Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen eroon kaverista?
17.12.2016 |
Oltiin bestiksiä koko ala-asteen ajan, kunnes kaverini muutti muualle ja yhteydenpito jäi vähitellen kokonaan. Nyt ollaan taas asuttu vajaa vuosi samassa kaupungissa. Alun jälleennäkemisen riemun jälkeen huomasin, ettei meillä ole enää mitään yhteistä. Kaverillani on vaikeita mielenterveysongelmia ja se on tosi yksinäinen. Sääliksi käy ja tahtoisin auttaa ja tukea, mutta en vaan jaksa sen seuraa. Olen tosi kärttyinen koko päivän aina kun on nähtävä häntä tai jutellaan puhelimessa. Mun on myös vaikea tutustua muihin ihmisiin tällä paikkakunnalla, kun tämä kaveri roikkuu mussa kiinni kuin takiainen. Olen ylikiltti ihminen enkä halua loukata kaveriani, mutta olen ihan voimaton aina kun ollaan tavattu. :(
Kommentit (8)
Ole rehellinen ja sano, että et halua tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaa sille satanen. Moni ystävyys loppuu siihen.
Älä nyt kokonaan hylkää häntä mutta rajoita yhdessäoloa niin, ettei se vie liikaa voimiasi.
Sanokaa mitä sanotte, mutta on raukkamaista olla vastaamatta yhteydenottoihin tai keksiä tekosyitä tekosyiden perään. Silloin ex-kaverisi jää hämilleen ihmettelemään mistä on kyse.
En ymmärrä muutoinkaan miksi yhteys ystävään on katkaistava totaalisesti. Voisitko kirjoittaa hänelle sähköpostia/kirjeen, jossa selittäisit teidän olleen aikanaan hyviä ystäviä. Sen jälkeen olette kliseisesti kasvaneet erilleen ja muuttuneet ihmisinä niin paljon, ettet koe saavasi tiiviistä ystävyydestä sellaista, jota ystävyydeltä toivot. Ehdottaisit kirjeessä vaikka vuosittaista tapaamista ja toivottaisit sydämestäsi mukavaa jatkoa. Moikataan, kun törmätään!
Jotain tuon tapaista.
Ole reilu.
Vierailija kirjoitti:
Lainaa sille satanen. Moni ystävyys loppuu siihen.
Kiitos hyvistä nauruista (vaikka tottahan se on :D)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole rehellinen ja sano, että et halua tavata.
Kannatan, kunhan kaverisi on psyykkisesti siinä kunnossa että selviää siitä. Suoraan sanominen voi tuntua pahalta, mutta kerran se vaan kirpaisee.
Mua ainakin inhottaa ihmiset, jotka eivät sano suoraan. Sen sijaan pitävät mua ihan tyhmänä keksimällä milloin mitäkin veruketta, että ei voida tavata. Selkärangatonta!
Ihmiset ovat erilaisia, mutta minä sanoisin sinun tapauksessasi ihan suoraan. Sokeroituna, mutta suoraan. "Ala-asteen aikainen ystävyys kanssasi oli tosi antoisaa, mutta me ollaan kasvettu ihan eri suuntiin eikä meillä ole enää mitään yhteistä. On varmaan parempi ettemme enää tapaa. Hyvää jatkoa!"
Tämä tietenkin sinun omilla sanoillasi.
Älä ehdota ikinä mitään. Kun hän soittaa, et vastaa.
Jos näet hänet jossakin, et juttele kauaan, vaan moikkaat vaan, puhelet jotakin ja sanot sitten että sori on vähän kiire, nähdään joskus.
Normaalijärkinen ihminen tajuaa , ettei hänen seuraansa kaivata ja lopettaa itsekin soittelemasta.