Lue keskustelun säännöt.
Lapsuus 80-luvulla oli parasta aikaa
17.12.2016 |
Leikittiin rosvoa ja poliisia, pistettä, kymmentä tikkua laudalla, peiliä, hippaa, keppihevosilla, hyppynarua, lisäksi eläinhahmoja nii.n että olimme niitä itse. Hiekkalaatikolla vaippapöksyiset dinosaurukset olivat ihan huippu juttu ja niille rakensimme luolia yms.
Kommentit (9)
No nämä nyt ovat taas näitä sukupolvikokemuksia.,,aika kultaa muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin oli. :) Ja oli hyppynaruja, jopa pari narua yhtä aikaa, nilkkapalloa, tvistiä... Sisällä oli värityskirjoja, Lasten Oma Kirjakerho -kirjoja, autoratoja, parkkitaloja, nukkeja ja nalleja sekä niille itse väkerrettyjä vaatteita, ja kiiltokuvia.
Kenellekään, edes vanhemmille, ei tarvinnut koko ajan olla vastaamassa elektroniikan kautta tai olla tavoitettavissa 24h päivässä.
Vierailija kirjoitti:
No nämä nyt ovat taas näitä sukupolvikokemuksia.,,aika kultaa muistot.
No enpä tiedä. Itse olen onnellinen että sain olla lapsi/nuori ennen some-aikakautta.
Vierailija kirjoitti:
Leikittiin rosvoa ja poliisia, pistettä, kymmentä tikkua laudalla, peiliä, hippaa, keppihevosilla, hyppynarua, lisäksi eläinhahmoja nii.n että olimme niitä itse. Hiekkalaatikolla vaippapöksyiset dinosaurukset olivat ihan huippu juttu ja niille rakensimme luolia yms.
Kuka estää leikkimästä aikuisena:)
Vierailija kirjoitti:
Niin oli. :) Ja oli hyppynaruja, jopa pari narua yhtä aikaa, nilkkapalloa, tvistiä... Sisällä oli värityskirjoja, Lasten Oma Kirjakerho -kirjoja, autoratoja, parkkitaloja, nukkeja ja nalleja sekä niille itse väkerrettyjä vaatteita, ja kiiltokuvia.
Kenellekään, edes vanhemmille, ei tarvinnut koko ajan olla vastaamassa elektroniikan kautta tai olla tavoitettavissa 24h päivässä.
Nimenomaan tämä!
Kauhea kyttäyskulttuuri nykyään. Lapsi ei yhtä askelta saa ottaa ilman elektronista jatkuvaa valvontaa.
Sai seikkalla ja vähän "karatakin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me rakenneltiin metsässä majoja ja tutkittiin kasveja äitini kouluaikojen kasvikirjan avulla. Käytiin kesällä uimassa (ilman että kukaan sen kummemmin oli vahtimassa!). Poljettiin järkyttäviä matkoja fillarilla päivittäin, kun keksittiinkin lähteä katsomaan jotain autiotaloa/hevosia/lehmiä tms. Meillä oli myös viikkoja kestäviä tallileikkejä jossa rakennettiin pitkiä esteratoja joita sitten hypittiin ja otettiin aikaa. Sadepäivinä leikittiin barbeilla. Kyllä, olen todella onnellinen, että lapsuuteni oli 80-luvulla.
No kyllä meijän 8v ja 10v poika on ollut tänä vuonnakin naapuruston kanssa konkkaa, kymmentä tikkua laudalla, hippaa, poliisia ja roistoa. Nyt ovat pulkkamäessä ja aamupäivällä kävivät luistelmassa.
Joten ei kaikki nykyajan lapsetkaan istu koko aikaa naama kiinni jossain ruudussa.
Tytöillä olen nähnyt hyppyskät ja keppihevoset ulkona ihan tänä vuonnakin. Joten ainakin Oulun seudalla lapset osaa vielä leikkiä ja ulkoilla.
Toki kaikkien mielestä se oma lapsuus oli ihaninta aikaa. Ja oli meilläkin 80-luvulla nintendon video peli, msx-tietokone, elektroniikka pelejä jne... ja jotkut lapset istui vain sisällä pelaamassa niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain syystä 80-luvun lapsista kasvoi sellaisia vanhempia, jotka eivät halua antaa omille lapsilleen samanlaista vapautta. Kannattaisi varmaan tänäkin jouluna antaa lapsille mieluummin hyppynaru lahjaksi eikä sitä älykännykkää peleineen. Itsepähän me lapsemme kasvatamme.
Itsekin arvostan että vietin lapsuutta ennen nettiä ja kännyköitä, jotka tuntuu vievän kaiken huomion nykyään niin lapsilta kuin aikuisilta.