Miten kehittää sosiaalisia taitoja ja päästä eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta aikuisena?
Onko kellään omakohtaisia kokemuksia? Masentaa olla taas kerran yksin lauantai-iltana, kun muut juhlivat ystävien kanssa. Onko vielä näin yli kolmekymppisenä mahdollisuus löytää uusia ystäviä ja kuulua johonkin joukkoon? Minäkin tahtoisin sosiaalisen elämän...
Kommentit (9)
Ainakaan se ei onnistu kotona yksin mököttämällä. Lähde ulos.
Varmasti on mahdollista. Harrastatko jotain? Käytkö töissä? Onko sulla sisaruksia tai läheisiä sukulaisia? Onko sinulla naapureita, joiden kanssa yhteinen kokoontumispaikka esim. pihalla kesäisin? Onko sinulla mitään kaveri-tuttu -kontakteja, joiden avulla voisi tutustua taas uusiin ihmisiin? Uskallatko mennä tapahtumiin ja esim. saunailtoihin tai muihin illanviettoihin?
Onko sinulla perhettä tai miestä?
Sosiaalisia taitoja oppii vain hakeutumalla sosiaalisiin tilanteisiin jossa niitä taitoja joutuu käyttämään. Ihan sama kuin pianonsoittoa oppii vain soittamalla pianoa. Jos pysyttelee aina sillä omalla mukavuusalueellaan ja antaa pelkojensa sanella omaa käyttäytymistä niin ei koskaan opi mitään. Kun hakeutuu niihin itseään jännittäviin tilanteisiin riittävän usein ja huomaa ettei niistä seuraakaan mitään kamalaa, niin pelot alkaa laimentua.
Joku asiakaspalvelutyö voisi olla sinulle hyvä juttu.
Minä olen saanut traumoja tilanteista joihin minut on pakotettu tai olen itse pakottanut itseni menemään, vaikka olen pelännyt hirveästi. Niistä muistoista on tosi vaikea päästä yli. Miksi sosiaalisten tilanteiden pelon hoito on vieläkin noin alkeellista?
Itselleni ainut apu ja pelastus oli/on alkoholi. On saanu kavereita sen avulla ja kivaa kun on vapautunut fiilis. Ilman sitä en tiedä missä olisin ja mitä tekisin, nysväisin kämpällä ja angstaisin yksinäisyyttäni...
Mutta loppupeleissä sekin on vaan huijausta, ja sen käytöstä saa vielä maksaa oikein korkojen kera.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ainut apu ja pelastus oli/on alkoholi. On saanu kavereita sen avulla ja kivaa kun on vapautunut fiilis. Ilman sitä en tiedä missä olisin ja mitä tekisin, nysväisin kämpällä ja angstaisin yksinäisyyttäni...
Mutta loppupeleissä sekin on vaan huijausta, ja sen käytöstä saa vielä maksaa oikein korkojen kera.
Sun saamat kokemukset on todellisia vaikka huppelissa saatuja, ihan arvokkaita silti. Onhan lääkkeetkin tavallaan huijausta.
Et ole ainoa. Haaveilen itsekin siitä että voisin olla vapautunut sosiaalisissa tilanteissa, mutta se on vaikeaa. Harmittavaa, ja elämää rajoittavaa. Voimia sinulle!