uuteen perheenjäseneen. Esikoiselllekin on nyt tärkeää se ihan oman perheen aika, kun uusi sisarus on syntynyt viemään äidin huomiota. Nauti tuosta ajasta ja älä pukkaa esikoista nyt muille hoitoon, keskittykää vahvistumaam perheenä. Kaikki se sidos mikä nyt syntyy, moninkertaistuu ajan kanssa teidän välillänne.

Aikanaan vauva kasvaa, kohtaa naapureita, lastenhoitajia, lastentarhanopettajia, luokanopettajia, valmentajia, aineenopettajia, kavereita, tyttö- ja poikaystäviä, kavereiden vanhempia, appivanhempia jne. Kyllä ihminen kohtaa monenlaisia eheyttäviä suhteita elämänsä aikana. Aivan varmasti hänkin kohtaa jo päiväkodissa muutamia ihmisiä jotka kehuvat ja ihailevat häntä.

up

Tuttu tilanne. Näin kävi meilläkin, mutta ajan saatossa tilanne tasottui. Onni oli ehkä kuopuksen luonne, joka on hyvin empaattinen. Hän saa luonteellaan ihmisiä puoleensa. Hän myös ei koskaan ole välittänyt muiden mielipiteistä vaan ollut aina oman tien kulkija. Tämä menninkäiseksi kutsuttu on tätä nykyä 15 vuotiaana ehkäpä jo suositumpi, kuin isoveljensä. Mutta se on fakta, että ensimmäinen saa kaiken huomion ja muut ovat vain katrastäytettä. Itsekin olen kakkonen ollut koko elämäni ajan. Ukin (lapseton) naisystävä oli lapsuudessa ainoa, joka piti minusta enemmän ja antoi kaiken huomionsa minulle. Meistä tuli läheiset ja kuolemaansa asti minä hoivasin hänen asioitaan. Sukulaiset eivät pitäneet ajatuksesta ja sitten kun mummopuoli kuoli ja perin jotain häneltä, niin siitä se myrsky nousi, että miten minä sen olen muka ansainnut.

Karmeita kommentteja tässä ketjussa. Olen pahoillani puolestasi kun sukulaisia ei kiinnosta, todella loukkaavaa käytöstä. Itselläni esikoinen eikä edes hän saa toista puolta sukua vaivautumaan katsomaan. Ei ole normaalia. Muut kommentoijat ovat katkeria pskoja jotka haluaa kääntää asian omaksi viaksesi. Luulen että nykypäivän isovanhempia ja tätejä enoja jne. Ei kiinnosta lapset. Omat isovanhemmat eli omien ja miehen vanhempien vanhemmat ovat aina kiinnostuneita ja rakastuneita pieniin. Nyt vaan niin vanhoja että kauhea ajatella että jäädään yksin isovanhempien kanssa ilman isoisovanhempia. Tsemppiä sulle

Voi ei, ompa ikävä kuulla. Varmasti tuntuu pahalta. Montako kuukautta molemmat lapsesi oli kun tapasivat sukulaisensa ekaa kertaa? Minun esikoinen oli kuukauden ikäinen kun tapasi muutamia sukulaisia ekaa kertaa ja nimijäisissä sit montaa sukulaista tapasi. Koska asuttiin niin kaukana molemmista vanhemmista ja sukulaisista. Kaksi vanhinta siskoa eivät halunneet tulla katsomaan vastasyntynyttä, vaikka pyydettiin ja asuivat vielä samassa kaupungissa kun me. He eivät ilahtuneet että vauva on puolivenäläinen. Mun isä oli tosi pettynyt heihin kun asuvat samassa kaupungissa ja heillä oli mahdollisuus päästä katsomaan vastasyntynyttä, mutta eivät tulleet. Sovittiin nyt mieheni kanssa jos tulee toinen lapsi niin sukulaiset saa kolmenviikon ikäisenä tulla katsomaan toista lasta. Koska haluamme suunnilleen saman ikäisenä kun esikoisen kanssa. Ystäviä kävi katsomassa meidän esikoista vastasyntyneenä. Tärkeintä että lapsella on vanhemmat tai jotkut lähellä. Ikinä ei tiedä joutuuko vauva teholle tai onko sairaalassa miten kauan, niin siksi katsoo vierailua sit rauhassa miten tuntuu. Me nykyään asutaan samassa kaupungissa kun sukulaiset ja elämä on ollut parempaa ilman rasistisia siskoja.

Vanha ketju ja aivan varmasti ap:n lapselle on riittänyt vanhemmat ja sisarus, eikä sukulaisten olematon mielenkiinto ole aiheuttanut haittoja. Pienille lapsille vanhemmat on ne tärkeimmät, sitten tulee mukaan kaverit eikä kukaan vahingoitu siitä, ettei ole mummoja, vaareja, tätejä, setiä. Asiasta itkeskely lasten nähden, sukulaisten haukkuminen lasten kuullen tekee enemmän haittaa kuin sukulaisten puute. Saattaahan lapsi isompana miettiä jotain jos kavereilla on läheiset välit sukulaisiin, mutta hänelle etäiset välit on normi. Sellainen se suku on.

Ei mua haitannut lapsen, ettei toinen mummo ollut juurikaan kiinnostunut meistä. Ei edes silloin kun kavereilla oli useampi mummo, lähtivät satojen kilometrien päähän mummolaan useimmin kuin me parin kilometrin päähän. Kummi olisi ollut kiva, jos konfirmaatioon olisi kutsuttu. Enemmän haittasi se ainainen sukulaisten haukkuminen, oli äidin suku ja isän suku ja kummankin puolen kanssa viihtyminen oli väärin, sillä toinen pahoitti mielensä ja näistä sukulaisista kehittyi negatiivinen kuva. Omalle isälle plussaa siitä, ettei haukkunut äitini äitiä vaikka hädintuskin sietivät toisiaan.

Omat lapset saa selvitä ilman mummoja. Perhe ilman tukiverkkoja, ihannemaailmassa niitä olisi, mutta on ihmisiä keille jää velkaa jos vähän välittävät toisen lapsista, joten olkoot. Lapsilleni tulee olemaan normaalia, että on kaukana asuvia sukulaisia ja sukulaisia, jotka toistaiseksi käyvät juhlissa ja sukulaisia joita eivät edes tunnista. Kuolleita sukulaisia ja sellaisia, jotka eivät kuulu elämään millään tapaa. Vähemmän taakkaa ja enemmän vapautta lapsille kasvaa sellaisiksi kuin ovat kasvamassa.