Lue keskustelun säännöt.
Oletko viettänyt "epämiellyttävää" joulua anoppisi luona tai miehen sukulaisten kanssa? Kokemuksia?
19.12.2016 |
Ex-mieheni kanssa vietin yhden ja ainoan kerran, sen jälkeen sanoin että joko kotona tai ulkomailla.
Kommentit (18)
Todellakin! Vuosia oltiin joka toinen joulu anoppilassa, jossa kulissin rakennus oli aikamoista. Myös anopin ja apen parisuhde oli kauhealla tolalla. Sit kerran, kun anoppi haukkua räksytti täysillä miestään vielä joulupöytään käydessä pyysin, et jos edes joulupäivällisellä olis rauhallista. Siitähän anoppi suuttua tupsahti eikä puhunut mitään loppuillan aikana. Joulupäivänä haukkui minut pataluhaksi, kun luuli etten ollut kuulemassa. Anteeksipyyntö vain pahensi asioita (sanoi, että ovat yrittäneet sietää minua, että mies ja lapset kävis).
Nykyään ihan kohteliaat välit, mut sen jälkeen ei olla yhtään joulua siellä vietetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exän kotona. Ex-anoppi säännösteli miehensä juomista ja tämä oli mukin kanssa anelemasaa "ihan pikkasen". Ex-anoppi antoi salaa viinaa. Sitten kun isäntä humaltui, niin alkoi kehumaan minun kauneuttani. Tuli meidän makuuhuoneeseen lähes iholle kiinni ja sanoi, että tykkää tuommoisista tummista tytöistä. Pelkäsin, että käy käsiksi. Ja ex ei tehnyt mitään. Pikkusen ahdistavia reissuja 😀
Ex-anoppilassa 20 vuotta (joo olin tossu).
Koko talo siivottiin aattoaamupäivään asti, paitsi yksi pahaääninen miehen veli joka sai nukkua. Naisten kuului myös laittaa ruoat (itsetehdyt sillit, kalat, laatikot, kastikkeet, lihat ja pateet, lisukkeet, jälkiruoat) yötä myöden alusta asti seitsemän sortin leipomuksineen, joita oli laatikkotolkulla. Joka vuosi täsmälleen samalla tavalla vanhasta reseptikirjasta. Muuta ei voinut edes ehdottaa. Tunnelma oli kireä, koska siivous piti tehdä tietyllä tavalla (ja sitä laiskuriveljeä yrittää patistaa tuloksetta), ruoat oikein ja aikataulussa, jouluvesperiin ja haudoille ehtiä. Lapset olivat siinä vaiheessa jo ihan uupuneita odotukseen kun pukki tuli ruoan jälkeen, kun aikataulu heitti monta tuntia. Jouluyönä sitten anoppi istui yksin viinipullo nokan edessä marttyyrinä, kun hän oli taas joutunut joulun meille järjestämään. Ihanaa ettei enää yhtään sellaista joulua tule.
Todellakin... Ex-miehen isällä tuli vietettyä pakollinen tapaninpäivä 7 vuotta putkeen (asui vielä noin 200km päässä meistä, joten oli aina yönylireissu).
Mentiin aina mieheni ja hänen kahden veljen kanssa kimpassa sinne. Joskus oli joku veljien senhetkisistä emännistäkin mukana. Kukaan veljeksistä ei pitänyt isäänsä kauheasti yhteyttä mutta jouluna ja juhannuksen tienoilla pakollinen vierailu tuli aina suorittaa.
Saavuttiin yleensä yhdellä autolla joskus iltapäivästä. Viimeistään kuuden aikaan illalla oli isä ja kolme poikaansa jo aivan kännissä. Se tuntui olevan ainut keino saada tunnelma edes hieman vähemmän vaivaantuneeksi. Itse en alkoholia juurikaan käytä ja en todellakaan halunnut koskaan herätä krapulassa sieltä odotellen koska pystyy ajamaan pois.
Ex-appiukkoni on myös hyvin uskovainen. Tai ainakin esittää olevansa, en koskaan oikein päässyt siitä kunnolla perille. Tämä sitten näkyi ja kuului kovaäänisenä rukoiluna aina ennen jouluateriaa (mikä nyt oli sitten mitä milloinkin) sekä pakollisena virsien veisailuna pitkin iltaa. Loppuillasta sitten oli lähes aina jonkinasteinen riita kehkeytynyt veljeksien ja/tai isän välille ja sitä sitten sai siinä kuunnella. Kämppä ei ole mikään kovin suuri, noin 80m2, joten pakopaikkaakaan ei oikein koskaan löytynyt. Sänkynä toimi aina sohvan pehmusteet lattialla patjana (minulle ja miehelleni yhteensä noin 1m levyinen patja...)
Joka kerta kun sieltä pääsi ajamaan pois tuuletti hiljaa mielessään että jes, ei taas ihan äkkiä tarvitse mennä....
Eli miehen puolelta olevien sukulaisten seurassa on erityisen ikävää.
Paitsi, että mies on ollut suuri pettymys, hänen sukulaisensa myös!
Miesvihaa ja miehen sukulaisten vihaa. Mammojen uusin pohjanoteeraus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex-anoppilassa 20 vuotta (joo olin tossu).
Koko talo siivottiin aattoaamupäivään asti, paitsi yksi pahaääninen miehen veli joka sai nukkua. Naisten kuului myös laittaa ruoat (itsetehdyt sillit, kalat, laatikot, kastikkeet, lihat ja pateet, lisukkeet, jälkiruoat) yötä myöden alusta asti seitsemän sortin leipomuksineen, joita oli laatikkotolkulla. Joka vuosi täsmälleen samalla tavalla vanhasta reseptikirjasta. Muuta ei voinut edes ehdottaa. Tunnelma oli kireä, koska siivous piti tehdä tietyllä tavalla (ja sitä laiskuriveljeä yrittää patistaa tuloksetta), ruoat oikein ja aikataulussa, jouluvesperiin ja haudoille ehtiä. Lapset olivat siinä vaiheessa jo ihan uupuneita odotukseen kun pukki tuli ruoan jälkeen, kun aikataulu heitti monta tuntia. Jouluyönä sitten anoppi istui yksin viinipullo nokan edessä marttyyrinä, kun hän oli taas joutunut joulun meille järjestämään. Ihanaa ettei enää yhtään sellaista joulua tule.
Ahdistava stoori.
Tarkoitithan että 20 vuotta sitten? Etkä vaan että tuollaisia jouluja oli 20 v.
Appelaan piti mennä jo heti aamusta ja tylsistyä siellä koko päivä. Pöytä oli kalavoittoinen ja kun olen alleginen kalalle niin söin sitten kinkkua, perunaa ja salaattia. Jossain vaiheessa laitoin stopin ja ilmoitin etten sinne enää lähde. Saman ilmoitin omalle suvulle koska en tajua miksi pitää pyhät pilata kylässä juoksemalla kun vois rentoutua ja levätä himassakin.
Onneksi nykyään saa olla kotona ihan rauhassa jouluisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-anoppilassa 20 vuotta (joo olin tossu).
Koko talo siivottiin aattoaamupäivään asti, paitsi yksi pahaääninen miehen veli joka sai nukkua. Naisten kuului myös laittaa ruoat (itsetehdyt sillit, kalat, laatikot, kastikkeet, lihat ja pateet, lisukkeet, jälkiruoat) yötä myöden alusta asti seitsemän sortin leipomuksineen, joita oli laatikkotolkulla. Joka vuosi täsmälleen samalla tavalla vanhasta reseptikirjasta. Muuta ei voinut edes ehdottaa. Tunnelma oli kireä, koska siivous piti tehdä tietyllä tavalla (ja sitä laiskuriveljeä yrittää patistaa tuloksetta), ruoat oikein ja aikataulussa, jouluvesperiin ja haudoille ehtiä. Lapset olivat siinä vaiheessa jo ihan uupuneita odotukseen kun pukki tuli ruoan jälkeen, kun aikataulu heitti monta tuntia. Jouluyönä sitten anoppi istui yksin viinipullo nokan edessä marttyyrinä, kun hän oli taas joutunut joulun meille järjestämään. Ihanaa ettei enää yhtään sellaista joulua tule.
Ahdistava stoori.
Tarkoitithan että 20 vuotta sitten? Etkä vaan että tuollaisia jouluja oli 20 v.
Olet oikeassa. Näitä stooreja niillä riittää.
Kerroin eilen toisessa ketjussa joulusta 1984 anoppilassa. Luulin, että siellä syödään normaalia jouluruokaa, mutta siellä olikin länsirannikon salaattia, simpukkalientä, sienipasteijoita, chateaubriandia ja juustoa ynnä viiniä ja glögiä. En syö äyriäisiä enkä kalaa mutten kehdannut olla syömättä, joten syöminen oli aika vaikeaa.
Eniten nyppi se, ettei ollut muuta makeaa kuin tortut 1 kpl /hlö. Ei konvehtin konvehtia, koska ei ollut lapsia. Etukäteen olin kysellyt mitä voisin tuoda, mutta heillä oli kuulemma kaikkea tarpeellista. Omassa lapsuudenkodissani panostettiin nimenomaan kahvipöytään, joka notkui vaikka mitä herkkuja. Kylläpä sitä oli ikävä. Jos omaan kotiini olisi ollut vähemmän kuin 300km, olisin vaihtanut joulunviettopaikkaa. Toista kertaa en anoppilaan jouluksi mennyt useista pyynnöistä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-anoppilassa 20 vuotta (joo olin tossu).
Koko talo siivottiin aattoaamupäivään asti, paitsi yksi pahaääninen miehen veli joka sai nukkua. Naisten kuului myös laittaa ruoat (itsetehdyt sillit, kalat, laatikot, kastikkeet, lihat ja pateet, lisukkeet, jälkiruoat) yötä myöden alusta asti seitsemän sortin leipomuksineen, joita oli laatikkotolkulla. Joka vuosi täsmälleen samalla tavalla vanhasta reseptikirjasta. Muuta ei voinut edes ehdottaa. Tunnelma oli kireä, koska siivous piti tehdä tietyllä tavalla (ja sitä laiskuriveljeä yrittää patistaa tuloksetta), ruoat oikein ja aikataulussa, jouluvesperiin ja haudoille ehtiä. Lapset olivat siinä vaiheessa jo ihan uupuneita odotukseen kun pukki tuli ruoan jälkeen, kun aikataulu heitti monta tuntia. Jouluyönä sitten anoppi istui yksin viinipullo nokan edessä marttyyrinä, kun hän oli taas joutunut joulun meille järjestämään. Ihanaa ettei enää yhtään sellaista joulua tule.
Ahdistava stoori.
Tarkoitithan että 20 vuotta sitten? Etkä vaan että tuollaisia jouluja oli 20 v.
Sanoinhan että olin tossu, eli 20 joulua. Miehen mielestä ainoa oikea joulu oli hänen lapsuudenkotonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-anoppilassa 20 vuotta (joo olin tossu).
Koko talo siivottiin aattoaamupäivään asti, paitsi yksi pahaääninen miehen veli joka sai nukkua. Naisten kuului myös laittaa ruoat (itsetehdyt sillit, kalat, laatikot, kastikkeet, lihat ja pateet, lisukkeet, jälkiruoat) yötä myöden alusta asti seitsemän sortin leipomuksineen, joita oli laatikkotolkulla. Joka vuosi täsmälleen samalla tavalla vanhasta reseptikirjasta. Muuta ei voinut edes ehdottaa. Tunnelma oli kireä, koska siivous piti tehdä tietyllä tavalla (ja sitä laiskuriveljeä yrittää patistaa tuloksetta), ruoat oikein ja aikataulussa, jouluvesperiin ja haudoille ehtiä. Lapset olivat siinä vaiheessa jo ihan uupuneita odotukseen kun pukki tuli ruoan jälkeen, kun aikataulu heitti monta tuntia. Jouluyönä sitten anoppi istui yksin viinipullo nokan edessä marttyyrinä, kun hän oli taas joutunut joulun meille järjestämään. Ihanaa ettei enää yhtään sellaista joulua tule.
Ahdistava stoori.
Tarkoitithan että 20 vuotta sitten? Etkä vaan että tuollaisia jouluja oli 20 v.
Sanoinhan että olin tossu, eli 20 joulua. Miehen mielestä ainoa oikea joulu oli hänen lapsuudenkotonaan.
Sinulla on itsekäs mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-anoppilassa 20 vuotta (joo olin tossu).
Koko talo siivottiin aattoaamupäivään asti, paitsi yksi pahaääninen miehen veli joka sai nukkua. Naisten kuului myös laittaa ruoat (itsetehdyt sillit, kalat, laatikot, kastikkeet, lihat ja pateet, lisukkeet, jälkiruoat) yötä myöden alusta asti seitsemän sortin leipomuksineen, joita oli laatikkotolkulla. Joka vuosi täsmälleen samalla tavalla vanhasta reseptikirjasta. Muuta ei voinut edes ehdottaa. Tunnelma oli kireä, koska siivous piti tehdä tietyllä tavalla (ja sitä laiskuriveljeä yrittää patistaa tuloksetta), ruoat oikein ja aikataulussa, jouluvesperiin ja haudoille ehtiä. Lapset olivat siinä vaiheessa jo ihan uupuneita odotukseen kun pukki tuli ruoan jälkeen, kun aikataulu heitti monta tuntia. Jouluyönä sitten anoppi istui yksin viinipullo nokan edessä marttyyrinä, kun hän oli taas joutunut joulun meille järjestämään. Ihanaa ettei enää yhtään sellaista joulua tule.
Ahdistava stoori.
Tarkoitithan että 20 vuotta sitten? Etkä vaan että tuollaisia jouluja oli 20 v.
Sanoinhan että olin tossu, eli 20 joulua. Miehen mielestä ainoa oikea joulu oli hänen lapsuudenkotonaan.
Sinulla on itsekäs mies.
Eikö se ollut jo ex
Appivanhemmilla...
Siinä talossa joulua valmistellaan elokuusta alkaen, siivotaan, leivotaan, koristellaan. MITÄÄN ruokapuolta ei saa hankkia valmiina, siis torttujen hillosta lähtien kaikki on tehtävä itse. Mulla oli ekana vuonna kovat odotukset... joten tipuin aika korkealta. Joo, syötävää riitti, mutta kinkkua oli vähän, kaiken maailman laatikoita kyllä, alkaen sipulittomasta ja lihattomasta ja suolattomasta makaronilaatikosta. Kattauksessa eriparisia tiimarin punaisia muoviastioita, koska punainen on joulun väri. Appivanhemmat söivät jouluaterian alusvaatteissa, appi pitkissä kalsareissa ja anoppi rispaantuneessa kylpytakissa.
Mä olen tottunut lapsuudessani siihen, että joulu on arvokas, juhlava juhla. Ei ykkösiä, mut kuitenkin siistit, vähän juhlavammat vaatteet, siis tyyliin juhlava neule naisella, kauluspaita miehellä jne. Ja kattaukseen parasta mitä talosta löytyy. JA alkupalat.
Onneksi nyt omaan perheeseen on kelvannut tuo hieman juhlavampi malli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surkein joulu oli, kun asuin Englannissa ja poikaystäväni oli töissä Australiassa. Olin ostanut lentoliput jouluksi maaliskuussa pilkkahintaan. Hinta oli muihin verrattuna edullinen mutta minulle iso raha.
Piti mennä Amsterdamiin, sieltä Kuala Lumpuriin ja en muista enää minne sieltä, 4 lentoa.
Menin kentälle 3 h ennen lähtöä ja jonkun hölmön tankkausjutun takia kone lähti 2 h myöhässä, myöhästyin jatkolennolta ja kaikki koneet täynnä. Kaikki sanoivat ei kuulu mulle, mene sinne ja jonottelin ja jonottelin, kaikki koneet täynnä.
Koska lentolippuni oli halvin , sain aina viimeisenä paikan. Joka tiskillä sinun lippusi on näin halpa, ei tällä mitään saa. Jouduin olemaan Amsterdamissa yötä, onneksi toinen matkustaja kertoi oikeuksistani ja sain hotellihuoneen ja kuljetukset. Amsterdamista lensin Kiinaan, en voinut poistua kentältä, koska ei ollut Kiinan viisumia jne.
Pääsin Australiaan 23.12, 3 pv myöhässä.
Takaisin piti lähteä jo loppiaisena plus lämpö ja paras seura jäi lyhyemmäksi.
Sain lukuisten valitusten jälkeen korvauksia enemmän kuin lentolipuista olin maksanut. Vaati yli 10 valitusviestiä, lisäksi kirjoitin aina mitä virkailija lupasi, otin kellonajan ylös ja virkailijan nimen.
Opin kantapään kautta nuori ihminen on lentoyhtiöille todella mitätön ja yritetään kusettaa miten vaan voidaan.
Anopin ja apen luona. Iso suku ja perinne helvetistä: lahjat avataan jokainen vuorotellen ja muut jännityksellä tuijottaa, että mitä paketista paljastuu. Ja minä ainoa kenelle ei yhtään lahjaa. Sama se muuten, mutta kiusallinen hetki joka kierroksella, kun olis ollut mun vuoro avata ja hypättiin yli, kun ei ole avattavaa 😐
Olen. Exän sukulaisten kanssa, paikalla ex, hänen isänsä ja äitipuolensa sekä siskonsa sekä kaksi perheineen. Ja sitten minä. Nimenomaan niin, että muut puhuivat "perhejuttuja", ja minä vain jouduin kuuntelemaan kun en ikinä tiennyt kenestä tai mistä puhutaan. Kunnes sitten illan edetessä alettiin muistelemaan paria viikkoa aiemmin kuollutta äitiä/isoäitiä, minut ulkopuolistettiin täysin ja totesivat vain että "toivottavasti ymmärrät". Nukahdin sohvalle klo 23 aikaan, heräsin parin tunnin päästä ja muut edelleen muistelivat ja vollottivat viiniensä ja viinojensa äärellä ruokapöydän ympärillä istuen. Kukaan ei luonut minuun minkäänlaista kontaktia, ei edes poikaystäväni jolta kysyin pariin otteeseen, että voisimmeko jo lähteä kotiin.
Oli ensimmäinen ja viimeinen joulu kyseisen exän kanssa. Onneksi!
17 korjaa: paikalla siis kaksi TÄTIÄ perheineen..
Nuoruuden poikaystävän vanhemmat eivät olleet mitään jouluihmisiä. Eivät ylipäänsä viettäneet mitään juhlia tai satsanneet mihinkään. Tämä kai sitten kuvaillaan " rennoksi jouluksi". Töllön edessä röhnötettiin, jouluruokana oli kyllä kinkku ja Saarioisten laatikkoa ja sellainen pieni rasia valmis-rosollia. Mitään kynttilöitä, kattauksia tms ei ollut. Hyasintti oli sohvapöydällä kun olivat saaneet sen jostain. Itse vein tuliaisena mm. jotain kaloja, joihin tuumasivat että " joulunahan syödään kinkkua, kyllä meillä sitä on. Miksi toit kalaa." Äitini on alalla ja olen suvusta, jossa joulua vietetään viimeisen päälle. Siis alkuruuat, yms. Siis siten kuin nyt yleensä melkein kaikki viettävät. Pukeudutaan siististi, mutta ei kuitenkaan mihinkään iltapukuihin joihin joissakin perheissä. Olin niin hämmentynyt ja itku kurkussa koko jouluaaton, etten saanut sanaa suustani. Ruokatavoista heillä ei myöskään ollut käsitystä. Pöydässä istuttiin pieruverkkareissa ja kun oli syöty ( hotkivat kauhealla vauhdilla), niin miehen isä nousi pois pöydästä ja meni sohvalle makaamaan. Kukin sitten söi kinkkunsa omalla tahdillaan ja liukeni sitten pois. Siis jouluaattona. Että hyvin on erilaisia tapoja ihmisillä. Sinänsä opettavainen kokemus, että ainakin itse tiesin sen jälkeen mitä en halua omien lapsieni omaksuvan. Mies tosin vaihtui, mutta silti en enää ikinä halua muiden nurkkiin jouluina.