Lue keskustelun säännöt.
En pidä isää isänäni
25.12.2016 |
Enkä ole ikinä pitänytkään. Se on ollut aina tosi etäinen ja muusta perheestä ulkopuolinen. Se ei ole oikeastaan koskaan osallistunut meidän lasten elämään. Päinvastoin, se on ollut aina äksy ja vihainen, ihan syyttä. En ole kutsunut sitä isäksi sen jälkeen kun olin jotain 5-vuotias. Lisäksi se on tosi itsekeskeinen ja tavallaan typeräkin. Sellaisen ihmisen seura on todella raskasta.
Olisiko täällä joku muukin, joka tuntisi samoin?
Kommentit (25)
Menestystä elämääsi vaikeuksista huolimatta. Yksi ihminen ei koko maailmaa pilaa, nokka eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, lisäksi isäni on itsekeskeinen rehvakas ja hedonistinen. Aina ensimmäisenä ruokapöydässä, aina lomat ja kaikki menot hänen ehdoillaan ja matkakohteillaan, rahat käytti ensin itseensä sitten jos jotain jäi, niin perheelle. Vastenmielinen ja omahyväinen tyyppi jota inhoan. Onneksi on jo yli 7-kymppinen kurppa niin ei tarvitse kauan kärsiä olemassaolostaan.
Säälittääkö sinua lainkaan, etti henkilö joka on isäsi ole osannut/kyennyt/halunnut hakea apua?
Onpas "kiva" kuulla, etten ole ainoa isätön.
Vierailija kirjoitti:
Säälittääkö sinua lainkaan, etti henkilö joka on isäsi ole osannut/kyennyt/halunnut hakea apua?
Niin millä tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittääkö sinua lainkaan, etti henkilö joka on isäsi ole osannut/kyennyt/halunnut hakea apua?
Niin millä tavalla?
Olisit saanut isän, jos hän olisi hakenut apua ja saanutkin sitä. Sen ikävän ihmisen takana on myös joku.
Vierailija kirjoitti:
Enkä ole ikinä pitänytkään. Se on ollut aina tosi etäinen ja muusta perheestä ulkopuolinen. Se ei ole oikeastaan koskaan osallistunut meidän lasten elämään. Päinvastoin, se on ollut aina äksy ja vihainen, ihan syyttä. En ole kutsunut sitä isäksi sen jälkeen kun olin jotain 5-vuotias. Lisäksi se on tosi itsekeskeinen ja tavallaan typeräkin. Sellaisen ihmisen seura on todella raskasta.
Olisiko täällä joku muukin, joka tuntisi samoin?
En tunne isääsi, joten vaikea sanoa mitä häntä kohtaan tuntisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittääkö sinua lainkaan, etti henkilö joka on isäsi ole osannut/kyennyt/halunnut hakea apua?
Niin millä tavalla?
Olisit saanut isän, jos hän olisi hakenut apua ja saanutkin sitä. Sen ikävän ihmisen takana on myös joku.
Ehkä olisin saanut isän, ehkä en. Sitä on hyvin vaikea sanoa nyt jälkeenpäin. Itse kyllä pidän hyvin epätodennäköisenä, että se ihminen olisi koskaan pystynyt olemaan isä, vaikka olisi hakenut ja saanut apua. Suurimpana syynä pidän asioita hänen persoonallisuudessaan, mihin ei todennäköisesti mikään apu olisi auttanut, ainakaan merkittävästi tilannetta muuttamalla. Vaikka sen ikävän ihmisen takana olisi ollut mikä, ei se selitä kaikkea sitä.
Ei säälitä siis, koska hän on kuitenkin ollut itse vastuussa elämästään ja tehnyt omia ratkaisujaan. Itseni puolesta säälittää kyllä, koska olisin oikeasti halunnut isän, mutta en sellaista.
Jep. Minulle on jäänyt ikuisia traumoja edesmenneestä isästäni, joka hakkasi kaikkia muita perheenjäseniä paitsi minua, kuopusta. Minä pienellä ruumiillani mennyt milloin äidin, milloin sisarusten eteen ettei isä löisi. Tämä kaikki viinan syytä. Selvinpäin isä oli paras isä, kuulin myöhemmin, että vain minulle 😐.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni on aina tuntenut samoin, tosin kuin minä. Minusta minulla on maailman paras isä, joka on aina hyväksynyt minut ja kannustanut. Sen sijaan äitini on hankala, josta sisareni on juurikin päinvastaista mieltä.
Edellisen johdosta voisi päätellä, että kyseessä on myös tuntemus, eikä pelkkä fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on aina tuntenut samoin, tosin kuin minä. Minusta minulla on maailman paras isä, joka on aina hyväksynyt minut ja kannustanut. Sen sijaan äitini on hankala, josta sisareni on juurikin päinvastaista mieltä.
Edellisen johdosta voisi päätellä, että kyseessä on myös tuntemus, eikä pelkkä fakta.
Aloituksessa ei taidettu tarkoittaa ihan tällaisia tilanteita tai perheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on aina tuntenut samoin, tosin kuin minä. Minusta minulla on maailman paras isä, joka on aina hyväksynyt minut ja kannustanut. Sen sijaan äitini on hankala, josta sisareni on juurikin päinvastaista mieltä.
Edellisen johdosta voisi päätellä, että kyseessä on myös tuntemus, eikä pelkkä fakta.
Omat tunteet ovat fakta! Oikeastiko mielestäsi jos vaikka tyyppi on mukava kaikille muille mutta hakkaa lastaan niin se lapsi on väärässä kun ei pidä niin mukavasta tyypistä. Mitä helvetti oikeasti tähän kuuluu mikään muu kuin juuri apeen kokemat 'faktat'?
Olisitte kiitollisia vanhemmista, kaikilla ei ole!
Vierailija kirjoitti:
Olisitte kiitollisia vanhemmista, kaikilla ei ole!
Miksi kenenkään pitäisi olla kiitollinen vanhemmasta joka pahoinpitelee henkisesti tai fyysisesti?
Mun isä on täys paska. Hakkas lapsiaan. Mutta on sanonut ettei ollut väkivaltainen. Mutta olen siitä erimieltä.
Vierailija kirjoitti:
Olisitte kiitollisia vanhemmista, kaikilla ei ole!
Saat mun isän, ole hyvä! <3
Oikeastaan koen olevani puoliorpo.
t. aloittaja
Surullista mutta näitä isiä löytyy joilla vanhemmuus täysin kadoksissa. Isänä koetan toimia lasteni kanssa parhain päin ja tukea heitä eteenpäin elämässä.