Läskin syvin olemus?
Luin blogista https://laskipaivakirja.wordpress.com/ jutun, jossa yhtäkkiä tuntui olevan hieman liikaakin järkeä. Voisiko lihavuudessa olla kyse syvemmän trauman vaikutuksesta? Voisiko meillä olla ratkaisu lihavuusongelmaan hyväksynnän kautta? Miksi tuo kuulostaa musta niin kovin järkeävltä?
Kommentit (5)
Itselläni ainakin on syviä henkisiä -ja psykologisia ongelmia, olen näiden asioiden kanssa kamppaillut lapsuudestani saakka, ja vieläkin näin aikuisiällä yhä kärsin niistä. Minulla on traumoja liittyen syömiseen, ja painoon sillä ulkomuotoani on kommentoitu erittäin negatiiviseen sävyyn, jopa omien vanhempieni -ja sisaruksieni toimesta.
Mä oon hyväksynyt sen, että en näe enää koskaan mun kikulia. Edes peilin kautta :(
Ihanaa, lisää tekosyitä läskeille olla läskejä. Sitä tosiaan tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, lisää tekosyitä läskeille olla läskejä. Sitä tosiaan tarvitaan.
Its en keksi ylipainolleni mitään oikeutusta vaan olen miettinyt ongelmani alkujuurta, ja sitä että miksi olen tähän tilaan ajautunut alun alkaenkaan. Kun sen ongelman todelliseen syyn löytää, voi sitä pulmaa lähteä työstämään ja samalla löytää keinoja joutumasta tähän samaan sudenkuoppaan jatkossa. 2/4
Eli käytännössä kaikki lihavat ovat jotenkin traumatisoituneita. Ei paha. :D Se selittäisi sen, miksi jotkut eivät vaan onnistu painon pudottamisessa.