Kuinka te vanhana esikoisen saaneet oikein jaksatte?

Sä oot vaan heikkoa tekoa.

Minulla on 2 -vuotias. Nukkuu heräämättä n. 10 tuntia yössä. Päivisin vilkas, mutta kiltti otus. Hyvin jakselen. Polvet toimivat kuin unelma vaikka ylipainoa onkin ja onhan mulla mies lasta hoitamassa myöskin. Ainakin vuoden siis lomailen vielä kotona. Ja ikää on 43. Sun kannattaa sjödä parempaa ruokaa ja sportata. Olet vissiin aika kehnossa kunnossa.

No luulen ettei minua ole tehty äidiksi muutenkaan. Kroppa kyllä on hyvä siihen, siis olen pitkä ja ei tullut yhtään repeämää ja itse synnytys meni hyvin. Kuitenkin raskaus veti selän ihan kaarelle, ja toisen rasklauden jälkeen polvet ei palautuneet.. Eli niistä tuli löysät. Lihoin molemmista 10kg, mutta laihduin ne 3kk pois. Silti edelleen polvet rikki, ja väsyttää. Nykyään lapset on päiväkodissa ja teen töitä kotona. Silti väsymys on ihan hirveää. Joutuu kuitenkin siivoamaan, tekemään ruokaa, ulkoiluttamaan,pyykkäämään, järjestää synttärit, hoitaa omat työt ja asiakkaat ja ulkonäkö, jatkuvasti ostaa vatteita yms lapsille. Olen ihan kuollut arkeen. Meillä on liikaa neliöitä ja molemmilla ihan liikaa töitä. Mietin vain, miten vanhemmat jaksaa?

Ollaan miehen kanssa mietitty, ettei enää ikinä jaksettaisi uutta vauvaa. 

Ap

Niin kyllähän se on aika rankkaa, kun seniori-ikäisenä (27,34 ja 36 vuotiaana) on lapset saatu. Ihan siinä rajamailla, toinen jalka haudassa on menty.

Joo eipä ole mitään ongelmia ollut. Raskaudet sujuneet hyvin ja nopeat, helpot ja lääkkeettömät synnytykset ilman mitään jälkikomplikaatioita. Ja kaksi nuorinta lasta ovat olleet hyviä syömään ja nukkumaan. Ei ole selkä hajonnut ja ihan lastenrattaita jaksan työntää ei tarvi vielä rollaattoria. Tämän viestinkin näin kirjoittaa tavallisella älykännykällä en tarvitse vielä isonappulaista senioripuhelinta.

Ei se esikoinen, vaan se toinen...18-vuotiaana jaksoin paljon paremmin kuin 10 vuotta myöhemmin. Vaikka asiat oli paljon paremmin, ja isäkin osallistui-ehkä juuri siksi.

Nii....esikoinen 28v, kuopus 38v, ihan hyvin oon jaksanut, kiitos. Kuopuksen on nyt jo 9v

Kertokaa lapsettomalle (ihan viattomasti kysyn, en ihan oikeasti tiedä) miten raskaudessa voi mennä polvet paskaksi ja onko tuo ihan oikeasti yleistä?

Me ei ahnehdittu kahta lasta vaan tyydyttiin yhteen. Hyvin on jaksettu.

Sain lapseni 35-vuotiaana. Lapsi on nyt 1.5v.

Minulla on väsymystä ja uupumista aiheuttava sairaus, rasituksensietokykykin on huono. Nivelet hajalla jo ennestään. Lapsikin on tosi levoton nukkuja ja heräilee vieläkin jopa 10 kertaa yössä. Melko vilkaskin tapaus on.

Silti jaksan ihan hyvin. Toki väsyttää. Mutta koen eläväni yhtä elämäni parhaimmista ajoista ja haaveilen vielä toisesta lapsesta.

Unentarve vähenee vanhetessa joten enemmänkin ihmettelisin, miten nuoret jaksavat. Maratoninkin juoksin kuopuksen ollessa 1-vuotias, vaikka lapset olivat todella huonounisia.

Samaa ihmetellyt. Itse saanut esikoisen 23 vuotiaana ja kuopuksen kolmantena lapsena 28 vuotiaana ja jo tässä ikävälissä huomasin että kolmannen lapsen kanssa yöheräämiset olivat selvästi raskaampia.

Nyt lapset ovat jo suunnilleen aikuisia, mutta tulin tässä 45 vuotiaana ottaneeksi koiranpennun ja jos pentu herättää yöllä pari kertaa tapeille, niin olen aamulla todella väsynyt.

Ei käy kateeksi ikäisiniä ja jopa vanhepia kavereita jotka eläävät vielä pikkulapsiarkea, joko toisella kierroksella tai myöhäisellä ensimmäisellä.

t.mies

Saan kohta esikoiseni 35-vuotiaana ja koen olevani parhaassa iässä, ihan nuori vielä.

Tietty voi olla rankkaa jos lapsi on jollain tapaa pitkäaikaissairas, erityislapsi tms. mutta varmaan se olisi rankkaa silloin nuorellekin.

Odotettavissa oleva elinikäni on kai yli 80 vuotta ja työelämässäkin pitäisi jaksaa noin 70-vuotiaaksi tällä menolla, joten en nyt voi alkaa pitää itseäni raihnaisena seniorina kun elämästä on varmaan puolet jäljellä.

Raskauduin muuten tosi helposti, mutta valitettavasti raskaus on ollut vaikea, tosin ei iästä johtuen.

Mitenköhän ne ennen jaksoivat? Oli jälleenrakennus ja korvenraivaus ja lapsia joka vuodelle. Saati nykyinen 3- tai 5-vuorotyö. Olisi jäänyt Suomi rakentamatta nyky mammoilta.

Joku on tehtaillut koko aamupäivän näitä provoja.:D

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa lapsettomalle (ihan viattomasti kysyn, en ihan oikeasti tiedä) miten raskaudessa voi mennä polvet paskaksi ja onko tuo ihan oikeasti yleistä?

Ei se yleistä ole, mutta kai jollain voi mennä samalla tavalla kuin ylipainonkin takia.

Ainokainen (sain 35v) on nyt 10v.... ihan hyvin jaksetaan miehen kanssa kumpikin, nukutiin silloin pikkulapsivaiheessa tarpeen vaatiessa vuorotellen. Luuleeko ap että keski-ikäiset on jotain vanhuksia, toinen jalka haudassa?

Mä tunnen pari 85-91 -vuotiastakin joilla ei ole kroppa romuna ja henkistä vireyttä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Ainokainen (sain 35v) on nyt 10v.... ihan hyvin jaksetaan miehen kanssa kumpikin, nukutiin silloin pikkulapsivaiheessa tarpeen vaatiessa vuorotellen. Luuleeko ap että keski-ikäiset on jotain vanhuksia, toinen jalka haudassa?

Mä tunnen pari 85-91 -vuotiastakin joilla ei ole kroppa romuna ja henkistä vireyttä riittää.

No kun lukee täältä juttuja, joissa tarvittaisiin apua pikkulapsi arkeen, niin keski-ikäisillä isovanhemmilla ei ole aikaa eikä voimia auttaa, vähintäänkin on toinen jalka haudassa, ehkä puolet toisestakin jalasta.

Sinäkin olet 70 kun lapsesi saa lapsen saman ikäisenä kuin sinä.

Kylläpä on nykyajan nuoret huonossa kunnossa. Uskon että ap ei ole koskaan harrastanut liikuntaa tai pitänyt huolta itsestään. Ja onko sitä pakko hankkia kahta lasta pienellä ikäerolla jos kroppa ei kestä. 

Tätä minä juuri en ymmärrä että väkisin hankitaan useampi lapsi jos ei sitä ensimmäistäkään jakseta. "Mutta kun jokaisella on se oikeus lisääntyä, kyllä joku muu hoitaa jos ei äiti itse jaksa!! "

Lapsenteko on vapaaehtoista. Riskinä on väsymys, riskinottokin on vapaaehtoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainokainen (sain 35v) on nyt 10v.... ihan hyvin jaksetaan miehen kanssa kumpikin, nukutiin silloin pikkulapsivaiheessa tarpeen vaatiessa vuorotellen. Luuleeko ap että keski-ikäiset on jotain vanhuksia, toinen jalka haudassa?

Mä tunnen pari 85-91 -vuotiastakin joilla ei ole kroppa romuna ja henkistä vireyttä riittää.

No kun lukee täältä juttuja, joissa tarvittaisiin apua pikkulapsi arkeen, niin keski-ikäisillä isovanhemmilla ei ole aikaa eikä voimia auttaa, vähintäänkin on toinen jalka haudassa, ehkä puolet toisestakin jalasta.

Sinäkin olet 70 kun lapsesi saa lapsen saman ikäisenä kuin sinä.

Niin ne raihnaiset keski-ikäiset oli raihnaisia pienten lasten vanhempia jo kakskymppisinä. Veikkaan heikkoa sosioekonomista asemaa ja asumista muualla kuin pääkaupunkiseudulla.

Jos joku saa lapsen esim. 35-vuotiaana, niin enpä usko ett se on kovinkaan erilaista jaksamisen puolesta kuin ett olisi saanut lapsen 10 vuotta aiemmin. Itse olen 24, opiskelen toista vuotta yliopistossa ja on koko ajan kauhea kiire. Olisin varmasti kuolemanväsynyt jos mulla ois nyt lapsi. Kolmekymppisenö oon jo valmistunut, ja työ mikä mulla on mielessä ei ole kovinkaan rasittava, ei oo päivystystä eikä töitä tarvii tuoda kotiin. En myöskään usko juoksevani niin monessa tapahtumassa ja ulkomailla niin usein kuin nyt. Varmasti jaksan 10 vuoden päästä paljon paremmin lapsia hoitaa kuin nyt. Mutta huom. ennen kuin kukaa ehtii sanomaan että kannattaa aloittaa yrittää lapsen tekoa aikaisemmin kuin 35-vuotiaana, niin ensinnäkin puhuin äsken täysin hypoteettisesti, koska en ole ikinä halunnut lapsia, enkä siis aio niitä hankkia. Toiseksi, suurin osa mun sukulaisista (naisista) on saanu ekat lapsensa reilusti yli 30-vuotiaana, joten näyttäs onnistuvan ihan hyvin.