Sain liikaa lahjoja - ahdistaa

Kaikki lahjoihin liittyvä, sekä niiden antaminen että saaminen ahdistaa minua. Nykyajan yltäkylläisessä maailmassa kaikesta lahjojen antamisesta pitäisi ainakin aikuisten kesken luopua kokonaan.

Älä nyt jaksa valittaa siitäkin jos toiset halusi ostaa sulle lahjoja. Mistä näitä negatiivisia ihmisiä löytyy? Eikö tuo ollut iloinen asia?

Voi tsiisus. Ihmiset halusivat muistaa sua siitäkin huolimatta että kielsit sen. Mä olisin tosi otettu. Sulla taitaa olla ihmisiä ympärillä, olisit onnellinen. Moni joutuu viettämään joulunsa yksin.

Niin muakin ahdistaa. Tuntuu että olen vatavassa kiitollisuudenvelassa. No, täytyy panostaa seuraaviin merkkipäiviin kunnolla.

Sain pyyhkeitä ja kotikaljaa ja konvehteja, kelpasi. Tosin tulivat ihan tarpeeseen :)

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt jaksa valittaa siitäkin jos toiset halusi ostaa sulle lahjoja. Mistä näitä negatiivisia ihmisiä löytyy? Eikö tuo ollut iloinen asia?

Herravarjele! Toki olen iloinen. Ympärilläni on tasan äitini ja ex-mieheni jolta sain lahjoja, ei muita. Silti mieluummin olen antaja kuin saaja.

Vierailija kirjoitti:

Niin muakin ahdistaa. Tuntuu että olen vatavassa kiitollisuudenvelassa. No, täytyy panostaa seuraaviin merkkipäiviin kunnolla.

Tätä ajoin takaa. Ap

Käsitän kyllä kiitollisuudenvelan tunteen, koska asia on minullekin tuttu. Nytkin ällistelin, kun isäntä oli ostanut minulle huomattavasti kalliimman lahjan kuin minä hänelle. Totesin kuitenkin, että hän päätti asian itse tietäen vallan hyvin, että minun lompakkoni ei salli niin kalliiden lahjojen  ostamista hänelle. Emme joudu sen takia pulaan.

 Täysi-ikäisten lasten äitinä mietin asiaa myös äitisi kannalta: vaikka emme itse osta kalliita lahjoja, emme odota lapsiltamme vastineeksi yhtikäs mitään. Se taitaa olla jonkinlainen sisäänrakennettu ominaisuus, kun on kyse omista lapsista.  Vai onko syytä epäillä, että äitisi kyky huolehtia omista raha-asioistaan olisi jotenkin heikentynyt? Pelkäätkö, että hän joutuu pulaan ostaessaan sinulle kalliita lahjoja? Jos hän on kuitenkin täysivaltainen ja kykenevä huolehtimaan asioistaan (kuten mieheni on ja omat vanhempani aikanaan olivat eivätkä koskaan joutuneet lähellekään pulaa, vaikka antoivatkin kalliiseen kosmetiikkaan  verrattavia lahjoja), niin jotakin pitäisi jättää hänen  omallekin vastuulleen.

Vai onko aihetta epäillä, että hän tai muut lahjojen antajat alkaisivat myöhemmin esittää marttyyrin elkeitä tyyliin "silloinkin minä annoin sinulle  niin kalliin lahjan ja sinä niin vaatimattoman..."? Sitä on kieltämättä vaikea kuunnella, vaikka kyseessä olisi kiellosta huolimatta annettu lahja. Siinä en kyllä osaa neuvoa, koska jos kieltäydyt ottamasta lahjaa vastaan, sekin herättää ne samat marttyyrin  elkeet.