Ei hitto miten nolasin tänää itteni !
Siis on ihan järkky väsymys ja olin sit äske lenkillä, no ei siin mitään. Tuli sitten lenkin aikana mielee yks hauska juttu ja rupes naurattaa ihan älyttömäst! Yritin koko ajan olla ajattelematta asiaa, mut ei poistu mielest.. sit vaa nauratti vaa entist enemmä. Varmaa autoilijatki katto ihmeissää! :(
Kommentit (7)
Ja mikähän tuossa nyt oli niin noloa? Autoilijoita tuskin kiinnosti pätkääkään eivätkä ne edes huomanneet olemassaoloasi.
Mä luulin että tässä olis ollut jotain oikeasti noloa...
Vierailija kirjoitti:
Ja mikähän tuossa nyt oli niin noloa? Autoilijoita tuskin kiinnosti pätkääkään eivätkä ne edes huomanneet olemassaoloasi.
En tiiä oikein itekkää, ehkä se yksinää hihittely :D
Olen vähän mökkihöperöitymässä, olen asunut loppuvuoden yksikseni paikkakunnalla jossa en tunne montaa ihmistä + opiskelen ja teen töitä etänä ja olen alkanut puhumaan vähän itsekseni kun olen kotona. Eräänä aamuna olin sitten vielä puolikoomassa kävelemässä kauppaan ja harjoittelin samalla lausumaan sanoja toisella kielellä ja ihmettelin kun vastaantulijat tuijottavat :' D
Tosin aika usein hihittelen jotain kännykässä/kirjassa olevaa julkisella paikalla, pari kertaa on tullut naurettua ihan jotain vanhoja juttujakin kun on yhtäkkiä tullut mieleen. Aika normaaliahan tämä taitaa olla.
Mulle on käynyt samoin, ei se haittaa! Kerran puistotiellä tuli yhtäkkiä mieleen, miten poikaystävä imitoi minua puhelimessa semmoisella korkealla vähän honottavalla äänellä (rakkaudesta siis, ei pilkannut). Se kuulosti niin älyttömän aidolta, ihan kuin minä olisi selittänyt jotain kauhean vakavana ja tomerana. Nauroin yksin puistossa niin että oli pakko käydä polvilleen maahan ja hohottaa kun jalat ei kantanu. Nauraminen on ihanaa.