Oletko kummilapsellesi vain ja ainostaan lahja-automaatti vai irtisanoudutko koko kummiudesta?
Et näe kummilasta ikinä, edes kerran vuodessa synttäreillä, olet pyytänyt vuosien varrella koko perhettä kyläilemään tai viettämään vapaa-aikaa esim. pulkkamäkeen tai luistelemaan tai tarjoutunut viettämään kummilapsen kanssa aikaa menemällä leffaan tmv. mutta ei ole kiinnostusta eikä aikaa heidän mielestä.
Kummilapsen/-perheen puolesta ei yhteydenottoja satele muuten kuin synttäri- ja joululahjatoiveiden suhteen. Synttärikutsua taas ei näy eikä kuulu. Lahjat sopii postittaa tai viedä nopeasti ovelle. Kylään ei kutsuta vaikka lahjat veisi heidän antamana ajankohtana perille saakka. Välimatkaa alle 15 km, eli etäisyyskään ei ole ongelma.
Olisinko ilkeä ja paha ihminen, jos lopettaisin lahja-automaattina olemisen tällaisessa tilanteessa vai kostaisinko raukkamaisesti vanhempien toiminnan kummilapselle tekemällä näin? Joten kertokaas arvon palstaraati, mitä neuvoja antaisit mulle miten toimin..
Ei ole kyllä niistä lahjoistakaan ikinä mitään kiitosta kuulunut, vaikka toiveiden mukaan on nekin hankittu.
Kummilapsella ikää 12v, jos sillä on merkitystä.
Hassua kyllä että muuten ollaan somen välityksellä hyvissä väleissä näiden vanhempien kanssa mutta muuhun heillä ei ole intressejä/aikaa. Eli mitään riitaa ei ole taustalla.
Kommentit (5)
Voisiko kissan nostaa pöydälle? Eli puhua asiasta avoimesti. Minulla on viisi kummilasta, 23-, 17-, 10-, 8- ja 4-vuotiaat. Vain ja ainostaan yhden kummilapsen elämässä en ole 'saanut' olla läsnä. Itse olen yrittänyt kaikkeni, kutsunut käymään, yrittänyt pitää yhteyksiä. Vanhemmilta tai kummilapselta ei koskaan tule yhteydenottoa.
Vanhimman kummilapseni elämässä olen ollut aktiivisesti mukana kastejuhlasta lähtien. Samoin näiden nuorempien vaikka välimatkaa on. Kummin tehtävä ei ole olla lahja-automaatti. Yhteinen aika on ollut kaikkein arvokkainta.
Toivon että pystytte puhumaan.
Ollaan puhuttu mutta perhe vetoaa stressiin ja kiireeseen, etteivät ehdi tavata. Ei mitään joustoa heiltä.
Minä olen myös pelkkä lahja-automaatti, mutta jotenkin en vain kehtaa lopettaa. Kummiksi pyydettiin (ja vanhempani painostivat ankarasti olemaan kieltäytymättä, koska se olisi kuulemma suuri häpeä) heti ripillepääsyn jälkeen. Olen nähnyt kummitytön kerran vauvana, nyt hän on 13-vuotias. Kummityttöni vanhemmat ovat vanhempieni hyviä ystäviä, mutta eivät minulle lainkaan läheisiä. Kaikki suuttuisivat minulle varmasti, jos lopettaisin lapsen muistamisen. Olen lapanen, tiedän. Muistan varmaan rippikouluun asti ja sitten en enää.
Mua on oikeasti alkanut ottaa päähän tällainen. Tykkäisin olla kummilapsen elämässä muutenkin kuin vain näkymätön lahjakone.
Meillä sama tilanne. Tänä vuonna en ostanut synttäri- tai joululahjaa kummilapselle, joulukortin lähetin lapsen nimellä lähivanhemman kotiin. Edellisinä vuosina tuli tarkat listat kalliine toiveineen, meille riitti nyt. Rahaa olisi ostaa, mutta jos edes joulukorttia tai tekstaria ei meille tule vuosikausiin niin antaa olla.