Yhtäkkinen pakkomielle kihloista!

Takokaa mulle järkeä kanssasisaret!

Mies on puhunut kosinnasta jo hetken. Ottaa puheeksi "mitä jos kosisin sua julkisesti" "sitten kun kosin sua" "olisiko tuollainen sormus kiva" jne. ja tuossa muutama viikko sanoi, että on miettinyt, että kosii vielä tämän vuoden puolella, johon minä vastasin "se sopii oikein hyvin", ja siitä asti olen ollut ihan sekaisin. Olen miettinyt sormuksia, ja häitä ja kaikkea mahdollista, ja alkanut enemmän asiasta puhumaan, ja odottamaan! Mutta mies nyt antaa ymmärtää ettei sitä sittenkään tapahdu hetkeen! Ollaan sivuutettu tätä aiheitta tässä viikon aikana ja miehen kommentteja "onneksi en ole hetkeen kosimassa" "joku päivä". jne.

En oikein ymmärrä. Miksi puhua kosinnasta, jota sitten ei haluakaan toteuttaa. MIKSI siitä edes piti puhua? Enkä usko, että mitenkään "hämää", ettei kosikaan, vaikka kosii..

Nyt en tiedä mitä pitäisi ajatella :D Jotenkin menin ihan sekaisin koko ajatuksesta, enkä pääse siitä eroon, mutta toisaalta en edes kaivannut tätä hetkeen.. Periaatteessa tekisi mieli loukkaantua ja suuttua tästä turhasta innostuksesta, tai sitten vain antaa olla. :D

Help! Kokemuksia tälläisestä turhasta innostamisesta?