VOITAISIINKO LOPETTAA SE LAPSILLE VI**UILU?

Tiedättekö, mihin olen ihan sairaan kyllästynyt? Siihen, kun aikuiset vi**uilevat pienille lapsilleen.

Kerron esimerkin – tarinan jonka kuulin vastikään. Samankaltaisen, jollaisiin törmää jatkuvasti.

Lapsi oli loukannut itsensä. Ei pahasti, mutta sillä lailla, että itku oli tullut. Vanhempi tuli hakemaan lasta vähän tapahtumien jälkeen, ja lapselle oli jäänyt taannoisesta loukkaantumisesta paha mieli. Tiedättehän, kun se nyyhkytys jää päälle.

Juuri ennen kuin vanhempi haki lastaan, lapsi voivotteli, kuinka on jo kova ikävä vanhempaansa. Hoitajan lohdutus ei enää riittänyt, vaan nyt kaivattiin omaa vanhempaa.

Kun vanhempi tuli hakemaan, lapsi riensi tämän syliin ja nyyhkytti tälle. Se ei ollut enää itkua, eikä mitään akuuttia, mutta sellaista huomaathan, kuinka paha mieli minulle on jäänyt tapahtuneesta -niiskutusta. Ehkä vähän väsytti pitkän päivän jälkeen. Harmittikin.

Aikuisen silmiin tapahtunut – varsinkaan jollei ollut kuullut, mistä nyyhky oli jäänyt päälle – saattoi näyttäytyä vähäpätöisenä murheena. Että eihän tässä nyt mitään hätää ole ja sillä lailla.

Näinpä tämä lapsen kaipaama vanhempi siinä sitten, kaikkien aikuisten ja muiden lasten edessä, päätti matkia lasta. Ilkkua.

Aina kun lapsi nyyhkäisi, aikuinen nyyhkytti karrikoidusti lapsen perässä. Nyyhk, ja aikuisen korostettu nyyhkäisy perään.

Eli toisin sanoen, anteeksi ranskani: vittuili. Pienelle leikki-ikäiselle. Sille samalle, joka niin odotti, että hänet tultaisiin hakemaan ja hän pääsisi jakamaan murheensa vanhemmalleen.

Karvani nousevat pystyyn.

Lue loppuun....

http://mammasti.blogspot.nl/2016/12/voitaisiinko-lopettaa-se-lapsille-v…