Lastentarhanopettaja suosittelee kollegoilleen
Ryhdy lastenhoitajaksi! Minä tein niin, vaikka olenkin koulutukseltani lastentarhanopettaja. Eipähän tarvitse enää huolehtia varhaiskasvatussuunnitelmista, toiminnan ja ympäristön suunnittelusta, havainnoimisesta, paperitöistä, erityisen tuen hakemisesta, vanhempainilloista, pedagogiikasta, arvioinnista, tiimin johtamisesta ja muusta sellaisesta. Olen vain lasten kanssa ja teen mitä käsketään. Palkka on vain hitusen huonompi, mutta stressitaso paljon matalampi. Voin siis paljon paremmin! Suosittelen!
Kommentit (25)
Kyllä meillä lastenhoitajat huolehtii vasuista, havainnoimisesta, toiminnan suunnittelusta yms. asioista mitä luettelit. Missä pääsee noin helpolla 😮
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä idea muuten, mutta saatat saada työpariksesi sellaisen lto:n, joka yrittää kyykyttää sua mennen tullen. Olen itsekin tehnyt lastenhoitajien sekä lto:n hommia, vaihtelevalla menestyksellä. Työpaikasta ja -porukasta riippuu tosi paljon, mitkä on käytännössä työtehtävät, vastuu ja fiilis.
Aivan, mutta lto-koulutuksen käyneenä tiedän mikä on ryhmän opettajan vastuu ja mikä hoitajan. Voin siis helposti perustella mitä minun hommiini kuuluu ja ei kuulu. Sen olen tehnyt työparille selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä lastenhoitajat huolehtii vasuista, havainnoimisesta, toiminnan suunnittelusta yms. asioista mitä luettelit. Missä pääsee noin helpolla 😮
Ei kuulu hoitajan hommiin! Mä pysyn vaan tiukkana!
Opiskelen lastentarhanopettajaksi, ja vaikka minulla on realistinen kuva lto:n työstä ja edelleen odotan innolla uran alkamista, ymmärrän näkökantasi.
Lto:n työ on rankkaa. Ryhmät ovat isoja, ja niissä on nykyään paljon maahanmuuttajia ja lapsia, joilla on kaikenlaisia haasteita. Lto:n kontolle jää ongelmien havainnointi ja yhteydenotot keltoon, palaverit elton ja vanhempien kanssa, arvioinnit, paperityöt... Jollain ajalla pitäisi myös toteuttaa ne kelton suunnittelemat harjoitukset lapsille, jotka niitä tarvitsevat. Puhumattakaan vasu-keskusteluista ja peda-tiimeistä. Ja toiminnan suunnittelu. Pitäisi havainnoida lapsia ja tuntea ryhmänsä lapset, suunnitella, jakaa järkevästi ryhmiin, organisoida.
Lastenhoitajan työ on kieltämättä rennompaa ja stressittömämpää, ja aikaa lasten kanssa olemiseen jää enemmän. Mutta silti. Halusin nimenomaan lastentarhanopettajaksi. Ja haluan edelleen. Haluan työni olevan haastavaa ja vastuullista. Vaikka se rankkaa tulisi olemaankin
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen lastentarhanopettajaksi, ja vaikka minulla on realistinen kuva lto:n työstä ja edelleen odotan innolla uran alkamista, ymmärrän näkökantasi.
Lto:n työ on rankkaa. Ryhmät ovat isoja, ja niissä on nykyään paljon maahanmuuttajia ja lapsia, joilla on kaikenlaisia haasteita. Lto:n kontolle jää ongelmien havainnointi ja yhteydenotot keltoon, palaverit elton ja vanhempien kanssa, arvioinnit, paperityöt... Jollain ajalla pitäisi myös toteuttaa ne kelton suunnittelemat harjoitukset lapsille, jotka niitä tarvitsevat. Puhumattakaan vasu-keskusteluista ja peda-tiimeistä. Ja toiminnan suunnittelu. Pitäisi havainnoida lapsia ja tuntea ryhmänsä lapset, suunnitella, jakaa järkevästi ryhmiin, organisoida.
Lastenhoitajan työ on kieltämättä rennompaa ja stressittömämpää, ja aikaa lasten kanssa olemiseen jää enemmän. Mutta silti. Halusin nimenomaan lastentarhanopettajaksi. Ja haluan edelleen. Haluan työni olevan haastavaa ja vastuullista. Vaikka se rankkaa tulisi olemaankin
Kyllä minäkin sitten palaan lto:ksi kun arvostus ja palkkaus kohtaavat työn merkityksen. Aion myös sitten tehdä työni täydellä sydämellä. Sitä ennen jätän homman kaltaisillesi pyyteettömille hyväntekijöille. Minä en pyhällä hengellä ja lapsen hymyillä elä!
Joo, lastenhoitajan eli lähihoitajan koulutus on nykyään niin heikkotasoinen, pienten lasten osuus on siinä niin pieni, että ei niiltä hoitsuilta voi kauheasti pyytää.... Niinhän se on, että ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu! Onhan niitä tietty sit hyviäkin, en mä sitä tarkota. Mut turha tehä työtä mitä ei voi vaatia
MInä olen lastenhoitaja ja välillä harkitsen kouluttautumista latsentarhanopettajaksi, mutta minustakaan palkkaus ei todellakaan kohtaa vaatimustason nousun kanssa, joten olen myös tyytyväinen käskytettävä. Helppoa, tekee vaan niinkuin käsketään ja thats it.
Joutuuhan pph:tkin tekemään vasut, niin miksei lastenhoitajat?
Vierailija kirjoitti:
Joutuuhan pph:tkin tekemään vasut, niin miksei lastenhoitajat?
Lain mukaan lto tekee ne. Ei oo koulutettu hoitajaa siihen, eli ei tarttis tehdä, eikä myöskään sais
Mikäs siinä, jos duunarin työ sopii paremmin kuin esimiesasemassa toimiminen.
Kokoomuksen äänestäjä
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä, jos duunarin työ sopii paremmin kuin esimiesasemassa toimiminen.
Kokoomuksen äänestäjä
Noh, jos esimiehen palkka on mitättömän vähän suurempi kuin duunarin, mutta työmäärä reilusti isompi ja vaativampi, on kai vaan tervettä järkeä olla rennosti duunari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen lastentarhanopettajaksi, ja vaikka minulla on realistinen kuva lto:n työstä ja edelleen odotan innolla uran alkamista, ymmärrän näkökantasi.
Lto:n työ on rankkaa. Ryhmät ovat isoja, ja niissä on nykyään paljon maahanmuuttajia ja lapsia, joilla on kaikenlaisia haasteita. Lto:n kontolle jää ongelmien havainnointi ja yhteydenotot keltoon, palaverit elton ja vanhempien kanssa, arvioinnit, paperityöt... Jollain ajalla pitäisi myös toteuttaa ne kelton suunnittelemat harjoitukset lapsille, jotka niitä tarvitsevat. Puhumattakaan vasu-keskusteluista ja peda-tiimeistä. Ja toiminnan suunnittelu. Pitäisi havainnoida lapsia ja tuntea ryhmänsä lapset, suunnitella, jakaa järkevästi ryhmiin, organisoida.
Lastenhoitajan työ on kieltämättä rennompaa ja stressittömämpää, ja aikaa lasten kanssa olemiseen jää enemmän. Mutta silti. Halusin nimenomaan lastentarhanopettajaksi. Ja haluan edelleen. Haluan työni olevan haastavaa ja vastuullista. Vaikka se rankkaa tulisi olemaankin
Eikö edes herttaiset ja suloiset irakilaiset tai somalilapset järkevine ja moderneine vanhempineen sulata sydäntäsi?
Kyllä minäkin sitten palaan lto:ksi kun arvostus ja palkkaus kohtaavat työn merkityksen. Aion myös sitten tehdä työni täydellä sydämellä. Sitä ennen jätän homman kaltaisillesi pyyteettömille hyväntekijöille. Minä en pyhällä hengellä ja lapsen hymyillä elä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen lastentarhanopettajaksi, ja vaikka minulla on realistinen kuva lto:n työstä ja edelleen odotan innolla uran alkamista, ymmärrän näkökantasi.
Lto:n työ on rankkaa. Ryhmät ovat isoja, ja niissä on nykyään paljon maahanmuuttajia ja lapsia, joilla on kaikenlaisia haasteita. Lto:n kontolle jää ongelmien havainnointi ja yhteydenotot keltoon, palaverit elton ja vanhempien kanssa, arvioinnit, paperityöt... Jollain ajalla pitäisi myös toteuttaa ne kelton suunnittelemat harjoitukset lapsille, jotka niitä tarvitsevat. Puhumattakaan vasu-keskusteluista ja peda-tiimeistä. Ja toiminnan suunnittelu. Pitäisi havainnoida lapsia ja tuntea ryhmänsä lapset, suunnitella, jakaa järkevästi ryhmiin, organisoida.
Lastenhoitajan työ on kieltämättä rennompaa ja stressittömämpää, ja aikaa lasten kanssa olemiseen jää enemmän. Mutta silti. Halusin nimenomaan lastentarhanopettajaksi. Ja haluan edelleen. Haluan työni olevan haastavaa ja vastuullista. Vaikka se rankkaa tulisi olemaankin
Kyllä minäkin sitten palaan lto:ksi kun arvostus ja palkkaus kohtaavat työn merkityksen. Aion myös sitten tehdä työni täydellä sydämellä. Sitä ennen jätän homman kaltaisillesi pyyteettömille hyväntekijöille. Minä en pyhällä hengellä ja lapsen hymyillä elä!
Eikö edes herttaiset ja suloiset irakilaiset tai somalilapset järkevine ja moderneine vanhempineen sulata sydäntäsi?
Ne vasutkin on joku naurettavuuden huippu. Niitä muka väkisin väännetään ihan normaaleista lapsista ja sitten niitä ei kukaan edes lue jälkeenpäin :D Ymmärrän erityistarpeisten kohdalla, mutta muuten on vain ihan turhaa lisätyötä.
Lto pariskunta joka irtisanoutui kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen lastentarhanopettajaksi, ja vaikka minulla on realistinen kuva lto:n työstä ja edelleen odotan innolla uran alkamista, ymmärrän näkökantasi.
Lto:n työ on rankkaa. Ryhmät ovat isoja, ja niissä on nykyään paljon maahanmuuttajia ja lapsia, joilla on kaikenlaisia haasteita. Lto:n kontolle jää ongelmien havainnointi ja yhteydenotot keltoon, palaverit elton ja vanhempien kanssa, arvioinnit, paperityöt... Jollain ajalla pitäisi myös toteuttaa ne kelton suunnittelemat harjoitukset lapsille, jotka niitä tarvitsevat. Puhumattakaan vasu-keskusteluista ja peda-tiimeistä. Ja toiminnan suunnittelu. Pitäisi havainnoida lapsia ja tuntea ryhmänsä lapset, suunnitella, jakaa järkevästi ryhmiin, organisoida.
Lastenhoitajan työ on kieltämättä rennompaa ja stressittömämpää, ja aikaa lasten kanssa olemiseen jää enemmän. Mutta silti. Halusin nimenomaan lastentarhanopettajaksi. Ja haluan edelleen. Haluan työni olevan haastavaa ja vastuullista. Vaikka se rankkaa tulisi olemaankin
Kyllä minäkin sitten palaan lto:ksi kun arvostus ja palkkaus kohtaavat työn merkityksen. Aion myös sitten tehdä työni täydellä sydämellä. Sitä ennen jätän homman kaltaisillesi pyyteettömille hyväntekijöille. Minä en pyhällä hengellä ja lapsen hymyillä elä!
Eikö edes herttaiset ja suloiset irakilaiset tai somalilapset järkevine ja moderneine vanhempineen sulata sydäntäsi?
En ainakaan arvioi ketään syntyperänsä perusteella. Vain toimintaa voi arvioida. Sinun tekosi perusteella arvioin sinut rasistiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ne vasutkin on joku naurettavuuden huippu. Niitä muka väkisin väännetään ihan normaaleista lapsista ja sitten niitä ei kukaan edes lue jälkeenpäin :D Ymmärrän erityistarpeisten kohdalla, mutta muuten on vain ihan turhaa lisätyötä.
Lukeepas, koulutettu lto, joka suunnittelee toiminnan lapsen parhaaksi. Ja vanhemmat, jos niitä laps kiinnostaa. Ja koulun opettaja sitten myös kun sen aika tulee
Vierailija kirjoitti:
Ne vasutkin on joku naurettavuuden huippu. Niitä muka väkisin väännetään ihan normaaleista lapsista ja sitten niitä ei kukaan edes lue jälkeenpäin :D Ymmärrän erityistarpeisten kohdalla, mutta muuten on vain ihan turhaa lisätyötä.
Tuo on kyllä totta.
Vierailija kirjoitti:
Lto pariskunta joka irtisanoutui kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen lastentarhanopettajaksi, ja vaikka minulla on realistinen kuva lto:n työstä ja edelleen odotan innolla uran alkamista, ymmärrän näkökantasi.
Lto:n työ on rankkaa. Ryhmät ovat isoja, ja niissä on nykyään paljon maahanmuuttajia ja lapsia, joilla on kaikenlaisia haasteita. Lto:n kontolle jää ongelmien havainnointi ja yhteydenotot keltoon, palaverit elton ja vanhempien kanssa, arvioinnit, paperityöt... Jollain ajalla pitäisi myös toteuttaa ne kelton suunnittelemat harjoitukset lapsille, jotka niitä tarvitsevat. Puhumattakaan vasu-keskusteluista ja peda-tiimeistä. Ja toiminnan suunnittelu. Pitäisi havainnoida lapsia ja tuntea ryhmänsä lapset, suunnitella, jakaa järkevästi ryhmiin, organisoida.
Lastenhoitajan työ on kieltämättä rennompaa ja stressittömämpää, ja aikaa lasten kanssa olemiseen jää enemmän. Mutta silti. Halusin nimenomaan lastentarhanopettajaksi. Ja haluan edelleen. Haluan työni olevan haastavaa ja vastuullista. Vaikka se rankkaa tulisi olemaankin
Kyllä minäkin sitten palaan lto:ksi kun arvostus ja palkkaus kohtaavat työn merkityksen. Aion myös sitten tehdä työni täydellä sydämellä. Sitä ennen jätän homman kaltaisillesi pyyteettömille hyväntekijöille. Minä en pyhällä hengellä ja lapsen hymyillä elä!
Eikö edes herttaiset ja suloiset irakilaiset tai somalilapset järkevine ja moderneine vanhempineen sulata sydäntäsi?
En ainakaan arvioi ketään syntyperänsä perusteella. Vain toimintaa voi arvioida. Sinun tekosi perusteella arvioin sinut rasistiksi.
Meillä olivat kaikki työntekijät suvaitsevaisia ja ennakkoluulottomia vielä 90 luvun alkupuolella. Kun irtisanouduimme ja siirryimme yrittäjiksi olivat kaikki työntekijät mamuinvaasion myötä muuttuneet kriittisiksi tai rasisteiksi kuten sinä heitä kutsut.
Ihan hyvä idea muuten, mutta saatat saada työpariksesi sellaisen lto:n, joka yrittää kyykyttää sua mennen tullen. Olen itsekin tehnyt lastenhoitajien sekä lto:n hommia, vaihtelevalla menestyksellä. Työpaikasta ja -porukasta riippuu tosi paljon, mitkä on käytännössä työtehtävät, vastuu ja fiilis.